Siinä on teille maatalon emännän vartalo, josta on synnytetty 11 kuukautta sitten lapsi ja jonka eteen ei ole kulutettu yhtäkään hetkeä salilla tai vieritetty yhtäkään hikipisaraa ryhmäliikuntatunnilla. Tämä on ihan vain raskaan työni ja arkeni aikaansaannosta. Tämän saa kun kantelee 20 kg kivennäissäkkejä, raivaa metsää, painii haikkujen kanssa, liikuttelee 10 kg suolakiviä, juoksee laitumelta toiselle, lyö aitatolppaa maahan, kuulee kun itkuhälyttimestä alkaa kuulua itkua kun on laitumen kauimmaisessa nurkassa, 800 metrin päässä vauvasta ja tekee työtä joka päivä. Ei se ole kummoinen vartalo, tissitkin katosi imetyksen myötä, mutta kyllä sitä kädenvääntökisaan uskaltaisi lähteä.
Alkukesästä Ylellä oli juttu, jossa vertailtiin eri alojen työaikana kulkemia askelmääriä. Minua ei yllättänyt ainakaan se, että maatalousyrittäjä käveli aivan uskomattomia määriä työviikon aikana. Se johtuu siitäkin että sitä ollaan koko ajan melkeinpä töissä, joka päivä. Viikon aikana Ylen testissä mukana olleelle maatalousyrittäjälle kertyi kilometrejä 84 km. Aikamoinen määrä, jota en ihmettele yhtään. Voin kertoa että itsellekin niitä kertyy ja monet niistä tulee otettua vielä juoksuaskelilla jos on kiire. Esim. haikkujen vedet meillä laitetaan letkulla ja kun vesi laitetaan päälle pitää juosta noin 200 metriä laitumelle sitä vettä valuttamaan ja kun astiat on täynnä niin takaisin. Helpompaa tarkaisua ei olla tälle kesälle keksitty, niin näillä mennään. Ja tämä tehdään 3-5 kertaa päivässä.
"Askelmittauksesta kävi ilmi, että maatalousyrittäjän työpäivän pituus
ylittää roimasti kahdeksan tuntia ja aikaa levolle on vain vähän.
Yrittäjän työviikko kesti seitsemän päivää."
Työni on vaativaa ja kuluttavaa, mutta minä saan tehdä sitä kotona. Silti ystävät, ei teidän tarvitse kadehtia, lapsen ja työn yhdistäminen ei ole helppoa. Ei aina ehdi syödä ja hommia on liikaa rästissä niin ulkona kun sisällä. Minä olen koko ajan töissä ja koko ajan näen täällä tilalla vain ne keskeneräiset hommat ja mitä pitäisi tehdä missäkin, mutta ei vaan jaksa/kerkeä/saa aikaiseksi. Välillä pitää ihan pysähtyä, että muistaa nauttia ja ihailla kuinka kauniissa paikassa asuu.Nyt on tullut vähän stoppikin, olisi ihan kamalasti tekemistä, mutta kun saan lapsen unille ja eläimet hoidettua, tuntuu ettei rahkeita riitä sen enempää. Ja ne päivät vaan kuluu! Lapsi saattaa nukkua parinkin tunnin päiväunet ja se kaksi tuntia vain hujahtaa!
Ammatinvalintakysymys, sehän se on. Ja olen ihan tyytyväinen valintaani, välillä vain tulee hetkiä kun miettii kuinka paljon helpompaa olisi muuten kun äitiyslomankin voisi keskittyä vain lapseen. Mutta sitten taas siitä joutuisi sitten laittaa lapsen päiväkotiin ja lähteä töihin. Kun on koko ajan töissä, mutta kotona, saa lapsi olla kotona, minun kanssani ja minä lapsen. Kaikella on puolensa, hyvät ja huonot :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mieltä olet?