Ajan kulku

Niin se meidän vauva meni ja täytti 1 vuotta. Jo. Ja vasta. Aika on toki mennyt nopeasti, mutta niin se menee nykyään aina. Päivät vain vilahtelee ohi ja riittämättömyyden tunne on valtaisa kun mitään ei ehdi tekemään. Ja vaikka tekisi 6 tuntia putkeen työtä tuntuu ettei tarpeeksi saa aikaan siltikään. Kesä meni aivan ohi ja erittäin saamattomasti, nyt ollaan pulassa kun talvi tekee tuloaan ja sonnipojille ei ole vielä talvialuetta, laidunalueet alkaa loppumaan, lampaat pitäisi laittaa lihoiksi, 10 ha ensi kevään laitumia on vielä aitaamatta kokonaan ja toinen vähän pienempi alue ei ole vielä edes aloitettu. Illat pimenee nopeasti, ilmat kylmenee ja kaikki on kesken. Sydän painaa tonnin ja olo on pelkästään nuutunut kun ei tiedä mistä aloittaa tai mitä tekisi. Eikä lastakaan voi koko aikaa viedä hoitoon. Tuntuu toivottomalta.

Mutta nyt on siis selvitty ensimmäisestä vauvavuodesta. Hengissä. Me kaikki. Ei ole ollut helppoa ja välillä on itketty vauvan kanssa kilpaa, mutta onneksi niitä hyviä hetkiä on ollut enemmän. Loistava tyyppi tuo on ja koko ajan oppii uutta. Helppoa tämä maatilan yhdistäminen vauvan kanssa ei ole ollut ja välillä kyllä kadehdin niitä äitejä, jotka saavat viettää  äitiyslomansa niin ettei joka hetki kun vauva nukkuu niin tarvi kiitää tuolla laitumella tai milloin missäkin hommissa. Ehdin silti nauttia toki hetkistä vauvan kanssa, vaikka jo kovasti odotankin sitä tulevaisuutta ja mitä kaikkea pystymme sitten yhdessä tekemään. Jaamme selvästi jo yhteisen rakkauden eläimiin!

Synttärit vietettiin ihan pienimuotoisesti perheen kesken, mutta pitihän sitä silti olla asiaankuuluvat herkut herkuteltavana! Ai että! Kakun tilasin naapurin kondiittorilta ja ulkonäön lisäksi myös maku oli hurmaava! Late-lammas muffinsit valmistuivat omasta päästä netin kuvahakua apuna käyttäen. Synttärilahjaksi meidän tyttö sai minulta kaksi kissaa! Ne ovat hurmaavia vuoden ikäisiä leikattuja narttukissoja, joista tulee toivottavasti tytöllemme hyviä ystäviä. Ja meille hyviä hiirikissoja! En ole kissaihminen ollut oikein koskaan, mutta nämä kaverit on kyllä vienyt sydämen.

Ja 1 v-kuvat otettiin missäpä muuallakaan kuin laitumella. Itse kuvasin. Meidän pikkuemäntä <3

Tätä kuvaa minä rakastan.

Huomenna onkin sitten hääpäivä, kolme vuotta oltu naimisissa. Kolme vuotta sitten asuttiin vielä rivitalossa kaupungissa yhden koiran kera. Noin puoli vuotta häiden jälkeen asuttiikinkin jo maatilalla 9 haikun ja yhden koiran kanssa. Nyt kolme vuotta myöhemmin haikkuja on jo kolmisenkymmentä, koiria kaksi kuten kissojakin ja kanoja on parinkymmenen lauma + muutama lammas. Näin ollen. Ainut harmittava asia siinä että mentiin jo tuolloin naimisiin eikä silloin vielä ollut haikkuja on se, että vitsi mitkä hääkuvat me oltaisiin saatu haikkujen kanssa!!! Piru vie. Mies on vaan tyytyväinen ettei niitä haikkuja ollut ;) Silloin sitten "tyydyttiin" vain viljapeltoon ja koiriin :)

Kuten sanottu, syksy on paras vuodenaika. Minun vuodenaikani.