Kirjoitin itse muutama päivä sitten eläintuotannosta ja eläintenhyvinvoinnista, tuottajan ja kuluttajan vastuusta. Aihe aiheuttaa paljon tunteita ja aihe on niin laaja, että sitä on mahdotonta purkaa ja avata täysin. On mahdotonta kirjoittaa täysin yleistämättä ja on mahdotonta käsitellä kaikkia eläintuotannon lajeja kirjoittamatta vähintäänkin kirjaa ja on mahdotonta että kaikki olisivat asiasta koskaan samaa mieltä.
Olen itse ehdottomasti eläintenhyvinvoinnin puolesta puhuja, mutta tekstilläni oli tarkoitus tuoda esille myös se, että me tuottajat olemme vain osa siinä eläintenhyvinvoinnista. Myös kuluttuaja pystyy vaikuttamaan, vaikka monet aina sanovat ettei peruskuluttaja voi mitään. Tämä on kaikessa sama. Täytyy ajatella että yksikin ihminen voi vaikuttaa oli sitten kyse eläintenhyvinvoinnista tai ilmastonmuutoksesta ym. Kun tekee ostopäätöksen että ostaa suoraan vaikka paikalliselta tilalta tai valitsee kaupassa sen suomalaisen luomulihavaihtoehdon, vaikka hinta olisi hieman kovempi, niin samalla tukee jo suomalaista tuotantoa. Näin suomalaiset tuottajat ja eläimet saavat toimeentuloa, jolla pystytään takaamaan paremmat olot.
Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, ei ole väärin nostaa keskustelua eläintenhyvinvoinnista. On paljon ihmisiä, jotka eivät edelleenkään tiedä mikä on parsinavetan ja pihaton ero tai mitä tarkoittaa emakon porsimahäkki, miten luomukanalan olot eroavat häkkikanaloista. On hyvä jos ihmiset kiinnostuvat ottamaan niistä selvää, mutta jos lehtijutussa kirjoitetaan vain että eläintiloilla eläimiä lyödään ja hakataan että ne liikkuvat niin minusta se ei kerro koko oloja. Eläimiä liikutellaan kolien ja keppien avulla, jos eläimet pitää saada paikasta A paikkaan B, mutta harvoin niitä nyt varsinaisesti hakataan. Usein se keppi toimii myös ihmisen turvana, koska eläin on aina eläin ja voi pelästyä jotain ja hyökätä ihmistä kohti. Toki, jotten yleistä, pitää sanoa, että oma kokemukseni kattaa vain useita kymmeniä tiloja. Ja kuten jo aikaisemmin kirjoitin, joka alalla on aina niitä, jotka toiminnallaan pilaavat hyvienkin mainetta. Valitettavasti. Itse olen kuitenkin nähnyt ja jutellut niin monen tuottajan kanssa että minulla on uskoa suomalaiseen maatalouteen ja eläintalouteen. Jokaisella tilalla, myös omallani, on asioita, joita pitäisi parantaa ja korjata, kohentaa ja muokata, mutta eläimet voivat silti voida hyvin ja niitä voidaan silti hoitaa hyvin.
Minusta on hyvä, että kuluttajat ottavat selvää. Nykyään kun eletään avoimuuden aikaa ja esimerkiksi internetin kautta saadaan runsaasti tietoa ja sitä kautta löytyy runsaasti tiloja, joille mennä tutustumaan kun ottaa yhteyttä ja tiloja, joista myydään suoraan lihaa, kananmunia ja muita tuotteita. Silloin voi mennä tutustumaan itse tilaan, nähdä millaisissa oloissa eläimet elävät ja ostaa sieltä vaikka lihapaketin mukaan. Minusta ihminen voisi hyvin kuluttajaa vähemmän lihaa, mutta se liha, mitä söisi, niin siitä voisi olla valmis maksamaan hieman enemmän ja ostamaan sen niin että täysin tietää mistä se liha omaan pöytään tulee. Vähemmän, mutta laadukasta ja suomalaista.
Kirjoituksillani yritän tuoda esille myös tätä pientuottajan näkökulmaa. Olen pientuottaja, pian lihansuoramyyjä sekä kuluttaja itsekin. Pyrin antamaan omille eläimilleni lajityypillisen ja rodunomaisen, hyvän elämän, vaikka eläin menisikin lihaksi. Lyhyt elämä voi olla myös hyvä ja rodunomainen. Tällä hetkellä ostan itse lihani pääasiassa tuottajilta suoraan, kaupassa valitsen suomalaisen luomuvaihtoehdon. Pyrin vierailemaan mahdollisimman usein eri tiloilla, jotta näen maatalouden arkipäivää. Salakuvaajille en olisi saanut näiltä reissuilta negatiivista materiaalia. Kun eläin kuolee, se pitää laittaa odottamaan johonkin raatokuljetusta. Kun eläin on sairas, se otetaan sairaskarsinaan parantumaan. Jos kuvataan näitä, saadaan erilainen kuva kuin mikä koko todellisuus on. Kun sinulla on eläimiä on sinulla myös kuolleita eläimiä ja sairaita eläimiä. Niitä yritetään hoitaa. Jokainen eläimen menetys on tappio eikä tuottaja sitä toivo. Navettainvestoinnit ja ylipäätään investoinnit ovat kalliita, aina ei ole heti mahdollista kaikkea muuttaa. Tuottajat yrittävät kuitenkin tarjota eläimilleen parhaan mahdollisen elämän niissä olosuhteissa, mitä he pystyvät tarjoamaan. Ainakin me hyvät tuottajat yritämme, yleistämättä. Aina on ilo nähdä lehmät laitumella, tilava luomukanala tai emoa imevä lihanauta. Valitsemalla kaupassa sen luomumunan tai ostamalla luomunaudanjauhelihaa niin pystymme vaikuttamaan siihen että näemme sitä jatkossakin. Näin uskon ja toivon. Eläintuotanto voi olla myös eettistä, ei riistoa kun eläimiä kohdellaan hyvin.
Tarkoitukseni ei ole olla vihamielinen tai syyttää ketään, mutta minusta jos eläintuotannon lopettamista toivovat aktivistit saavat lehtien palstatilaa teksteilleen, minä tuottajana haluan kertoa myös oman mielipiteeni ja näkemykseni asiasta. Tuoda sen toisen puolen esille. En halua enkä voi miellyttää kaikkia, tämä on MINUN mielipiteeni.Kiitos.
I rest my case.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mieltä olet?