Uudet kujeet

Tämä vuosi on ollut tilallamme monipuolinen ja sisältänyt paljon hyvää,mutta myös vastoinkäymisiä.

Heti alkuvuodesta tilallemme muutti australianpaimenkoira,jonka kanssa onkin ollut puuhaa. Alkuvuodesta myös kierrettiin ympäri Suomea siitossonnia etsimässä. Sain myös tietää olevani raskaana,mikä tietysti hallitsi seuraavas yhdeksää kuukautta. Voin kuitenkin koko raskausajan todella hyvin ja jaksoin tehdä hommia kuten ennenkin. 

Toukokuun alussa setterimme menehtyi yllättäen vasta kolmivuotiaana,mikä oli älyttömän suuri menetys ja vaikuttanut kyllä kaikkeen. Suru ja ikävä on suuri edelleen,koira oli ensimmäisemme. Pian sen jälkeen saimme kuitenkin iloa elämään kun tilallamme syntyi ensimmäiset vasikat ja kaikki meni hyvin! Vasikoita syntyi neljä virkeää ja vilkasta sonnipoikaa,joiden kehitystä on ollut mahtava seurata. Vasikat on ihania!

Heinäkuun alussa tilallemme muutti myös upea siitossonnimme Falcon. Falcon on ihan mahtavan mukava ja rauhallinen sonni ja tehnyt ahkerasti työtään. En malta odottaa ensi kevättä kun ensimmäiset Falconin jälkeläiset syntyy. 

Kevät ja kesä oli yhtä aidan rakentamista,heinähommia ja lauman siirtoja. Syksy taas vain jatkuu ja jatkuu ja talvilaidun on yhtä kuraa ja kuuviketta kuluu. Vasikoita on punnittu ja mammoja hellitty. Kananpoikasia kuoriutui kaksi satsia,kummassakin 8 tipua. Kukkoja on myyty siitokseen. Myös haikkuja on myyty eteenpäin,yhteensä 5 eläintä ja kaikki ihaniin koteihin :) Valitettavasti myös epäonnea on ollut kun yksi hiehomme kuili,toinen loi vasikkansa ja kolmannelta katkesi sarvi. 

Syksyllä sitten saimme myös oman perheenlisäyksemme,pienen tyttären,joka on loppuvuoden sitten määrännyt elämämme tahtia. Ihan hyvä niin :) 

Vuosi oli siis tapahtumarikas ja samaa on odotettavissa myös ensi vuodelle,kun olisi tarkoitus ottaa koiranpentu ja sitten on syntymässä vasikoita ja muuta actionia. Hieno vuosi takana ja toivottavasti myös edessä. 

Upeaa uutta vuotta kaikille ja paljon karjaonnea! Toivottavasti haaveenne toteutuvat ja saatte elää unelmaanne - sitä me teemme!

Munimista

Kanat ovat alkaneet taas munia! Munintatauko ja sulkasato ovat nyt siis ohi. Kanalassa tepasteleekin nyt entistä ehomman näköisiä kanoja,jopa 17 kappaletta plus pari kukkoa parvea paimentamassa. Osa on vielä nuoria mutta niin pikkuisia muniakin on tullut että ovat taitaneet aloittaa harjoittelun. 

Nyt parin viikon aikana ennätyspäivänä on tullut munia 10 kpl! Pääsääntöisesti tullut vähintään 5 kpl. Jännä nähdä mihin määrään se asettuu. Kananmunanmyyntiä voi taas pikkuhiljaa elvytellä eloon. 

Jos tässä säässä jotain hyvää on,se on että kanat saavat edelleen ulkoilla - ja näyttävät siitä tykkäävän!

Viimeinen valitusvirsi

Kuraa ja vettä,synkkyttä ja sadetta. Tiedän ettei tämä sää eläimiä haittaa,mutta silti tekisi välillä mieli vain itkeä kun katsoo tuota laitumen kuralillua. Täytyy vain hyväksyä se fakta ettei säälle voi mitään ja jos sadetta jatkuu monta kuukautta,laidun menee väkisinkin huonoon kuntoon vaikka se minusta kuinka kurjaa olisi. Eläimet ovat jaloistaan kuraisia,mutta tyytyväisiä kun vain ruokaa,juomaa,mukavia makuupaikkoja,vähän suojaa ja rapsutuksia riittää :)

Loppuvuodesta on kyllä tullut valitettua tuosta säästä aika paljon,mutta kun on viljelijä ja kasvattaa vielä karjaa ulkona niin säätila vaikuttaa kaikkeen. Jos asuisin kaupungissa tämä sää olisi varmaan ihan ok. Nyt en odota mitään niin hartaasto kuin että lunta ja pakkasta tulisi,mutta kohtuudella niitäkin. -10 astetta ja puoli metriä lunta yhteensä lopputalveksi olisi vallan mainio. Nyt isäntä on jo kahteen otteeseen kaivurilla kaivanut katosalueen ja kulkusillan irtokurat pois kun ei meinannut enää saappaan varsi riittää siinä lillussa,puuh. 

Aloitettiin tänään emolehmätarkkailun vasikoiden punnitukset,puolet saatiin punnittua. Mies suunnitteli hyvän kiertokujan johon vaaka tuli maahan ja poikia houkuteltiin herkuilla. Aragorn ja Alfred tulivat saman tien,ne kun ovat sellasia mussukoita,muut jäivät vielä totuttelemaan ajatukseen. Päiväkasvut oli pojilla noin 850-950 g/pvä välillä ja olen ihan tyytyväinen :) Ekat punnitukset! Jännää. Loislääke myös laitettu,tuntui aika monella kutiavan sen verran,toivotaan että helpottaa!

Joulun aikaa

Joulun päivät menivät mukavasti,vaikka lumeton joulu olikin. Joulussa on kuitenkin oma tunnelmansa kun aamulla käy rauhoittumassa eläinten luona kuusia ja rapsutuksia viemässä. Siivosin ja koristelin niin kanalan kun haikkulan,joulu se on eläimilläkin :)

Esikoisemme ensijoulu tietysti oli jo senkin takia spesiaali. Eihän tuo pieni mistään mitään ymmärtänyt vaikka lahjoja tuli runsaasti. Äiti nautti niiden availusta. Ja sain minäkin jotain,päälimmäisenä mielessä nyt jäätelökone,jota tietysti tullut jo testattua enkä aio enää ostaa kaupasta jäätelöä,sen verran herkkua tuolla omalla laitteella tulee! Innostuttiin muuten tekemään itse kuitenkin muutamat laatikotkin ja kinkusta tuli erittäin hyvä leivinuunissa. Niitä syötiinkin sitten kahteen pekkaan 5 päivää. 

Jos ensi jouluna ehtisi panostaa vähän enemmän,tämä joulu tuli ja meni vähän niinkuin varkain. Joululahjoja en kerennyt oikein kelleen ostamaan ja muutenkin kaikki jäi vähän puolituehen. Ei se siitä huonoa silti tee,ei ehkä niin tunnelmallista,mutta hyvän silti. Ja glögistä en vieläkään ole saanut tarpeekseni! :)

Jouluiloa!

Ranchilta toivotellaan kurjasta ja synkästä säästä huolimatta kaikille ihastuttavaa ja tunnelmallista joulua! Karvakorvia on nyt hemmoteltu samoin kun kanoja ja nyt kun eläimillä on kaikki hyvin, voi itsekin pikkuhiljaa rauhoittua joulun viettoon!

Tämän jouluisempaa kuvaa ei tänä jouluna laitumelta saanut, vaikka Falconia kuinka koristelin ;)

IHANAA JOULUA!

Jouluruokaa

Minusta on niin kamalan surullista kun maatalousyrittäjiä ja eläintenpitäjiä haukutaan ja mollataan ja mustamaalataan tiettyjen järejstöjen ja tahojen suunnilta. Heidän kanssaan ei pysty oikein keskustelemaan kun heidän ainoa tavoite on esimerkiksi koko eläintalouden kieltäminen Suomessa. Sepäs vasta fiksu ajatus olisikin, sillä sitten se liha tulisi ulkomailta ja kuitenkin FAKTA on se, että Suomessa eläinten olot ovat ihan maailman huippua. Ja joidenkin järjestöjen taholta halutaan ettei positiivisia kuvia ja tekstejä/ tilastotietoja saisi ollenkaan kertoa maatiloilta, koska se luo väärää mielikuvaa. Just just. Tuntuu, että ne järjestöt luovat hiukka väärää kuvaa maatiloista. Mutta kuten sanoin, kun yrittää järkevästi keskustella, niin joko kommentit poistetaan tai sitten ollaan vaan yksinkertaisesti vain niin sitä omaa mieltä ettei suostuta edes muuta miettimään. Surullista.

Itse voisin puhua vaikka kuinka kauan tuotantoeläinten oloista Suomessa ja olen siitä tänne blogiin aikaisemmin kirjoittanutkin. Pistää vain aina suututtamaan kun mustamaalataan ihmisten elinkeinoa, joka ei olisi elinkeino, jos eläimet voisivat todella huonosti, koska siitä ei silloin tulisi rahaa. Näin itse eläintuottajana vain tietää kuinka maatalousyrittäjät ovat koko ajan ahtaalla ja se luo paljon negatiivisia asioita ja mielipahaa, varsinkin kun itse yrittää kaikkensa eläinten hyvinvoinnin eteen. Välillä ei vain voi mitään jos eläin kuolee. Itse ainakin itkin Illakkomme menetystä monta päivää. Jos siis joku väittää minulle etten välitä eläimistäni tai kohtelen niitä huonosti niin kyllä minulla kuohahtaa. Ei kukaan alkaisi eläintenpitäjäksi jos ei oikeasti välittäisi eläimistään. Olen edelleen sitä mieltä että lemmikeillä, oli sitten koira,kissa, hamsteri tai kani, on yleensä paljon huonommat olot Suomessa kuin niillä tuotantoeläimillä.

Syötäväksi kasvatetut-kirjaa ja kirjan kirjoittajaa arvostan, sillä hän on puolueettomasti kirjoittanut eläintaloudesta Suomessa ja kertonut myös niitä positiivisia asioita ja kuvia tiloilta. Aktivistien ja muutenkin tavallisten ihmisten pitäisi nähdä aitoja kuvia tiloilta ja tilojen ihmisistä. Niissä näkyy rakkaus työhön ja eläimiin. Aina kaikki ei voi olla tip top, mutta eläimistä välitetään ja pidetään huolta, se on kaikista tärkeintä. Ja tuotantoeläin on hyödyke, kyllä, mutta jos sille annetaan hyvä, lajinmukainen elämä, minusta se ei sen elämästä huonompaa tee.

Minusta siis joulupöydässä voi hyvällä omallatunnolla nauttia sikaa, kun myös arvostaa sitä elämää, minkä se on elänyt - ja tietää mistä se on tullut. Suosikaa siis suomalaista niin tiedätte että se on oikeasti elänyt hyvissä olosuhteissa, paremmissa kun hyvin monessa muussa maassa.

Arpaonnea

Osallistuttiin syksyllä Facebookissa Veikkauksen Eläinkuva-kisaan. Kisaan tuli satoja ja satoja kuvia ja neljä kuvista valittiin ensi vuoden Luonto-arpoihin kuviksi. Mikä iloinen yllätys olikaan kun sain tietää, että minun ottama kuva meidän Ipukasta apilapellossa on yksi niistä kuvista, jotka tulevat ensi vuonna Luonto-arpoja koristamaan! Aika mahtavaa :) Se kuva on kyllä mainio, tykkään siitä kauheasti ja upeaa että ylämaannaudat saavat näin ollen varmaan mukavaa mainostakin, toivotaan :)

Ei muuta kun Ipukka-arpoja ostamaan ensi vuonna!

Kadonnut joulumieli

Päivät vain vilistävät kohti jouluaattoa, mutta kun katsoo ulos ikkunasta sitä ei uskoisi. Nytkin sataa kaatamalla vettä ja maisema on erittäin synkän harmaa. Tuntuu että päivän valoisa aika on vain muutaman tunnin mittainen kun on niin synkkää eikä edes ole lunta valoisuutta tuomassa. Saisi nyt loppua tuo vesisade ja joka viikkoiset myrskutuulet ja tulla sitä pakkasta ja lunta. On niin ikävää haikkujenkin puolesta kun on niin paljon kuraa kun syksy vaan jatkuu ja jatkuu. No, jos jotain hyvää niin kanat ovat saaneet nautiskella erityisen pitkästä ulkoilukaudesta, kun päästin ne tällä viikolla taas ulkoilemaan kuukauden sisälläolon jälkeen. Mikäs siinä ulkoilessa, kun maa on sula ja plussakelit. Nauttikoot nyt edes ne.

Vähän sellaista kadonneen joulumielen metsästystähän tämä on, mutta kai se sieltä tulee. Tänään piti mennä etsimään joulukuusta, mutta ei tuossa sateessa viitsi. Tänään piti myös punnita vasikat, mutta tyydyttiin laittamaan vain koko porukalle viimein loislääkitys. Onneksi oli sellainen aine, mitä saa laittaa vaikka sataisi - ties koska sen muuten olisi voinut laittaa. Eläinlääkäri antoi luvan lääkityksen laittaa, kun varsinkin Falconia tuntuu ulkoloiset häiritsevän, tullut jo muutama kaljulänttikin takakonkkiin. Nyt pitäisi helpottaa!

Jos saisi tuossa joku päivä ne pojatkin punnittua kun on tuo vaakakin vuokralla. Mies vain on koko joulun töissä, mutta ehkä joku viikonloppu. Onneksi on vielä virallisestikin aikaa punnituksiin!

En ole kova joulua vielä laittamaan, tänä vuonna en ole edes ehtinyt oikein ostamaan joululahjoja kun ensin oli järjestettävänä ristiäsiet ja viime viikonloppuna miehen 30 v juhlat. Kaikki energia mennyt niihin. Kinkku meillä on ja haikkupaisteja, mutta muuten varmaan käydään vanhemmilla jouluruokailemassa. Joku vuosi sitten kun olisi vähemmän kiirettä niin ehtisi vaikka rauhoittua joulun viettoon. Jouluaatossa on kyllä oma tunnelmansa - jos vain olisi lunta! - noiden eläinten kanssa. On niin mukava aamulla mennä viemään kaikille herkkuja ja joulukuusia. Toivotaan että se tunnelma tulee nytkin, lumettomasta maasta huolimatta :)

Epäonnea

Tuntuu että nyt on vähän enemmänkin epäonnea matkassa haikkujen kanssa. Ensin Ihme loi vasikan,sitten Illakko kuoli yhteenotossa ja eilen aamulle kun menin laitumelle Iineksen sarvi oli katkennut. Onneksi aika siististi eikä verenvuotoa näyttänyt olevan. Hyvä myös että oli pakkasta mikä varmasti auttoi paranemisessa.

Meillä on kaksi lehmää,joilta edellisessä paikassa oli sarven päät katkennut mutta isoissa sarvissa näyttävät todella pieniltä onnettomuuksilta. Iines on nyt erityisen hassun näköinen katkenneen sarven kanssa. Onneksi ei käynyt pahemmin. 

Synkkä ja myrskyinen yö

Ei se kauaa kestänyt tuo luminen ilo. Ehti olla kuitenkin jo kymmenen asteen pakkasetkin mutta niin se vaihtui aluksi loskaan ja nyt jo sataa vettä ja myrskyää - taas.

Kyllä se lumi piristää niin kovasti ja tekee maisemasta kauniin. Nyt on taas niin synkkää. Lumi myös tekee joulutunnelman,voi kun jouluna olisi lunta! Nyt saa taas jännätä mitä myrsky on saanut aikaiseksi laitumella yön aikana, toivottavasti eläimet kunnossa. 

Tällä viikolla olen kerennyt olla muutaman päivän koulussakin sekä tehnyt etätehtäviä,jos sitä saisi kouluakin vähän käytyä kaiken häslingin keskellä. Olen myös alkanut ottaa aikaa aamuisin vain sille että ehdin kaikkien pakollisten juttujen lomassa vain olla laitumella ja harjata eläimiä. Tekee hyvää, eniten varmaan minulle :)

Raikas talvisää

Olemme saaneet viime päivinä jo luntakin maahan. Ei kovin paljon, mutta sen verran ettei maata näy. Sitä ennen saimme tuta Oskari-myrskyn, kun sähköt olivat poissa 12 tunnin ajan ja talvilaitumella kaatui puukin, onneksi kukaan ei ollut alla. Kesälaitumella sitten useampikin puu kaatui aidan päälle, mutta siellä ei onneksi eläimiä ollut.

En tiedä onko syynä Illakon kuolema vai tuo uusi lumi, mutta koko ajan tuntuu olevan vähän nahinaa laitumella. Illa oli lauman toisiksi alin, joten ajattelin että se ei ehkä vaikuta lauman arvojärjestykseen, mutta näköjään pientä kärhämää on. Ja hiehot nyt tahtovat innostua kun sonnipojat leikkivät keskenään niin mukaan siihen painiin. Kasvaisikohan ne hiehot aikuisiksi ensi keväänä kun saavat omat vasikat, toivotaan :)

Laitumella on nyt neljä ruokintapaikkaa aikuisille ja vasuille vielä se oma baari, nyt Ennikin, lauman alin, saa rauhassa syödä. Hauskaa kun lumen tultua nuo haikut käyvät maaten ihan mihin sattuu, siinä kun on mukavan pehmeä puhdas lumi.

Surusta toiseen

Perjantai oli surun päivä. Löysin aamulla laitumelta kuolleen hiehon. Lajitoveri oli pökkäissyt sitä kylkeen sen ollessa pää ruokintahäkissä syömässä. Oli sarvi jäänyt jumiin eikä päässyt pois ja kun kaveri tönäisi kylkeen,selkäranka katkesi ja eläin kuoli. Näin ainakin epäilen,yöllä oli tragedia tapahtunut. 

Oli aika lohduton näky,kuollut ystävä. Illa oli nuorin hiehoistamme ja kun se 1,5 vuotta sitten meille saapui,teimme kuukausia töitä että saimme sen meihin luottamaan. Muistan vieläkin sen päivän kun Illa antoi ensimmäisen kerran harjata sen takut pois - itku pääsi. 

Jalostuksellisesti tämä ei mikään suuri menetys ollut,Illa ei ollut mikään kedon kaunein kukkanen ja välillä aika tuittupää,mutta erittäin rakas. Taloudellisesti menetys kuitenkin on iso,koska olemme sitä emoksi kasvattaneet ja se oli tiine ja nyt siitä tuli vain kuluja. Henkisesti menetys oli kuitenkin ehkä suurin. 

 Suru on suuri ja ei tällaiseen osaa valmistautua ja varautua,vaikka tietää että kun karjaa on myös tällaisia voi tapahtua ja tapahtuu. Ja niin kauan kun eläimiä on,niin kauan niitä myös menettää. 

Surullinen onnettomuus. Lohduton olo,mutta jatkettava on. Muutama viikko sitten Ipukka loi vasikan,mikä sekin on surullista ja nyt tämä. Toivotaan että epäonni loppuisi tähän. 

Lepää rauhassa,ystäväni Illa <3