Eläinten päivä

Hyvää Maailman Eläinten Päivää! Tämä päivä aloittaa eläinten viikon, jonka teemaeläin on tänä vuonna nauta. SEY eli Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto on julkaissut melko hyviä nautoihin liittyviä oppaita sekä Nautatieto.fi-sivuston, josta löytyy  naudoista faktaa. Kannattaa katsoa!

Tuo lempeä katse <3

 
Minulla on ilo ja etuoikeus työskennellä eläinten kanssa - koirasta lampaaseen ja kanasta nautaan - vuoden jokaisena päivänä. Eläimet ovat vilpittömiä ja aitoja. Ne ovat yksilöitä, joilla jokaisella on oma persoona, omat maneerit ja oma luonteensa, niin hyvässä kuin pahassa. On upea päästä seuraamaan läheltä eläinten laumakäyttäytymistä ja lajinomaista eloa, sitä kuinka laumassa toisista pidetään huolta vaikka laumahierarkia on tiukka ja alempi kyllä siirretään pois tieltä jos niikseen tulee. Silti laumaa puolustetaan yhdessä ja toveruus menee välillä yli lajirajojen.

Eläimet ovat minulle elinkeino, mutta ne ovat minulle myös ystäviä, työkavereita. Ne ovat mielessäni olin sitten kotona tai matkoilla. Minä kannan niistä vastuun arkena ja pyhänä, 24/7. Minä huolehdin niistä, ruokin ja juotan niitä, valvon poikimisia, murehdin niiden puolesta, yritän tehdä niiden elon kaikin puolin hyväksi ja luonnolliseksi. Eläimen ollessa kipeä, myös minä voin huonosti. Eläinten olo heijastuu minuun, sillä minä olen niistä vastuussa. Minulla on nimittäin etuoikeuden lisäksi myös vastuu eläimistäni ja niiden huolehtimisesta. Minä pidän niistä huolta, mutta samalla ne pitävät minusta. Kaikki huolet ja murheet tippuvat harteilta ja sydän on kevyt kun painaa päänsä naudan kylkeä vasten, halaa pörröistä lammasta tai kun on pitkällä metsäretkellä koiran kanssa. Eläimet ansaitsevat minulta kaiken kunnioituksen ja rakkauden ja sitä minä niille myös annan. 

Vaikka välillä on raskasta ja kaikki tuntuu turhalta tai rankalta niin eläimien kasvattaminen ja niiden kanssa arkipäivän jakaminen on minulle unelmien täyttymys, jota saan elää joka päivä. Sitä ei voi minulta viedä. On aina välillä hyvä muistuttaa itselleen siitä, koska välillä kaikki tekemättömät työt ja muut vain painavat mieltä eikä aina muista nauttia siitä mitä on saanut itselleen jo aikaan. Nimittäin minä oikeasti haaveilin haikuista 9 vuotiaasta tytöstä alkaen. Ja nyt minulla on niitä. Edelleen välillä laitumella kulkiessa menee läpi sellainen vavahdus kun tajuan että nämä eläimet joiden joukossa olen ovat oikeasti MINUN. Minun yksi haaveeni on toteutunut eikä niin aina käy. Sitä täytyy arvostaa.