Eläinten käyttäytyminen

Välillä sitä unohtuu vain seisoskelemaan laitumelle, kun jää seuraamaan eläimien elämää. Siinä oppii eläimistä, niiden keskinäisistä suhteista ja käyttäytymisestä todella paljon. Eläinten tarkkailuun ja niiden kanssa olemiseen käytetty aika ei ikinä ole hukkaan heitettyä. Sillä luodaan pohja sille, miten eläimet suhtautuvat sinuun ja ihmisiin ylipäätään - mikäs sen tärkeämpää.

Meille muutti ensimmäiseksi 9 hiehoa, jotka olivat pääsääntöisesti melko arkoja ja villejä. Onneksi meitä oli neuvottu ottamaan eläimet ensin elementtiaitaukseen, jossa niitä oli ensiksi hyvä kesyttää ja totuttaa ihmisiin. Yhdeksässä hiehossa oli hyvin erilaisia luonteita, oli muutama rohkea, muutama erittäin arka ja sitten oli yksi villitsijä ja muut olivat sellaisia lauman keskivaiheilla olevia yksilöitä, jotka menivät lauman mukana. Laumaeläimissä on se hyvä puoli, että yleisesti jos on muutamakin rohkea niin lopulta suurin osa lähtee siihen mukaan, tulevat haistelemaan ja rapsuteltavaksi. Huono puoli taas on se, että kun lauma villiintyy tai päättää lähteä juoksemaan, niin silloin ne lähtevät kaikki.

Meillä seitsemän hiehoa kesyyntyi nopeasti ja aika helpostikin ihan rapsutteltu ja halailu kesyiksi kun niiden kanssa vaan vietti aikaa ja vähän herkuilla totutteli. Kaksi hiehoista oli melko arkoja ja niiden kanssa sai tehdä vähän pidemmän aikaa töitä. Eläin ei kesyynny ennen kuin se on saanut haistella ihmisen päästä varpaisiin rauhassa ja silloin ei saa tehdä yhtään äkkiliikettä. Lopulta kun sen arimmankin hiehon luo sai mennä ilman että se saa hepulia ja pääsi rapsuttelemaan niin kyllä siinä tippa tuli linssiin.

Tärkeintä on sellainen pitkäjänteinen työ. Että liikkuu laitumella usein, rapsuttelee, juttelee, antaa haistella ja koskettelee eläimiä. Että olet niinkuin osa laumaa. Aina on erilaisia luonteita ja osa vaan yleisesti on enemmän ihmisten perään kuin toiset, mutta tärkeintä on se että ne silti ovat ihmiseen tottuneita ja yleisesti helposti käsiteltäviä. Tosin tässä on huomannut, että vaikka joku olisi rapsuteltava ja rauhallinen niin kun se pitäisi laittaa esimerkiksi kuljetusautoon ja ympärillä on uusia ihmisiä niin rauhallinenkin eläin voi muuttua rauhattomaksi. Tai jos on paljon häiriötekijöitä, kuten messuilla ihmisiä, niin eläin saattaa muuttua levottomaksi vaikka olisi muuten kuin enkeli. Täytyy vain yrittää tulkita eläintä. Ja täytyy aina muistaa että eläin on kuitenkin aina eläin ja joskus se voi pelästyä jotain mitä ihminen ei osaisi edes ajatella. Erilaiset vaatteet niin meidänkään haikut eivät aina tunnista minua, onneksi äänestä sitten lopulta tunnistavat. Eläimiin vaikuttavat niin kiimat kuin muu laumakin ja siksi niihin täytyy suhtautua kunnioituksella, sillä vaikka kuinka tuntisi omat eläimensä, aina voi jotain tapahtua sen pelästyessä tai vastaavassa tilanteessa. Haikuilla on todella vahva laumahieratkia, mitä on hyvä tuntea, koska vaikka ne eivät tahalteen tekisi ihmiselle pahaa niin kun alempi arvoinen väistää ylempiarvoista tai ylempi tönäisee alempaa niin siihen voi jäädä väliin jos ei ole skarppina.

Nyt kun ensimmäiset vasikat ovat tilalle syntyneet niin huomaa kuinka paljon emon käytös vaikuttaa vasikkaan. Esterin vasikka Alfred on alusta asti ollut sellainen halinalle kuin äitinsäkin ja Aragorn on myös ollut helposti lähestyttävä samoin kuin emonsa. Arthur on pikkuhiljaa alkanut lämmetä ja kesyyntyä, mutta hänen emonsa on esimerkiksi sellainen, jonka utareisiin en missään vaiheessa ole saanut koskea vaikka muuten rapsutella olen saanut. Enna, joka on viimisimmän vasikan, Areksen, emo, on kyllä rapsuteltava ja rauhallinen, mutta sillä on todella vahva emovietti, jonka takia Ares on hyvinkin varuillaan eikä päästä ihmistä kovinkaan lähelle. Niin ne emot kouluttavat vasikoitaan, vaikka itsekin olen jokaisen poikimisen jälkeen heti ollut siinä vasikoita kesyttämässä, mutta silti esim. tämän Aresin kanssa on vielä hankalaa. Kärsivällistä työtä siis edessä edelleen :)

Nyt kun laumaan on liittynyt myös sonni niin välillä olen vain suu auki tuijottanut sitä kiimakäyttäytymistä. Kuinka hiehot pyörii sonnin ympärillä, hyppivät selkään ja tökkivät sarvilla. Ja kun sonni huomaa, että joku on erityisen kiinnostava niin sonni ei päästä tätä eläintä hetkeksikään pois silmistä! Ja kova on yritys sonnilla vikitellä, mutta aina ei varsinkaan lehmät innostu vaan juoksevat alta pois kun sonni yrittää hypätä selkään. Ja sonni päästelee mitä mielenkiintoisimpia äännähdyksiä kun yrittää vietellä lemmuja. Aikamoista!

Kanoja on myös hauska seurata. On todella hellyyttävää kun emokana opettaa vastakuoriutuneita tipuja syömiseen, kuopimiseen, peseytymiseen ym. kanan elämään. Tai kun kukko pitää huolta kanaparvestaan ja ohjaa niitä suojaisiin paikkoihin. Niillä on ihan omat äännähdykset, mistä kuulee onko niillä jokin hätä että pitää jotain varoa vai että täällä on herkkuruokaa, tulkaa syömään. On myös mukava kun työhuoneesta näkee suoraan sekä tiplaan että haikkujen talvilaitumelle. Tosin työt välillä kärsivät, kun unohtuu vain tuijottelemaan ikkunasta ulos :)

Omavaraisuuden onni

Tämä vaihe kesästä on kyllä yksi parhaimmista: kun on vielä ihan kesä, mutta satoa alkaa tulemaan omalta maalta ja metsästä. Aamulla voit hakea leivän päälle omalta kasvimaalta salaatit, kurkut ja tomaatit ja kerätä musta- ja punaviinimarjoja luonnonjogurtin päälle omista puskista. Nam! Samalla voi kerätä luonnonkukista kauniin kimpun koristamaan keittiötä.

Päivällä kun teet laidunkierrosta, voit viereiseltä omalta herne-kaurapellolta maistella välipalaksi vähän herneitä ja päivälliselle käydä keräämässä omat uudet perunat maasta sekä salaattiaineet sipuleita myöden. Sopii erinomaisesti tutulta tilalta ostettujen highland-pihvien seuraksi. Metsästäjänä pakkasesta löytyy myös paljon riistalihaa, mikä on erinomaisen makuista, niin hirvi, jänis kuin fasaanikin. Ja välillä saa nauttia myös omaa kukkopoikaa. Hetken päästä se highland-lihakin on toivottavasti omaa!

Illalla voi käydä nauttimassa metsän antimista ja kerätä niin vattuja kun mustikoitakin niin omaan suuhun kun talven varalle pakkaseen. Iltapalaksi voi nauttia vaikka omien kanojen munia keitettynä tai vaikka paistettuna.

Kohta kesä kääntyy jo syksyyn, mutta silloinkin on vielä paljon herkkuja mistä nauttia omasta maasta: viljat puidaan, kasvimaalta löytyy kesäkurpitsaa, porkkanaa, punajuurta ja nauriita, metsästä löytyy sieniä ja puolukoita ja alkava metsästyskausi täyttää jälleen pakastimen talven varalle riistalla.

Nautinnollista :)

Maitokärryt

Saimme häälahjaksi syksyllä 2011 kaasoltani maitokärryt! Asuimme tuolloin vielä rivitalossa eikä niillä siellä sinällään ollut käyttöä kuin koristeena, mutta en todella arvannut kuinka mahtavat ja kätevät ja elintärkeät sellaiset kärryt olisi sitten kun asuisi maatilalla!

Olen siis sitä mieltä että nuo maitokärryt on ihan korvaamattomat! Ne on kevyet ja niihin mahtuu mukavasti tavaraa. Olen kärrännyt niillä kaikkea mahdollista oksista kiviin, puunoksista paalimuoveihin ja vedestä lapsiin. Ne sopii kaikkiin käyttötarkoituksiin. Ovat ne olleet laitumella haikkujen ruokakärrynäkin, jonka seurauksena toinen pyörä on hieman vääntynyt, mutta ei onneksi menoa haittaa.

Talvella kun hain metsästä kuusen oksia haikuille syötäväksi kärräsin ne sieltä maitokärryjen avulla. Kun keväällä piti kantaa vettä haikuille juoma-astioihin, tein senkin kärryjen avulla. Talvella hain polttopuita aina kerralla maitokärryllisen verran. Nyt kesällä niitin elementtiaidoissa olleille sonnipojille heinää aamuisin ja iltaisin aina maitokärryn verran. Ja on niiden kyytiin kerran päässyt ihan oikea maitotonkkakin kun sellaista roudasin pihan toisesta reunasta toiselle.

Joten minä en ainakaan selviäisi ilman maitokärryäni. Mieheni todennäköisesti pärjäisi, koska kaiken sen minkä minä teen näiden kärryjen avulla, hän todennäköisesti tekisi traktorilla :)

Ei mennyt niinkuin Strömsössä

En ole katsonut koskaan ohjelmaa Strömsö, mutta olen ymmärtänyt, että siellä kaikki onnistuu aina mahtavasti. Minulla taas on todella usein aivan päinvastainen tilanne ja otsikon lause kuullaankin usein suustani, puuh. Tuntuu, että varsinkin viimeisen kuukauden aikana lähes kaikki mikä voi mennä pieleen on mennytkin! Naakat on tehnyt 150 paalista vähintään 100 paaliin reikiä, paalit ovat aika muodottomia, jolloin kuljetus on erittäin hankalaa ja on niitä keräilty yömyöhään ojastakin, onneksi vain kerran! Hiehot on karanneet, aitalangat on poikki harvase viikko (tosin ei enää high tensile-aidassa, joka onkin mitä parhain!) ja viime yönä jokin oli rikkonut yhden kulmatolpan laitumella, jossa ei eläimiä edes ole, jaiks! Sitä kautta tulee kuitenkin sähkö paimenesta, joten aamu alkoi siis kiireisellä uuden tolpan pystytyksellä.

Eilen meiltä lähti tilalta ensimmäiset eläimet toiselle tilalle eli ensimmäinen myynti (eli tulo!) on vihdoin eläimistä tullut. Nämä kolme olivat vähän yli yksivuotiaita luomusonneja, joille meillä ei ollut kunnon paikkaa, joten hyö lähtivät toiselle tilalle kasvamaan seuraavaksi pariksi vuodeksi. Meidän tilalla pojat ehtivät olla sellasen 10 kk, kun tulivat ostamiemme emolehmien alla. Onneksi oli kokeneet kasvattajat hakemassa pojat, minä en olisi kyllä yksin pärjännyt, sen verran pojat pelkäsivät mennä aluksi kärryyn. Aitaelementtien, luomujauhojen ja kärsivällisen työn päätöksenä saatiin kaikki kolme autoon ja ONNEKSI säästyttiin pahemmilta vahingoilta, vaikka pientä haaveria sattuikin. Uudessa kodissa pojat olivat kuulemma rauhoittuneet mukavasti, söivät ja märehtivät ja lepäilivät. Se oli mahtava kuulla! Mukavaa elämää ihanille pojille Rekolan tilalle! Muutaman kyyneeleen tirautin ennen lähtöä kun poikia harjailin, mutta ei onneksi pahempaa. Ja työmäärä väheni, koska nuo kolme olivat omassa elementtiaidassa, jossa oli aika paljon siivoamista.

Tämän lastausprojektin jälkeen, kun sydän oli vähän rauhoittunut, menin takaisin laitumelle ja meidän kaksi pikkutyttöä, jotka ovat omassa aitauksessa, vaikuttivat oudoilta. Menin tsekkaamaan niin toinen hiehoista, Julia, oli jotenkin onnistunut saamaan veräjän vieterikahvan irti veräjästä ja se oli pahannäköisesti vääntynyt ja takertunut Julian sarvien ympärille. Tyttö ei meinannut hyväksyä apua, mutta lopulta onneksi sain metallista kiinni ja Julian vääntelehtiessä sain aina kierrettyä metallilankaa niin että se lopulta irtosi ja onneksi Julialle ei ollut käynyt mitään. Pieniä naarmuja sarvissa, mutta ei haavoja eikä muuta. Huh. Tytöt saivat jauhoja sitten järkytyksen lannistamiseksi.

Tuntuu, että kaikkea tapahtuu varsinkin kun on yksin kotona. Koko viikon olen nyt hoitanut tilaa yksin, kun mies on ollut erittäin ansaitulla lomalla. Mutta on mennyt vesiletkuja rikki, aitalankoja ja tolppia hajoillut, pojat muuttaneet ja hiehot sekoilleet. Kauheita iltavilli-kohtauksia ollut monena iltana niin että on ihan itse pitänyt ryömiä aidan ali nopeasti pois tieltä ihan vain varmuuden vuoksi. Mutta tällaista tämä on. Tuntuu, että viime kesänä pääsi niin helpolla, mutta eihän meillä ollutkaan silloin kun yksi laidun ja 9 hiehoa. Nyt on laitumia rakennettu ainakin sellainen 3 km matka ja eläimiäkin on parhaimmillaan ollut se 24 kpl kolmessa eri paikassa, nyt enää 21 kpl ja kahdessa eri paikassa.

Mitä enemmän eläimiä, sitä ennen sattuu ja tapahtuu, niin se vain on. Välillä kyllä tulee sellainen olo, että huh, riittäisi jo kaikki vastoinkäymiset! Mutta täytyy iloita, että esimerkiksi vasikoinnit meni niinkin hyvin kuin menivät ja pääasiallisesti eläimet eivät ole karkailleet ja kaikki suht ok. Kun on vastoinkäymisiä, nauttii sitten ehkä enemmän niistä hetkistä kun kaikki meneekin niinkuin Strömsössä - vaikka niitä vähän harvemmin olisikin ;)

Pikkuveitikat

Tilallemme syntyi tänä keväänä ensimmäiset omat vasikat! Ostimme syksyllä viisi tiinettä emoa, joista yksi näyttää nyt siltä ettei se olekaan tiineenä, mutta neljä pirteää ja tervettä vasikkaa meille syntyi! Emäntää jännitti erityisen paljon koko kevään ja kesän ajan! Seleeniä syötettiin, utareita kokeiltiin ja emoja kesytettiin kovasti. Onneksi emoilla oli takana jo yksi onnistunut poikiminen ja haikut yleisesti synnyttävät helposti ja hyvin, mutta aina voi tapahtua jotain ja schmallenberg-virus toi oman jännityksensä poikimisiin.

Kaikki meni kuitenkin hyvin! Poikimiset menivät mallikkaasti niin, että itse missasin joka ikisen itse syntymän, vaikka puolen tunnin sisällä paikalla kaikissa olinkin. Emot hoitivat vasikkansa oikein mallikkaasti alusta alkaen ja kesyttelyä yritin itse harrastaa ensi hetkistä alkaen. Emot onneksi hyväksyivät minut hyvin ja antoivat auttaa vasikoita utareelle ja paijailla. Välillä emot voivat olla erittäin suojelevia, mutta meillä kävi tällä kertaa ainakin hyvin.

Kasvattajatukiverkosto on ollut minulle erityisen tärkeä ja varsinkin ensimmäisten poikimisten aikaan tuli soiteltua että onko tämä normaalia ja mitä nyt pitäisi tehdä. Ja ennen kuin oli nähnyt vasikan imevän maitoa emästä,jännitti niin pirusti että onko sillä imurefleksit jne. Ja melkein teki mieli itkeä onnesta kun vasikka kömpi innokkaasti mamman tissille!

Poikimisessa on paljon pelittaviakin piirteitä ja kaikki voi mennä pieleen. Onneksi ensimmäiset poikimiset meni näin hyvin,vasikat oli pirteitä ja aktiivisia,emot hoitivat hommansa ja jälkeiset tuli ja muut eläimet hyväksyivät uudet lauman jäsenet. Ensi keväänä onkin sitten 14 poikivaa,joista 9 ensikertalaista. Sitten jännitettävää vasta onkin!

Vasikoista kolme syntyi toukokuun alkuviikoilla ja neljäs syntyi heinäkuun puolessa välissä. Ja kaikki sonneja! Kovasti niistä on toisilleen iloa ja iltaisin vedetään kyllä sellaista rallia pitkin peltoa että välillä lehmät ja hiehotkin innostuvat mukaan leikkiin. Vasikat ovat kyllä aivan ihania! Ovat kyllä sellaisia pirteitä ja hauskoja poikia ja on niin ihanaa, kun vasikat luottavat minuun! :)

Ratia Ranch

Kyllähän tilalla logo pitää olla  :)

Kanaset

Viime kesänä kun muutimme maatilalle, halusin heti omia kanoja. Saimme ystävältämme Suomen maatiaskanoja, tyrnäväläistä kantaa, yhden kukon ja viisi kanaa, jotka muuttivat aluksi kesäkanalaan ja kulkivat vapaana pihamaalla kesän ajan. Yksi kana hautoi meille pikkuisia tipuja ja talvella, kun saimme lämpimän talvikanalan, sinnä muutti yhteensä yksi kukko, kaksi silkkikukkoa ja 9 kanaa.

Tänä kesänä pääkukkomme on vaihtunut ja tällä hetkelläkin seuraan ikkunasta, kun kanat laiduntavat pihalla. Talven ajan kanat olivat talvikanalassa sisätiloissa lokakuun lopusta kesäkuun alkuun. Keväällä on lintuinfluenssa karenssiaika, jolloin kanoja ei ulkona saa vapaana pitää. Tämän vuoksi vasta kesällä kanat pääsivät ulos. Tänä kesänä olisi tarkoitus rakentaa kanoillekin tarha, varmuuden vuoksi.

Sama Äitikana, joka viime kesänä meille hautoi tipuja, teki saman tempun tänä kesänä ja tällä hetkellä Äitikana asustelee omassa tarhatussa tarhassa 8 pikkutipusensa kanssa.

Kanoja on kyllä hauska seurata. Niillä on ihan oma parvielämänsä. Ja hyvin ovat pysyneet hengissä vapaana liikkumisesta huolimatta. Ja omat kananmunat on kyllä parhaimpia! Ei tee mieli kaupasta enää munia ostaakaan, kun on näiden makuun päässyt. Keltuainen on paljon suurempi ja maku koko munassa paljon täyteläisempi. Suosittelen ostamaan pieniltä tiloilta maistiaisia, jos mahdollista :)

Siitossonni

Viime keväänä tilalle siis muutti yhdeksän yksivuotiasta hiehoa ja loppuvuodesta laumaa saapui täydentämään viisi lehmää vasikoidensa kanssa. Meillä oli siis edessä päätös, että ostammeko tälle vuodelle oman siitossonnin vai vuokraammeko sellaisen. Vuokraamisen kannalla oli se, että ostettujen lehmien mukana tuli kaksi hiehovasikkaa, jotka jouduttaisiin erottamaan omaksi laumaksi vuodeksi, jos oma siitossonni ostettaisiin. Omaa siitossonnia taas puolsi se, että kerralla tehtäisiin investointi, josta toivottavasti olisi iloa moneksi, moneksi vuodeksi.

Aloitimme siitossonnin etsinnän jo hyvissä ajoissa vuoden 2012 lopulla lähettämällä monille tiloille kyselyitä myytävistä sonneista. Kevääseen mennessä oli valikoitunut kolme sonnia, jotka kävimme sitten katsomassa livenä tiloilla. Mikään ei ole niin mukavaa kun vierailla muilla tiloilla! Siitä oppii niin paljon. Huhtikuussa päädyimme sitten yhteen sonniin, joka hurmasi varsinkin emännän erittäin rauhallisella ja tyynellä olemuksellaan sekä sopusuhtaisella, erittäin hyvällä ulkomuodolla.

Keväästä oli pitkä aika odotella heinäkuuta, jolloin olimme päättäneet sonnin laumaamme laittaa. Syynä heinäkuulle oli se, että tulevat vasikat eivät sitten syntyisi aivan liian aikaisin keväällä, mutta jos kaikki menisi hyvin, vasikoita alkaisi tulemaan siinä huhtikuussa.

Heinäkuun toinen päivä sitten siitossonnimme, Falcon of Kangasmäki, Kangasmäen luomutilalta Virroilta saapui laumaamme. Siirto meni erittäin hyvin ja Falcon sopeutui laumaan erinomaisesti. Tytöt olivat ihan ihmeissään, mutta nopeasti Falcon hurmasi meidän tytöt ja ensimmäisenä päivinä pääsi jo tositoimiin!

Falcon on meillä nyt kolmisen viikkoa jo viettänyt ja olemme erittäin tyytyväisiä sonniin. Toki keväällä näkee sitten sen varsinaisen työn tuloksen vasikoina, mutta Falcon on hyvin rauhallinen, mukava ja rapsuteltava sonni, joka pitää rotia laumassa. Ja tietenkin, äärimmäisen komea sonni!

Kesän onni

Kyllä se on kissan päivät lehmilläkin näin kesällä varsinkin ne ensimmäiset kerrat, kun lauma pääsee uudelle, tuoreelle laitumelle. Siellä otetaan muutama pukkihyppykin, vaikka koko ajan ollaan ulkosalla, mutta niin onnelliseksi se tuore laidun eläimet vetää. Tänä kesänä meillä oli aika apilavaltaista laidunalaa, vaikka tarkoitus ei ollut, mutta apila kyllä valtasi alan suuresti. Elukoita se ei ole toistaiseksi ainakaan haitannut, tuntuvat vain nauttivat, niin ainakin näistä kuvista voisi päätellä :)