Koolla on väliä

Juttelen usein muiden haikkukasvattajien kanssa ja jokin aihe nousee aina välillä enemmän esille. Joskus se on ollut haikkujen korkeus,välillä utaretulehduksen merkit ja välillä loiset jne. Kaikki aiheet ovat olleet sellaisia että pitää konkreettisesti mennä eläimien lähelle tarkastelemaan tai mittailemaan tai koskettelemaan että asia selviää.

Viimeisin aihe on ollut siitossonnin kivesten koko. Eihän sitä auttanut kun lähteä rapsuttelemaan siitossonnia ja mittaamaan pallien kokoa,heh. Vähän jännitti,mutta kuulemma sonnit vain tykkäävät kun niiden kiveksiä koskee. Ja niin tykkäsi Falconkin! Mittailin useampaan kertaan että saan oikean tuloksen ja lopputulos oli 37 cm. Kuulemma tuon ikäiselle (3v.) aivan hyvä koko,hommat pitäisi tulla hoidetuksi :)

Koolla siis on kuulemma merkitystä eli jotenkin kivesten koko on yhteydessä sonnin hedelmällisyyteen. Koko voi kuitenkin kovasti vaihdella, mutta ymmärtääkseni 35 cm ylöspäin on jo ihan hyvänkokoiset kivekset kyseessä :)

En tiedä alkoiko Falcon erittää jotain hormonia kun hiplailin häntä,koska jätkä seisoi ihan yksin kun menin hänen luokseen mutta kun hetken aikaa olin mittaillut niin jo pyöri hiehoa ja lehmää Falconin ympärillä ja vikitteli ja töni sarvilla sonnia. Heh :)

Ulkohommia

Tuntuu,että olemme maailman hitaimpia aidantekijöitä. Nyt on sentään tolpat,kulmatolppia lukuunottamatta,maassa ja eristimet tolpissa. Sen lisäksi tilatut ruokintahäkit,vasikkabaari ja elementit ovat saapuneet.

Nykyiselle laitumelle vietiin alkuviikosta heinää,mutta ei se enää ole kovin ravinnerikasta,niinpä vietiin pari esikuivattua säilöpaalia eilen mussutettavaksi (saatiin traktori huollosta!). Näyttää maistuvan!

Talviruokintakausi siis on pikkuhiljaa alkamassa.

Koneiden pauhua

Isäntä laittoi yksi ilta ystävänsä kanssa talvialuetta kuntoon kaivinkoneiden voimin.

Isäntä oli jo aikaisemmin puhdistanut alueelta vanhat oljet ja lannat pois ja hakenut alueelle soraa hyväksi pohjaksi ja alueelta kaadettuin myös vähän puita. Kaivonkoneilla alue tasattiin ja muokattiin hyväksi. Sorapohja tulee katosalueelle sekä metsään kohtaan,johon teemme vasikkabaarin ja vieroitusalueen. Olemme tilanneet lisää ruokintahäkkejä,elementtejä sekä itse vasikkabaarin. 

Isäntä teki eilen suuren duunin eilen hakkaamalla puolentoista hehtaarin alalle tolpat maahan käsin. Minä auttelin eristimien laitossa ja nyt olisi tarkoitus lähteä jatkamaan hommaa. 

Talvikarva on lähtenyt kovaa vauhtia haikuilla kasvamaan viilenevien säiden takia. Nurmea vielä on,mutta lisänurmea ollaan haettu toisilta pelloilta. Kohta pitäisi antaa jo paalejakin,mutta toki tilan ainoa etukuormaajalla varustettu traktori hajosi ja on nyt korjaamolla. Toivottavasti saadaan se pian takaisin!

Laitumella on silti rento meno! Hurjaa miten näiden hiehojen sarvet on kasvanut! Viime keväänä kun saapuivat oli sarvet vain pienet tapit - ei enää! Ovat komeita kun mitkä! Mun tytöt :)

Vauvan tuoksua

Vauvantuoksuisia terveisiä Ratia Ranchilta!

Meille syntyi viime sunnuntaina pieni ja tomera emännän alku laumamme jäseneksi. Opetteluahan tämä alku on,mutta ihana olla kotona koko perheen voimin. On tuo pieni vaan sellainen ilon lähde,elämän parasta aikaahan tässä eletään. 

Vaikka pieniä vaivoja vielä on niin ollaan jo koko porukalla tehty pihahonmia,hoidettu kanoja,käyty laitumella haikkuja ihastelemassa,kaadettu puita ja tehty talvialuetta. Vaunuissa saa kätevästi tuotua myös puita sisälle!

Tästä tämä lähtee :)

Aamut laitumella

Sain tänä aamuna osakseni äärimmäisen paljon hellyyttä laidunkierroksella. Näistä hellyydenosoituksista vastasivat Aragorn ja Arthur. Pakko myöntää että hellyyden lisäksi tuli myös muutama pökkäisy ja puskukin :)

Oli myös mahtavaa muutama ilta sitten kun nuorin vasikoista,Ares,tuli kahden kuukauden maanittelun ja kesytysyritysten jälkeen vihdoin tekemään tuttavuutta. Haisteltiin siinä toisiamme ja ihmeteltiin. Ihan parasta! Kyllä se siitä kesyyntyy!

Hännänpäät

Sain viime syksynä vinkin kokeneemmalta kasvattajalta, että kannattaa leikata haikkujen häntähaituvien päät hieman lyhyemmiksi syksyn tullen, jotta kun kurakelit tulevat, hännät eivät laahaa kurassa. Tämä oli todella hyvä vinkki varsinkin kun viime syksy oli erittäin kurainen ja osa pellosta meni ihan löllöksi. Jos hännät olisivat laahanneet maata niin kuraa olisi ollut ympäri eläimiä kun ne häntää heiluttelevat.

Kesäisin hännän on hyvä olla pitkä, että saavat hätisteltyä kärpäsiä ja pörriäisiä pois, mutta syksyllä ei enää sellaiseen suurta tarvetta ole, joten tässä vaiheessa on ihan hyvä aika leikata hännät. Keväällä leikkailin myös hieman häntiä tiineiltä lemmuilta, tilanteen mukaan harkiten.

Tänä aamuna siis otin sakset laitumelle mukaan ja kävin kaikki lemmut läpi. En ottanut paljon pois, mutta sen verran tasoitin, että siisteiksi hännänpäät tulivat :) Muutenkin tullut viime aikoina kuljettua laitumella joka päivä harjan kanssa, on se vaan niin mukavan rauhoittavaa haikkuystäviä harjata. Parasta.

Valmistautumista

Meinasin luvata etten enää valita aitojen rakentamisesta, koska aitojen purkaminen se vasta työlästä onkin! Viime keväänä tehty ensimmäinen aita on nyt purettu, koska tolpat oli liian vähän maan sisällä ja aitanauhat repsottivat ja alalanka oli talven aikana katkennut noin miljoona kertaa. Nyt teemmekin hightensileaitaa, koska laidun on pysyvä talvilaidun, joten hyvä aita tarvitaan.

Vanhat tolpat oli helppo saada irti maasta, lähtivät melkein vain vetämällä, mutta eristimien irroittelu ja aitanauhan keriminen oli kyllä jo työ sinällään. Onneksi aitaa ei ollut kun se pari hehtaaria. Nyt sitten ollaan isketty uusia tolppia maahan (tai samoja tolppia, mutta harvemmalla välillä ja syvemmälle) ja laiteltu eristimiä. Lähiaikoina päästään varmasti vielä langan vetoon.

Eilen oli muutenkin talvilaitumen kunnostamispäivä. Katoksen kattoa paikkailtiin ja mies putsasi katoksen alueen oljesta ja ulosteista kaivurilla sekä muutaman muun metsän kohdan, jota oli kuivitettu. Minä keräilin risuja yhteen kasaan ja siivosin pihaa muutenkin. Mukava haju nyt pihamaalla :) Nyt olisi tarkoitus ajaa vähän maata eli soraa alueille pohjaksi ja metsään rakennetaan vasikkabaari/vieroitustarha valmiiksi. Kyllä tämä tästä.

Onneksi on vielä kesää jäljellä eli haikuilla riittää vielä laitumilla syötävää ennenkun tarvitsee päästä talvirarhan puolelle syömään!

Hämyiset aamut ja iltavilleys

Kalenterissa päästiin jo syyskuun puolelle, vaikka syksyltä on tuntunut jo muutaman viikon. Aamuisin saa jo vetää pipoa päähän ja lämpimät vaatteet muutenkin, että tarkenee aamuhommissa, mutta kun aurinko alkaa paistaa niin nopeasti meinaa hiki tulla. Aamut ovat kuulaita, päivät ovat lämpimiä, mutta raikkaita ja illat niin ihanan syksyisiä! Aurinko katoaa puiden taakse jo aikaisin ja pimeää voi sanoa olevan jo yhdeksän aikoihin.

Kanat ovat alkaneet mennä aikaisemmin yöpuulle ja haikut villiintyvät lähes joka ilta hurjiin juoksukilpoihin ja sarvien kolisutteluihin. Falcon levittelee olkipaalit pitkin peltoja kun sellaiset viedään ja hyppää muutamat pukkihyppelyt päälle. Ja vasikat - ne villitsevät koko lauman kun painivat keskenään ja vetävät kiitolaukkaa pitkin peltoja. Hauska niitä on seurata, vaikka vähän täytyy itse varoakin. Olen joutunut ihan kepin ottamaan nyt käyttöön, minkä kanssa laitumella kuljen, sillä iltaisin muutama hieho on ihan uhkaavasti tullut päätään heiluttelemaan. Yhtenä iltana jouduin ihan aidan yli loikkaamaan, kaatuen toki, joten keppi tuo pientä etäisyyttä niihin hiehoihin, kenet tiedän hieman tuittupäisiksi.

Mutta ihana syksy joka tapauksessa, lempivuodenaikani kaikin puolin. Täytyy nauttia siitä juuri nyt!

Pienet karvakaverit

Tiesinhän minä että vasikat on ihania, hurmaavia ja hauskoja, vaikka meille ei sellaisia ollut ennen syntynyt. Mutta en minä tiennyt että ne on näin ihania, valloittavia ja hurmaavia! Mitkään adjektiivit eivät oikeastaan riitä kuvailemaan että kuinka mahtavia ne pienet pallerot on. Ja kun ensimmäiset toukokuussa syntyivät niin en myöskään tajunnut kuinka nopeasti ne kasvavat! Nyt jo vähän haikeudellakin katselee toukokuun kuvia, että kuinka pieniä ne ovat olleet. Tulee sellainen "niin ne lapset kasvaa"- haikeus!

Söpöjähän ne on edelleen, mutta nyt alkaa se nallekarhu-vaihe mennä ohi, ne alkavat jo olla haikkumaisia ja sarvetkin alkaa näkyä! Ja nyt on alkanut kyllä sellaiset iltavilli-kohtaukset että välillä ihan hirvittää se meno laitumella kun mitellään voimia veljesten kesken. Onneksi vielä hyvässä hengessä ja ovathan ne vielä pieniä - kun vuoden päästä painivat samalla tavalla niin varmaan vaan rukoilee että aidat kestää! Mutta kyllä vasikan paras kaveri on toinen vasikka, niin ne toistensa seurassa tykkäävät olla ja maata vierekkäin. Iltaisin riehutaan, mutta päivisin lähinnä vana hengaillaan yhdessä - ja tullaan laitumelle tulevaa "mammaa" vastaan koko joukon voimin. Se pelastaa päivän joka kerta!

Välillä saa olla ihan liikutuksen kyyneleet silmissä, kun näitä seuraa. Aika useinkin. Sydän.