Teetä ja sympatiaa

Aurinko näkyy jo metsän takaa. Juon teetä ja tarjoan itselleni sympatiaa valokuvien muodossa.

Mikään ei ole niin mukavaa kuin kuvailla emoja ja vasikoita samalla kun tarkkailee, miten vasikoiden ensihetket lähtevät käyntiin. Vasikoinnissa annamme emoille poikimarauhan, mutta poi'ittuaan yritämme olla näköetäisyydellä että nähdään pääsevätkö vasikat tissille. Tänä keväänä on jouduttu ensi-imuihin auttamaan, mutta kun imu ja vedin on löytynyt niin mitään ongelmia ei ole ollut.

Tässä tämän kevään kuvasaldoa.

Ylämäkeä, alamäkeä

Yhteensä 9 eläintä on nyt poikinut ja valitettavasti laitumella pomppii ainoastaan 7 eläintä. Olemme menettäneet kaksi. Hiehoja on poikinut nyt 6 ja lehmiä 3. Jäljellä 2 lehmää, 2 hiehoa. Pidin viime kesänä kirjaa kiimoista - tai nyt voisi jo sanoa, että yritin pitää, sillä Falcon on ollut kyllä huomaamaton ja tehokas, sillä minun kirjanpitoni on kyllä ihan ulalla. Tämä viimeksi poikinutkin niin luulin että se loi vasikan talven aikana, mutta vuoti sitten verta muusta syystä silloin. Enni ja Ilta on minusta olleet kiimassa koko talven, mutta niin vain molemmat poiki vasikan. Falconille on kyllä anettava pienet aplodit, hieno, mukava ja tehokas sonni. Syntymäpainot ovat olleet melko matalia, mutta minun makuuni hyviä. Olemme erittäin tyytyväisiä sonniimme.

Sitten vasikoita.

Boon tarinaa olikin kerrottu tuolla aikaisemmin, mutta iloksemme voinkin todeta, että onnistuimme kuin onnistuimmekin opettamaan pikku-Boon emon tissille ja nyt hieman yli 2 viikkoinen hurmuri viilettää pitkin laidunta seikkailen kun isompikin vasikka ja löytää lopulta aina äidin tissille takaisin! Teimme kaikkemme, että saimme Ipukka-emolle huijattua riimun päähän, jonka jälkeen saimme sen kiinni elementtiaitaan, jota painoi maahan vielä traktori. Emo ja vasikka siis elelivät omassa yksiössään, johon Ipukkakin sidottiin. Tämän jälkeen laitettiin molemmille puolille emoa paksut laudat estämään potkiminen, jota se ei edes missään vaiheessa yrittänyt, sarvilla sen sijaan olisi mielellään tökkässyt. Tämän jälkeen minä ja mieheni kyykimme Ipun utareilla vasikan kanssa, toinen työnsi vasikkaa hanurista utareita päin ja toinen ohjasi vetimiä suuhun ja avasi sitä suuta. Projektissa kesti kolmisen tuntia (+ aika kun totesimme että pakko soittaa vauvalle hoitaja, kun ei tyyppi meinannut rauhoittua), mutta kuin ihmeen kaupalla saimme jokaisen vetimistä Boon suuhun ja imu oli kyllä kunnossa. Vauvan tuttipullonkin Boo aina veti hetkessä ja nyt imuinto oli kyllä huipussaan. Todettiin, että parempaan ei pystytä, nyt on kaikki kokeiltu. Seuraavana aamuna pillahdin itkuun kun menin antamaan Boolle maitoa ja se vain katsoi minua, nosti hännän pystyyn ja juoksi emon utareelle ja joi sitä ihan omatoimisesti! Ei meinnanut onnen kyynelistä loppua :) Tarjosin vielä muutaman päivän pullomaitoa varmuuden vuoksi, mutta ei tuo maistunut ja hyvin vaikutti emolta tulevan maitoa, vaikka melkein viikko oli hyvin vähällä maidon kulutuksella. Ihan upea juttu! Olen niin onnellinen että meidän työ palkittiin, vaikka välillä luovutus oli jo mielessä. Mutta ei, niin vaan sitkeydellä ja sinnikkyydellä mentiin, niin minä ja mieheni, kun Ipukka ja Bookin. Päästimme heidät takaisin emolaumaan, jossa Boo nyt seikkailee onnellisena pitkin laidunta ja vetää hurjia iltavilli-kohtauksia. Ihana seurata sitä, niin mainio tyyppi!

Juuri kun Boon kanssa tilanne näytti hyvältä niin totesimme että Itu poikii. Sen avautumisvaihe kesti ihan normaalisti ja sitten sieltä syntyikin kuollut vasikka perätilassa. Tämä tapahtui hieman ennen puolta yötä, jätimme vasikan emon nuoltavaksi ja jotta se tajuaisi ettei vasikka enää nouse. Aamuvarhain kun lähdin tarkistamaan taas tilannetta, johtajaemomme Ilo oli poikinut ensimmäisen vasikkansa. Vasikka oli melko pirteä, Ilo hyvä emo. Ilo antoi minun tulla lähelle ja auttaa vetimen pikkuisen suuhun. Vasikka oli ihana musta hieho, kuten emonsa. Se sai nimekseen Black Betty. Bettyn kanssa on mennyt ihan mukavasti, Ilo on hieno emo. Betty ja Boo löysivät toisensa ja viettävät paljon aikaa yhdessä. Ovat melko liikuttava parivaljakko. Ipulla ja Ilolla oli mammakerho ja olivat vallanneet katoksen perheilleen, muilla ei ollut asiaa ennenkuin alkoi tulla vasikoita vähän enemmänkin.

Muutama päivä meni vähän rauhallisemmin, mutta pääsiäisenä tulikin suma. Falcon on olltu ahkera. Pääsiäislauantai alkoi Esteri-lehmän vasikalla, se poiki omatoimisesti ja hienosti hiehovasikan. Kaikki meni vasikan kanssa hyvin, melko huitelija Esteri on, mutta tämä on jo sen kolmas vasikka, niin se osaa ottaa jo vähän rennommin. Hyvä emo se kuitenkin on. Illalla poiki ensikertalainen Ilta, joka sai pirteän hiehovasikan, joka pääsi itse omatoimisesti utareelle. Puoliltaöin poiki vielä Enni, jonka en uskonut poikivan ollenkaan kun oli viimekin vuonna jäänyt tyhjäksi ja on lauman alin. Niin se vain poiki vaalean hiehovasikan, josta on pitänyt todella hyvää huolta. Enni on ihmisille vähän arka, mutta vasikastaan pitää ihailtavaa huolta.

Sunnuntaiaamu alkoi Isun poikimisella, joka ei edennyt ja lopulta eläinlääkäri kutsuttiin, varsinkin kun luultiin että vasu tulee virheasennossa. Ei tullut, mutta ilman vetoapua sitä ei maailmaan saatu. Saatiin elävä vasikka, ensimmäinen tämän kevään sonnivasu ja ihanan pikimusta. Onneksi lapsi oli ollut yökylässä niin saatiin rauhassa poi'itella. Tai annamme eläinten poikia rauhassa, seuraamme sivusta ja puutumme jos tilanne ei etene noin parin tunnin sisällä vesipään menosta tai muuten näyttää että asiat ei ole kunnossa. Tiistaina Eedla poiki päivällä ihanassa auringonpaisteessa punaisen sonnipojan. Sen kanssa on ollut tuon syömisen kanssa vähän ongelmia, mutta nyt näyttäisi jo paremmalta. Ja tänään tuli Ihmen kuollut vasikka. 

Tämän kaiken sähläyksen lisäksi olin tilannut korvamerkit melko myöhään, ne tulivat vasta eilen, joten meillä viipotti kuusi vasikkaa ilman korvamerkkejä. Olihan muutaman tunnin duuni saada kaikki jo vikkelät vasikat huijattua kiinni. Se täytyy mennä aina tilanteen mukaan, mitään suunnitelmaa meillä ei ole, mikä toimisi. Napataan aina se, joka saadaan kiinni. Muutama nostettiin ruokintahäkkiin ja korvamerkit siellä, pari auton lavalle, yhdelle laitettiin ihan maassa. Oveluutta ja viekkautta, nopeutta ja taktikointia aina välillä vaaditaan, mutta niin vain kaikilla seitsemällä vasikalla on nyt korvamerkit, mikä huojennus! Oltiin vähän jumissa pellossa autolla kun haikut olivat piirittäneet meidät ja jäätiin kuraan kiinni. Vauva istuskeli etupenkillä turvakaukalossa ja nauroi.

Ylämäkeä ja alamäkeä ollut nyt ihan riittämiin. Suuri on suru menetetyistä vasikoista, mutta iso ilo on noista elävistä, pirteistä vasikoista. Mikään ei ole niin mahtavaa kun seurata illalla vasikoiden villejä leikkejä keskenään, joihin emotkin ryhtyvät mukaan. Vasikat yllättää aina pienuudellaan ja sillä kuinka ihania ne on. Ja mahtavia. Sitä rankempaa niiden menettäminen on. Mutta 'se kel eläin on, silt eläin kuolee'. Eikai se auta muu kuin jatkaa.

Suru on kunniavieras

Tämä on tähän astisen elämäni kurjin kevät. Vasikoiden menetyksiä on todella vaikea hyväksyä - ylipäätään oman eläimen menetys on niin suuri suru,että sitä on hankala käsitellä. Ja aina tulee se itsesyyttely: olisinko voinut tehdä jotain, olisiko pitänyt toimia aikaisemmin, olisiko sitä, olisiko tätä. Olen yllättänyt itseni sen suhteen että olen yllättävän hyvin käsitellyt eläimien kuolemia. Illakko-hieho kuoli talvella. Itkin päivän, sen jälkeen olen ollut ok. Kanoista paras kuoli, kirpaisi, mutta hautasin sen. Tänä keväänä olemme menettäneet kaksi vasikkaa. Molemmat ovat syntyneet kuolleina, toinen syntyi itsekseen väärinpäin ja toista poi'itettiin tämä yö eläinlääkärin kanssa. Sen jalat olivat vinksallaan. Vasikan kuolemasta jää niin tyhjä olo, ihan sellanen oksettava olo mahaan. Eniten sattuu emon puolesta. Hyvät hiehot eivät saaneet nyt vasikoita hoitaakseen.

Näky jota ei halua nähdä pellolla varsinkaan keskellä yötä on poikiva eläin, jonka voimat alkavat loppua ja jonka vasikka on tulossa ulos väärässä asennossa. Mies lähti töihin, minä jäin yksin kotiin, appiukko tuli vahtimaan onneksi vauvaa tai olisin ollut todella pulassa. Soitin päivystävän eläinlääkärin, joka tuli melko nopeasti. Yli kaksi tuntia pulattiin eläimen luona, se oli tietysti keskellä peltoa, kuran keskellä. Ajoin traktorin valoiksi, yritin tehdä aitaa ettei muu lauma tule härkkimään, sain hieholle jonkinlaisen riimunarun päähän, mutta en kunnolla kiinni. Eläinlääkäri teki suuren työn, minä pidin eläintä paikoillaan, niin paikoillaan kuin pystyin. Lopulta appiukko pääsi auttamaan, jotta saatiin vasikka vedettyä ulos. Kuollut punainen sonni. Voi surkeus. Emo sai kipulääkettä, nyt toivotaan että se selviää eikä saanut pahoja vuotoja. Se tästä vielä puuttuisi.

Tämän lisäksi toinen hieho poiki kuolleen hiehovasikan viime viikolla. Se tuli perätilassa. Poikiminen ei alkanut etenemään, otettiin eläintä kiinni niin se poikikin pystyasennossa vasikan maahan. Yritettiin saada se henkiin, ei mitään. Itu suri kaksi päivää ja yrittää edelleen adoptoida muiden vasikoita, mutta kyllä se pärjää. Isun poikiminen taas ei edistynyt, vaikka se kuinka ponnisti. Eläinlääkäri taas paikalle. Saatiin hieho riimuun ja traktoriin kiinni, kaksi ihmistä veti vasikkaa täysillä ulos. Syntyi elävä, musta sonnipoika. Onneksi.

Se tunne, kun huomaat että eläin on levoton, ravaa laidunta edestakaisin, käy maate, nousee ylös, potkii mahaa, steppaa takajalkoja ja pitää häntää koholla, on niin jännittävä kun tajuat että nythän se aikoo pian poikia. Se on ollut jännittävää tähän asti, nyt luulen että loput neljä poikimista mitä on jäljellä on pelkkää kauhunsekaista odotusta että taasko käy jotain pahaa. Olen yrittänyt parhaani, mutta tuntuu että teen jotain väärin. Että minussa on se vika. Tämä eläinten kasvattaminen on välillä todella rankkaa. Täytyy lähteä laitumelle katsomaan Ihmettä. Ja niitä eläviä vasikoita, ehkä ne piristävät.

Tunteiden vuoristorata

Tässä on viimeiset kaksi viikkoa ollut elämä sellaista myllerrystä ja tunteiden vuoristorataa, että huh! Aikamoista tämä poikimakausi. Kahdeksan poikinut, 5 jäljellä. Näihin kahdeksaan on mahtunut yksi ennenaikaisesti syntynyt, yksi kuollut vasikka, joka oli perätilassa, yksi emo, joka ei jaksanut työntää vaan tarvitsi kunnon vetoavun, yksi vasikka, jota piti kuivatella ja kaikkia on saanut auttaa tissille. Ainoastaan yksi vasikointi on mennyt sillä tavalla ettei ole tarvinnut mistään huolehtia. On tullut tässä säntäiltyä suuna päänä sinne tänne ja tuonne. Ja meillä tosissaan on vaan se 13 poikivaa. Se on pieni luku monelle, yhdelle (välillä kahdelle) ihmiselle se kuitenkin on jo ihan hyvä määrä. Joskus haaveilin satapäisestä laumasta, mutta eiköhän se kahdenkymmenen emon lauma olisi ihan tarpeeksi! :)

Poikimisista tarkemmin kun ehdin asettua aloilleni. Kaikki työt tahtoo olla rästissä eikä aikaa koneella istumiselle ole ollut. Kovasti olisi halua kirjoittaa, mutta aikaa ei tahdo olla ja näin iltaisella silmät painuvat lähes väkisin kiinni kun yöt ovat katkonaisia ja lopullisesti noustaan kuuden pintaan. Talvella sitä kai kerkiää sitten nukkumaan! Tässä kuitenkin kuvakollaasi meidän tulokkaista, joista jokainen on oikea hurmuri ja aivan liian suloinen!

Boo

Betty

Bernadette

Buffy

Bond

Bianca

Boromir

Luomuna

Havahduin juuri! Nythän on piru vie huhtikuu jo pitkällä! Tukihakemukset pitäisi tehdä! Viimeiset siemenet tilata! Laittaa kaikki paperit järjestykseen! Tuo tukihakemusrumba on kyllä sellainen rutistua, että välillä meinaa mennä yöunet kun yrittää miettiä mitä laittaa minnekin, menikö kaikki nyt oikein, mitä ne luomuehdot nyt sanoi. Tarkistinko kaikki riittävän monesti ja ruksitinko oikeat vaihtoehdot. Onneksi hakemukset voi tehdä nykyään netissä. Tukihakemuksiin siis merkataan esimerkiksi mitä viljellään milläkin pellolla, haetaanko millaisia tukia ja tilan perustietoja ym.

Luomuahan valvotaan tarkasti ja meille tehtiin juuri tällä viikolla ylimääräinen luomueläintarkastus. Perusluomutarkastus tehdään kaikille luomutiloille kerran vuodessa ja tämän lisäksi näitä ylimääräisiä tehdään jonkun verran. Tarkastajan kanssa käytiin paperit läpi (viime tarkastuksesta tähän hetkeen ruokintakirjanpito, lääkintäkirjanpito, eläinmäärät, ostot/myynnit niin eläinten kun esim. kivennäisten jne.) ja käytiin katsomassa eläinten olot. Kaikki oli kunnossa, niinkuin pitikin.

Monesti kysytään voiko luomuun luottaa ja miten tietää että se on tarkasti valvottua ja kaikki kunnossa. Elintarvikeketjuille halutaan läpinäkyvyyttä ja Evira onkin avannut luomuhakupalvelun, josta voi etsiä toimijoiden luomutiedot. Kävin tsekkaamassa ja sieltähän se meidänkin tila löytyi. Mehän olemme vielä osaltamme siirtymävaiheessa eli tänä vuonna puolet pelloista tulee luomukelpoiksiksi, ensi vuonna loput. Hienoa, että avoimuutta pyritään lisäämään. Sen voin sanoa, että kyllä luomua tosiaan valvotaan ja hyvin ja papereita saa olla pinossa kyllä hurja määrä. Kaikki merkataan mitä eläimillle syötetään, niiden lääkinnät, millä pellolla ovat milloinkin jne. Tämän lisäksi viljanviljelyssä niin kaikki määrät, mitä ollaan puitu ja mihin ollaan varastoitu, mikä lajike minnekin jne. Hienoa, että valvotaan. Kuluttajana luottaisin kyllä siihen, että luomu on juuri sitä luonnonmukaista itseään.

Maitoa siellä täällä ja tuolla

Tiedättekö sen tunteen, kun on koko ajan huoli jostain? Koko ajan tuntuu, että sydän on raskas, rintaa painaa ja vatsassa on ihan tyhjä tunne. Minulla on ollut sellainen olo nyt kohta viikon.

Viime sunnuntaina Ipukka poiki omatoimisesti ja hienosti pienen, mutta pirteän lehmävasikan. En vielä odottanut vasikkaa maailmaan ja tajusinkin kun aloin päiviä laskeskelemaan että vasu on syntynyt ainakin viikon, ehkä kaksi etuaikaisena maailmaan, vaikka Falcon olisi sen heti ensimmäisenä saapumispäivänään tiineyttänyt. Hienosti Ipukka poiki ja kaikki meni kuin oppikirjasta. Falcon toimi kätilönä ja me seurasimme kauempaa. Ihan sattui Ipukan puolesta kun se siellä ponnisteli supistuksilla vasikkaa ulos ja sitä ennen kun ravasi ylös ja alas kun supisteli. Onneksi kaikki meni hienosti!

Vasu oli kovin pirteä ja yritti koko ajan päästä emon tissille, vaikka olikin tosi pieni. Emo oli vähän sekaisin ja mööki koko ajan, ja halusi vain nuolla pientä eikä päästänyt sitä utareelle. Seurattiin tilannetta ja illemmalla otettiin ne omaan yksityiskarsinaankin hoiteisiin, että pääsisivät rauhassa toisiinsa tutustumaan. Sitten alkoikin näyttää että vasikka saisi maitoa ja niin kovasti se siellä emon utareella pulasi. Saatiin korvamerkitkin laitettua ja punnittua vasikka, pieni 20 kiloinen rääpäle se söpöläinen oli. Vasikka sai nimekseen Boo Monsteri Oy-elokuvan mukaan.

Pari päivää siinä katseltiin mitä tapahtuu, koko ajan tsekkailtiin vasikkaa, yritettiin auttaa, mutta uskottiin että kyllä emo ja luonto hoitaa. Maanantai-iltana haettiin ternimaitoa, mutta emä on ollut koko ajan niin suojeleva ettei päästy sitä saman iltana antamaan. Hermostutti ja itketti ja olin ihan varma että ei saada vasua pelastettua. Samalla olin ihan varma, että se saa maitoa kuitenkin koska on niin pirteä ja kova on yritys. Tiistaina sitten keksittiin miten saadaan vasikka pois yksiöstä ilman että emä keihästää meitä ja erotettiin paksuilla laudoilla emo vasusta ja nostettiin vasu aidan toiselle puolelle. Emolle annettiin luomujauhoa popsittavaksi ja pakkojuotettiin vasikkaa, mutta ei se ruvennut juomaan, ei niin millään. Saatiin jonkun verran sille sitä mahaan. Soimasin itseäni etten ollut toiminut aikaisemmin.

Keskiviikkona soitto eläinlääkärille ja suositus viedä vasu eläinklinikalle. Olin huolissani mitä Ipukka-emo meinaa, mutta napattiin vasikka autoon turvavöihin ja eläinklinikalle. Seillä verikokeet, missä näkyi, että sen vasta-aineet oli alhaalla eli ei ollut saanut emon maitoa ja tarvittavia vasta-aineita ajoissa ja on siksi altis taudeille. Boo jäi hoitoon yön yli, yrittivät opettaa imua ja sai antibioottia ja nesteytystä. Torstaina hain Boon kotiin vauva mukana ja sain ohjeet antaa 5 päivää antibioottia piikkinä kerran päivässä ja juottaa pullosta 4 krt/päivä. Kotona en saanut sitä millään juomaan ja olin ihan ranteet auki meiningillä taas. Sitten saatiin vinkki toiselta haikkukasvattajalta että vauvantuttipullolla maitoa, nyt oltiin annettu vasikoiden tuttipullolla. Itku meinasi tulla kun Boo alkoi meidän vauvan pullosta imemään maitoa niin että ei kauaa kestänyt! Ihan mieletöntä! Yritettiin jättää vähän nälkää että menisi emon tissille ja sitä se lähti taas kovasti yrittämään, mutta suu ei oikein aukea niin ei varmaan onnistu. Tämän viikonlopun projekti onkin saada emo jotenkin kiinni ettei pääse meitä telomaan ja auttaa vasikka tissille. Voi kun se onnistuisi, muuten meillä on käsissä tuttipullovasikka, jota on syötettävä 4 kertaa päivässä mooonta kuukautta,

Joten Boon alkutaival on ollut vähän hankala, ja niin meidänkin. Kantapään ja virheiden kautta näköjään opittava. Onneksi Boo voi jo paremmin eikä meidän tyhmyys toivottavasti aiheuta sen menetystä. Kaikkea sitä oppii. Ja täytyy oppia näköjään itse. Aikamoinen alku keväälle. Olen jo nyt burn outissa ja tämä oli vasta eka vasikka. Voin kertoa, että oma 7 kk ikäinen vauva ja sitten haikkuvauva, jota pitää auttaa, eivät ole kovin hyvä yhdistelmä. Vähän huolettaa mitä tästä tulee, mutta ei auta kun porskuttaa eteenpäin. Jos jotain positiivista niin ainakin Boosta tulee varmaan aika kesy lemmunen :) Ipukkaa käy sääliksi kun se niin kauheasti haluaisi hoitaa ja imettää ja olisi hurjan hyvä emo. Ipukkakin oli ihan hirveän kiltti ennen, mutta hormoonit näköjään pisti sen hieman sekaisin. Jos sekin vaikka vielä laantuisi. Toivottavasti.

Näin alkoi kevään poikimakausi. Yksi takana, 12 edessä. Voi luoja. Toivottavasti kaikki menisi hyvin.

Viherpeukalo

 Kevät saa minussa heräämään pienen viherpeukalon,vaikka yleisesti kaikki kukat ja kasvit saan lähes väistämättä tapettua. Niitä kukkia,joita pitäisi kastella,unohdan kastella ja ne,jotka pärjäisi vähemmällä vedellä,onnistun tapattamaan liialla vedellä. Sen takia sisäkasvien määrä meillä on lähes olematon.

Täällä maalla meillä on aika iso piha,jonka kasvit onneksi pääasiassa pärjäävät omillaan. Anoppini,joka täällä ennen asui,onkin melkoinen viherpeukalo ja hän aina käydessään kohentelee pihan olemusta,kun itse en osaa/jaksaa/huomaa/tajua. Minä haluaisin kovasti mutta taidot ei riitä. Viime kesänä minulla ei ollut yhtään kesäkukkaa,mutta jotain haluaisin laittaa tänä vuonna. Sain jo vision vanhoista autonrenkaista kukkaruukkuina. 

Anopillani on täällä myös aina ollut iso kasvimaa ja se on nyt asia,josta olen hieman innostunut. Viime kesänä sen valtasi rikkaruohot,mutta hyvin sieltä satoakin tuli. Meillä oli perus perunat,porkkanat,kurkut,sipulit,kesäkurpitsat jne. Kasvimaa on aika iso,joten satoa riitti hyvin parille perheelle. Tälle vuodelle halusin jotain vähän erikoisempaa,joten nyt on esikasvatuksessa minikurpitsat,maissi,kukkakaali,pihvitomaatit ja pinaatti. Toki ne perusjutut perunat ja porkkanat tulee,mutta hauska kokeilla jotain muutakin. 

Hartaasti lupaan pitää kasvimaastani huolta ja kitkeä rikkaruohot! Toivottavasti lupaus kestää syksyyn asti. Kohta sitä nimittäin pääseekin istutushommiin. Yllättävän iso homma kasvimaan pito on,mutta kun sieltä alkaa satoa tulla niin mikään ei ole niin mahtavaa kun tehdä ruokaa oman maan antimista. Nam! Sitä odotellessa :)

TO DO

Ollaan jo huhtikuulla! Tässä kuussa pitäisi syntyä ensimmäiset kevään vasikatkin, pientä jännitystä alkaa olla ilmoilla. Kalenterissa lukee:

17.4. Itu poikii?

18.4. Ilo poikii?

21.4. Ipukka poikii?

24.4. Eedla poikii?

25.4. Esteri poikii?

ja niin edespäin. Kysymysmerkki johtuu siitä, että eläimiä ei ole tiineystarkastettu ja nuo ovat arvioita siitä, milloin Falcon olisi neitoset astunut. Yritin viime kesänä parhaani mukaan kiimoja seurata, mutta se on näiden kanssa välillä vähän arpapeliä. En ihan ollut varma, ei ole vielä niin kokemusta ja kaikki eivät kiimojaan niin hyvin näytä. Mutta sanotaanko että tuosta viikosta 16 eteenpäin aletaan odottelemaan ja tarkkailemaan ihan tosissaan. Vasujahan voi tulla sitten pitkälle syksyyn, kun sonni on saanut olla laumassa koko kesän ja on siellä itse asiassa edelleen kun ei olla keksitty paikkaa mihin se laittaa. Riippuu nyt miten poikimiset menee niin voi olla että Falcon saa olla laumassa koko ajan ja astua sitten emot kun tulevat poikimisten jälkeen kiimaan. Ensi vuonna täytyy sitten ottaa sonni erilleen. Ehkä pitäisi jopa miettiä että pitäisi sen laumassa vain vaikka 3 kuukautta niin tietäisi tarkalleen mille aika välille vasikat syntyvät. Tänään tarkastin vielä kaikkien utareet ja leikkailin pisimmät karvat ja kurapaakut pois, jotta vasikat löytävät helposti tissille. Tuntui, että Iltan ja Isun utareet olisi jo hieman alkaneet muodostua! Eihän tässä kohta enää pysy pöksyissään kun jännittää niin paljon miten nuo hieholat selviytyvät ekoista poikimisista - ja miten minä selviydyn vauvan kanssa poikimisten tarkkailusta. Huh.

Vielä olisi paljon tehtävää ennen poikimisia. Kuivitettujen paikkojen määrää on lisätty, utareiden tarkkailu aloitettu, seleeniä ja ADE-vitamiineja syötetty jo jonkin aikaa, ruoankin pitäisi olla hyvää. Aitapaneeleita pitäisi ostaa lisää ja tehdä erityskarsina, jos sitä tarvitsee. Korvamerkit tilasin eilen, pihdit pitäisi kaivaa esiin samoin vaaka ja alusta. Vasikat pitää korvamerkitä 7 päivän sisällä syntymästä, haikuilla se kannattaa tehdä heti ja samalla vasikat punnitaan emolehmätarkkailua varten. Täytyy myös varmuuden varalle hankkia lähettyville vasikkatuttipullo, vetoköydet ja hanskoja. Täytyy varautua pahimpaan vaikkei haluaisikaan. Naseva-tarkastuskin pitäisi olla lähiaikoina.

Kevät on yhtä hyörinää! Nyt sitä alkaa taas havahtua siihen, miten paljon on tekemistä. Talvi on omalla tavallaan niin mukavaa aikaa, kun saa vähän rauhoittua. Nyt kun päivät alkavat olla niin pitkiä niin töitä pystyy ja täytyykin tehdä taas aamusta iltaan. Tuo lapsi vähän rauhoittaa tahtia, valitettavasti, kun tekemistä olisi vaikka kuinka. Tehtiin TO DO-lista tälle keväälle ja kesälle, siitä tuli ihan liian pitkä. Löytyy esimerkiksi

- korjaa Drover Runin aita

- aitaa Killarney (noin 10 ha)

- rakenna parempi vieroitustarha

- rakenna kanojen ulkotarha

- rakenna koiratarha

- kasvimaa

- koiranpentu!

- Avoimet Ovet!

- tilaa nurmensiemenet

- 2 x näyttötutkinto - valmistu koulusta!

Alkaa jo pelkkä ajatuskin hikoiluttamaan kun tuon lisäksi on sitten ne perustyöt ja kotityöt ja lapsi + maatilan perushommat näin keväällä ja kesällä eli vasikoinnit, peltotyöt ja heinänteot. 

Mielenkiintoisia aikoja!