tiistai 29. lokakuuta 2013

Muuttopäivä

Välillä tuntee itsensä kyllä tyhmäksi. Esimerkiksi tänään. Ihan kun ei olisi ollut jo muutenkin tarpeeksi märkää, minä unohdan haikuille veden päälle juoma-altaaseen kolmeksi tunniksi. Yhtäkkiä vain sisällä muistan että ei helevetti! Kauheaa juoksua laitumelle ja vesihanan sulkeminen. Kesän aikana käynyt muutaman kerran muutenkin noin, mutta ei näin pahasti. Huh. Onni onnettomuudessa se, että amme oli hieman kallellaan, joten yli vyöryvä vesi ei jäänyt pellolle vaan valui suoraan ojaan. Silti. Harmitti kyllä. Kuraista on ja kova tuuli jatkunut tänään.

Ajattelin alkaa kasvattaa vain tyrnäväläisiä kanoja, joten laitoin Facebookiin ilmoituksen että anamme kaksi silkkikukkoamme hyvään kotiin. En raaskinut laittaa niitä pakastimeenkaan kun ovat niin hellyyttäviä. Ihme tapahtui ja ne löysivät kodin ja vielä samasta kunnasta, ihan mahtavaa! Olen niin iloinen. Ne lähtivät tänään Peikkorinteen lintutarhaan ihastuttamaan kymmeniä silkkikanoja. En voisi enempää olla iloinen! Tyniskukoistamme kaksi lähti siitoskukoiksi, loput päätyivät pakastimeen. Aina yhtä ikävää niiden poislaitto, mutta tämä on todellakin sitä todellista lähilihaa - ja tiedän tasantarkkaan kuinka onnellisen, vapaan ja hyvän elämän ovat eläneet.


Täytyy kyllä sanoa että tänä kesänä ja syksynä meni aika mukavasti nämä myyntihommat. Saimme myytyä sekä kolme haikkusonnipoikaa että kaksi hiehoa, jotka eivät valitettavasti meille mahtuneet. Ovat saaneet hienot kodit ja ihana saada aina kuulla niistä ja nähdä kuvia. Tämän lisäksi kolme automaattijuomakippoa, joita haikkumme eivät koskaan oppineet käyttämään, mutta olivat suht hintavia, saatiin myytyä eteenpäin. Sitten kukoista silkkikukot löysivät uuden kodin sekä kaksi komeinta nuorta kukkoa pääsi myös uusiin koteihin. Ei voi olla kuin iloinen :)


Sateen äänet

Kuuntelen kuinka tuuli riehuu ulkona ja sade hakkaa hurjalla voimalla kattoon. Jos syksy tähän asti oli kuiva,ei se sellainen ole enää näiden sateiden jälkeen. Voin vain kuvitella millainen laidunpelto odottaa minua aamulla. Huh.


Aina kun ukostaa,myrskyää tai sataa kaatamalla,väkisinkin miettii miten ne elukat nyt pärjää. Omista eläimistä on aina pieni huoli. Mutta joka kerta kun käy tarkistamassa,oli sää kuinka kamala vain,lauma elää ihan normaalia arkea. Nytkin olen varma että siellä osa on syömässä tänään vietyjä paaleja ja osa makoilee metsässä hieman suojassa - aivan kuten tavallista. 

Nyt käperryn peittojen alle kuuntelemaan syysmyrskun riehuntaa. Omalla tavallaan se on ihanan rauhoittava. Ja jos olisin vaikka kaupunkilainen niin olisin vain onnellinen ihanasta kastosateesta,nyt maanviljelijänä murehdin peltojen kuntoa ja elukoita. Niin se muuttuu. 

perjantai 25. lokakuuta 2013

Mutapainia

Viime päivinä on satanut,rankasti.

Peltomme ovat savipeltoja ja näin ollen vettyvät nopeasti varsinkin 19 eläimen niitä laiduntaessa. Onneksi syksy on ollut näinkin kuiva eikä ongelma-alueita ole kuin ne paikat,joissa eläimet eniten ovat ja kulkevat eli vesipaikan ja ruokintapaikkojen ympäristö,muuten pelto on ihan vihreänään.

Ylipäätään tämä kuraisuus/mutaisuus on asia joka häiritsee ihmistä,ei eläintä. Onhan se karun näköistä,mutta ne eivät ole moksiskaan. Niillä on kuivia ja kuivitettuja paikkoja minneennä lepäämään ja paljon tasoeroja pellon kukkulasta metsän korkeuseroihin. Jalat on hiukan kurassa,mutta harvassa on ne paikat syksyisin jossa mikään kohta ei mene kuraan. Ja jos koko ajan vaihtaisi laidunta niin ne kaikki menisi kuraan kun jo paaleilla ruokitaan. Tuota painoa kun on mikä alueita tallaa. 

Säästämme vielä vähän talvialuetta juurikin kuraantumiselta,joten haikut ovat nyt viereisellä palalla. Kohta kuitenkin siirto edessä,viimeistään kun pakkaset palaavat. 


Haikut elävät ihan normielämää vaikka kuraa hieman onkin. Valitettavasti kuuluu syksyyn vaikka minkä tekisit! Rakastamani syksyn varjopuoli näin eläintenkasvattajana. Toki hiekka tai vastaava auttaisi mutta en tiedä mitä tukiehdot ym.vastaavat sanoisi sen laittamisesta pellolle. Talvilaitumen katos- ja ruokinta-alue ei ole pellolla,joten siellä on kova ja hyvä pohja,mutta liittymäkohta pellolta metsään on se kurainen. 

Onneksi pian on talvi ja pakkaset! Sitten ei tarvi kurasta murehtia. 

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Syksyn viimeiset säteet

Syksy on ollut hieno, lämmin ja kuiva! Pellot ovat pysyneet hyvässä kunnossa, tosin kuten normaalistikin, vesikuppien ympäristö on hieman vettynyt, toisilla pelloilla enemmän. Pääsääntöisesti on kuitenkin ollut ihanan kuivaa, mikä on mahtavaa viime syksyyn verrattuna.






Ensimmäiset pakkaset iskivät viime päivinä, jolloin meillä oli haastetta saada pidettyä letkuvesi sulana, kun haikut ovat tosissaan kesälaitumella. Talvilaitumella on lämmitetty juomakuppi, mutta tällä laitumella ei. No, vesien jatkuvaa valuttelemista ja kuumalla vedellä putken kastelua niin kyllä se juomavesien antaminen onnistui. Nyt säätila on kuitenkin vaihtunut jälleen lämpimään ja sateiseen, perussyksyyn. Eipä ainakaan putket jäädy! Vasikat ehtivät kuitenkin kokea ensilumensa kun saimme hiukan lunta maahan perjantaina. Hih.





Talvilaitumille lompsis!

Olinpa niin onnellinen kun vihdoin saatiin pitkällinen talviaitaprojekti viime viikon alussa valmiiksi! Se maanantai kyllä paahdettiinkin aamusta iltaan apujoukkojen voimin, mutta viimein illan jo hämärtyessä saatiin sähköt aitaan ja koko päivän viereisellä laitumella kannustaneet (lue: huutaneet kurkku suorana) haikut pääsivät viimein mussuttamaan viimeisiä kesän vihreitä laitumia. Ja mikä parasta, talvilaidun on ihan pihapiirissämme, joten näen ikkunoistamme haikut koko ajan.



Tosin päästimme vielä muutaman päivän jälkeen haikut vielä yhdelle viereiselle lohkolle syömään sen vihreät heinät ja pääsimme vielä viimeistelemään aitaa. Tällä hetkellä haikut ovat edelleen sillä laitumella, sillä nyt on taas alkanut satamaan ja toivomme ettei se laidun kuraantuisi yhtä lailla kun talvilaidun, joten kun saataisiin pakkasia niin eläimet pääsevät takaisin tähän minun valvovan ja rakastavan silmän alle. Teemme myös vielä pieniä korjauksia ja viimeistelyä aitaan. Vasikkabaari vielä kaipaa vähän viimeistelyä ja ruokintahäkkejä ym. pitäisi vielä laitumelle laitella.


Talvilaitumesta tuli kyllä erityisen hyvä ja komea. Kyllä tuo high-tensile aita vaan näyttää hyvältä sen lisäksi että on ilmeisen hyväkin. On muuten melko motivoivaa kun kaksikymmentä nautaa huutaa aidan vieressä että vauhtia siihen aidan tekoon. Ne on kyllä fiksuja eläimiä, ne tasan tiesi mitä me siinä teemme.


Olin ehtinyt jo kesän aikana unohtaa kuinka IHANAA on kun tosissaan näkee eläimet ikkunasta! Eihän ne kesälläkään kaukana olleet, ihan lähipelloilla, mutta kuitenkin niin ettei näkökontaktia sisältä ollut. Ensimmäiset päivät meni ihan vain hymyssä suin kuikuillessa ikkunasta. Tosin miinus puolena sekin että näkee niiden kahinat, mutta silti. On se vaan hienoa :)

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Pihveilyä

Emme vietä lihatonta lokakuuta. Arvoihimme kuuluu kuitenkin se,että liha mitä käytämme on laatulihaa ja että tiedämme,miten se on elänyt elämänsä. Tästä syystä pakastimestamme löytyy lähinnä haikku- ja riistalihaa.

Kuitenkin koska kasvimaastamme saimme sadoksi myös punajuuria,päätin kokeilla punajuuripihvien tekemistä. Olen laiska ruoan laittaja,mutta tämän kuun alusta aloitimme projektin että teemme joka sunnuntai seuraavalle viikolle ruokalistan jota noudatamme. Näin on myös helppo käydä kerran viikossa kaupassa ja ostaa tarvittava. Nämä pari viikkoa on toiminut ainakin hyvin!


Punajuuripihvitkin onnistuivat ihan hyvin,mutta olisivat varmasti olleet vieläkin herkullisempia jos joukossa olisi ollut vähän jauhelihaa. Nyt jotain jäi puuttumaan. Tänään testasin oman maan porkkanoista porkkana-jauhelihapihvejä ja niissä maku oli erityisen kohdallaan! Nams!


Perunoita ja porkkanoita kasvimaalla vielä on jäljellä,muuten kaikki käytetty. Hyvin saimme satoa,erityisesti avomaakurkkuja ja sipuleita tuli runsaasti eikä perunasadossakaan valittamista ole. 

Ensi keväänä sitten taas. Täytyy alkaa jo suunnitella mitä kaikkea sitä kasvamaan haluaa :)

tiistai 15. lokakuuta 2013

Miinusta

Eilen käytiin jo reilusti pakkasella,sillä aamullakin miinusasteita oli vielä viisi. Auringonpaiste kuitenkin nopeasti lämmitti säätä. Lähes kaikki lehdet on kuitenkin puista jo varissut,mutta ehdin ennen sitä otella vähän syksyisiä kuvia.

Niitä lehtiä on muuten koko piha aivan täynnä! Ja voin kertoa että olen maailman laiskin haravoimaan. Tippuneita villiomenapuiden (pahoja) omenoita sentään keräsin pois maasta mätänemästä. Homma oli sekin. Huh.







Rakastan syksyn värejä ja kuulaita aamuja. Kohta on jo talvi. 

Kanamaista menoa

Meiltä lähti ensimmäinen itse kasvatettu kukko siitoskukoksi viime viikolla. Komea mustavalkoinen kukko. Hurmasi kuulemma kanoja heti haaremiinsa uudessa paikassa kun täällä oli elänyt ihan poikaporukalla.

Kukko piti ensin houkutella kanalaan sillä meidän kukkopojat elelee omasta tahdostaan ulkosalla toisin kun päälaumamme. Onneksi kukot ovat ahneita ja kukko saatiin kiinni. Tämä musta kukko on kyllä näistä nuorista pojista oma suosikkini!



Ulkoilukausi alkaa olla kanoilla lopuillaan,mutta niin kauan kun säät sallii,kanalauma pääsee ulos. Ilmat ovat viilenneet myös sen verran että kanat ovat aloittaneet joka syksyisen munintatauon sekä sulkasadon. Tämä vaihe kestää yleensä 1-2 kuukautta ja tekee hyvää kanoille,mutta ei minulle kun ei tule munia :) Edessä olisi myös kanalan siivous talvikuntoon,ei mikään suosikkihommani,mutta kaipaa jo sitä. Ja kun sen on tehnyt niin kanat on ihana päästää siistiin kanalaan viettämään talvea!


tiistai 8. lokakuuta 2013

Vieroituksesta

Ensimmäiset vieroitukset vuoden vaihteessa eivät menneet meillä ihan käsikirjoituksen mukaan,alunperin kun ensimmäiset vieroitukset piti olla vasta kaukana tulevaisuudessa mutta sitten päätimmekin ostaa marraskuussa lehmiä vasikoiden kera,joten vuoden vaihteessa oli vieroitus edessä. Meillä ei oikein ollut paikkaa vieroituksille eikä sen jälkeen ja kaikki oli vähän niin ja näin. Lopulta vasikat kuitenkin saatiin metalliaitaukseen,vieroitettua ja lopulta isompiin aitauksiin ja sitten myytyä. Loppu hyvin,kaikki hyvin.


Opimme kuitenkin tästä jotain ja nyt samalla kun olemme rakentaneet talviaitaa,olemme rakentaneet sen sisälle metsään metalliaidoista vieroitushäkkiä. Se toimii aluksi vasikkabaarina,jotta vasikat oppivat siellä käymään ja sitten lopulta ne vieroitetaan siihen. Teimme siitä pyöreähkön ja kulkuaukot sellaisiksi ettei hiehot mahdu mukaan herkuttelemaan. Tämän lisäksi aitauksessa on ruokakaukalo,teemme siihen vielä katoksen ja sitten siinä on ovi,josta elukat saadaan siirrettyä laitumille tai traileriin. 



Suunnitelma vaikuttaa hyvältä,toivotaan että toimii vielä käytännössäkin!

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Syksyn sävyt

Syksy on täynnä ihania värejä,raikasta ilmaa ja paljon teetä :) Tänä aamuna oli ensimmäisen kerran pakkasta ja tuntuu että päivän aikana puiden lehdet ovat huvenneet maahan lähes kokonaan.


Pihassamme on todella paljon villejä omenapuita,joiden omenat eivät maistu hyvälle. Olen kuitenkin kerännyt niitä laatikoihin ja viemme ne peuroille talviruoaksi :)




Illat pimentyvät nykyään aikaisin. Sisällä poltamme takkaa ja kynttilöitä,juomme teetä ja nautimme pienestä rakkaasta tyttärestämme. Hän on pieni ihme :)