Värikästä menoa

Tyrnäväläisissä kanoissa parasta on kyllä niiden värikirjo. Toki oikeasti parasta on niiden alkuperä,kylmänkestävyys ja munantuotanto,mutta pakko myöntää että niiden monenkirjava joukkio on kyllä aika viihdyttävä :)

Haikkuset

Olin viikonloppuna ELMA-messuilla Helsingin Messukeskuksessa Suomen Highland Cattle Clubin-osastolla hommissa. Viime vuonna oli yhdeltä tilalta emo ja vasikka näyte-eläiminä, mutta kun noilla tahtoo olla jo niin paksu talvikarva tähän aikaan päällä että siellä on kyllä haikuilla niin kuuma. Tällä kertaa yhdistys oli siis esillä vain ständin ja tuotteiden kanssa.

Ihan mukavasti kävi porukkaa ja myös niitä aidosti kiinnostuneita, jotka harkitsevat kasvattamisen aloittamista. Heidän kanssaan on erittäin mielenkiintoista keskustella. Kyseisillä messuilla on paljon lapsiperheitä ja varsinkin viime vuonna saimme kyllä näyte-eläimistä kuulla kaikenlaisia arvailuita että mikä eläin on kyseessä. Kaikki vaihtoehdot myskihäristä vesipuhveliin ja jakista mammuttiin kuultiin :) Tälläkin kertaa eräs äiti kertoi lapselleen haikkusonni-julisteesta että siinä se alpakka nyt on. Ehkä siis edelleen hyvä olla rodun kanssa esillä!

Ei se ihan alpakka ole :)

Kuitenkin monet jotka siinäs tändillä kävivät niin kysyivät että tämäkö on se lempeä rotu, joka elää koko ajan ulkona eikä tarvitse kuin aidan, vähän vettä ja syötävää. Osa kyseli että kun ne syö vain sitä nurmea niin mitä ne syö talvella. Tai että sen jälkeen kun oli kysellyt että voiko ne jättää vain jollekin laitumelle niin sitten kysyi että onko ne kesyjä. Onhan ne kesyjä jos niistä pitää huolta ja niitä hoitaa ja käsittelee. Jos ne jättää jollekin laitumelle missä käy kerran viikossa niin ei varmasti ole kesyjä. Puheenjohtajamme sanoikin hyvin että vaikka ne periaatteessa tarvitsevat vain aidan, suojaa, vettä ja ruokaa niin ne tarvitsevat HUOLENPITOA! Tämä mielestäni kiteyttää kaiken. Mikään eläin ei ole helppohoitoinen, sillä jokainen eläin, lemmikki tai tuotantoeläin, tarvitsee huolenpitoa, hoitoa ja tarkkailua - perusveden ja ruoan lisäksi.

Kirjoitin vähän aikaa sitten Facebook-sivuillemme tänne ylämaannautojen rodunomaisista piirteistä. Liian usein ajatellaan että niitä voi vain ottaa, koska ne pärjää niin vähällä. Se on täysin väärä lähestymistapa eläimen ottoon. Eläimiä täytyy hoitaa hyvin jos niitä aikoo ottaa. Koskeaa mitä vain rotua. Tässä kirjoitukseni sieltä Facebookista:

"Ylämaannaudat ovat sympaattisen näköisiä otuksia. Se antaa niistä ehkä väärän mielikuvan hauskana ja helppona rotuna, jota voisi ottaa vaikka muutaman lemmikiksi. Se on kuitenkin tuotantoeläin, jota käytetään emolehmä- ja lihantuotannossa. 

Ylämaannaudat ovat tottuneet elämään karuissa oloissa, se on luonnostaan melko rauhallinen ja terve laumaeläin ja sillä on erinomainen kyky käyttää korsirehua ravinnokseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se eläisi pelkällä pyhällä hengellä ja että ne voisi viedä jollekin laitumelle kesäksi elämään oman onnensa nojaan. Ylämaannaudat tarvitsevat ihan yhtälailla omistajiensa huolenpitoa ja tarkkailua kuin muutkin naudat. Niillä täytyy olla puhdasta vettä ja hyvää, laadukasta ruokaa tarjolla koko ajan. Olosuhteet laitumilla tulee olla kunnossa ja vaikkeivat ne rakennettua suojaa tarvitsekaan, niillä on hyvä olla suojaisia maanmuotoja ja/tai metsää, johon ne pääsevät suojaan auringolta tai tuulelta, jos niin haluavat. Myös kuivia makuupaikkoja on oltava. Jotta ne tottuvat ihmisiin ja käsittelyyn, on eläinten kanssa oltava - tämä helpottaa kaikkea toimintaa. Ja jotta tietäisi miten eläimet voivat ja tarvitseeko eläinlääkäriä on eläimiä tarkkailtava. 

Yleisesti ylämaannaudat poikivat itsenäisesti ja helposti, mutta tämä ei tarkoita että aina niin käy tai että niitä ei tarvitsisi silloin huomioida. Poikimakaudella tarkkailu on erityisen tärkeää! Ja sympaattisuudestaan ja rauhallisuudestaan huolimatta ne tosissaan ovat lihakarjaa, erinomaista sellaista! Sen liha on todella luonnollista,tummaa ja herkkulista. Koska ne kasvavat hitaasti tämä ei ole rotu sellaisille, jotka haluavat heti nopeasti tuloa ja lihaa, siihen on muut rodut. Haikut ovat alkuperäinen rotu,jolla on omalaatuisia ominaisuuksia. 

Suosittelen toki rotua jokaiselle, mutta kehoitan niitä, jotka ovat ajatelleet alkaa haikkuja kasvattamaan, huomioimaan kaikki puolet myös tässä rodussa. Mikään nautarotu ei ole helppohoitoinen vaan kaikki vaativat oman huomionsa, vaikkakin ylämaannaudat ympäri vuoden ulkoilmassa elävätkin. Silti ne vaativat suojaa, ruokaa, vettä, lauman, useita aidattuja laitumia jne. Upea rotu, jota kannattaa kunnioittaa ja jota pitää hoitaa kunnolla. Meille tämä on juuri oikea rotu ja teemme kaikkemme, että ne saavat elää meillä hyvää, rodunomaista ja luonnollista elämää."

Meidän kasvattajien täytyy vaalia rotuamme ja kertoa totuudenmukaisesti siitä, sen hyvistä ja huonoista puolista ja myös sen haasteista. Toivon todella ettei kukaan ota haikkuja vain asumaan jonnekin laitumelle eikä hoida niitä ollenkaan. Nämä ovat upea rotu, jota pitää hoitaa - hyvin!

Vasubaari

Meillä on äärimmäisen ahneita hiehoja. Ne voisivat vedellä herkkuja yllin kyllin. Tämän vuoksi päätettiin hankkia vasikkabaari, jonka tarkoitus olisi että vain vasikat mahtuisivat kulkuaukoista sisälle elementtiaitaukseen, jossa olisi oma paali niille rauhassa syötäväksi. Sitten kun vieroitusten aika olisi ja vasut olisi jo tottuneet baaria käyttämään, olisi ne helppo vieroittaa aitaukseen vain sulkemalla kulkuaukot.

Ostimme Turun Konekeskukselta valmiin baarin, mutta teimme siitä ison käyttäen erillisiä elementtejä, koska halusimme siitä laajan, jotta vieroitukset voidaan sitten tehdä siihen. Ensin teimme kulkuaukoista liian kapeat etteivät vasutkaan uskaltaneet niistä mennä, vaikka paali kiinnostikin. Sen jälkeen laajensin niitä, mikä aiheutti sen että hiehot änkivät itsensä sinne väkisin keinuttelemalla sarvensa taitavasti aukosta ja sen jälkeen rynnimällä. No, onneksi viimein saimme sitten kulkuaukosta sellaisen että vasut mahtuvat, mutta muut eivät. Tai eivät ole ainakaan yrittäneet. Toivottavasti eivät yritäkään, sillä voisivat vaikka jäädä päästänsä siihen kiinni jos eivät osaa ottaa sarviaan pois sieltä yhtä nätisti kun mitä laittaa.

Ilta änkeää väkisin.

Falcon ei ymmärrä miksi HÄN ei saa tulla baariin!

Kaksi vasikkaa, ne rohkeimmat, Alfred ja Aragorn ovat tykästyneet paikkaan. Käyvät useamman kerran päivässä syömässä ja lepäilemässä aitauksessa. Kateellisia hiehoja ja lehmiä makaa aina välillä aidan vieressä ulkopuolella. Kaksi muuta vasua eivät vielä ole sisään uskaltautuneet, mutta lähellä jo käyneet. Laitoimme hiukan kaukaloon luomuherne-kauraa jauhettuna, jos se maistuisi. Arska sitä jo vähän testasi. Pääasiassa nyt on kuitenkin vain hyvää heinää tarjolla, vieroituksessa sitten saavat jauhoa maistella. Vieroitukset on edessä tuossa tammi-helmikuussa. Sitä ennen olisi vielä 200 päivän punnitukset edessä vuoden vaihteessa, ne ajateltiin suorittaa myös tuossa baarissa.

Baari on myös aseteltu lähelle tietä niin että siitä on eläimiä helppo lastata kyytiin ja siirtää vaikka muille laitumille. Niin nuo vasut kovasti ja nopeasti kasvavat :)

Lihantuotannon problematiikkaa

Säännöllisin väliajoin nousee kohu tuotantoeläinten elinolosuhteista. Viime aikoina ne ovat olleet tapetilla eläinsuojelulainsäädännön muutoksen vuoksi, jota yritetään säätää että se saataisiin joskus voimaan. Päivitys on paikallaan, sillä aika on jo nykyisen ohi ajanut monelta osalta. Näin haikkukasvattajana kuitenkin toivon - ja Suomen Highland Cattle ry on asiaan ottanut kantaa - että myös tämä meidän rotumme kylmäkasvatus otetaan asiassa huomioon. Haikut kun ei ole tehtyjä kasvamaan esim. pihatossa, vaan maanmuodot, metsä tai katos riittää suojaksi.

Nyt kuitenkin JÄLLEEN on noussut kohu kun eläinaktivistit ovat käyneet salakuvaamassa tiloilla. Tiedän, että kaikilla tiloilla asiat eivät ole varmasti kunnossa, mutta Suomessa asiat ovat kuitenkin pääsääntöisesti hyvin ja tuotantoeläinten pitoa valvotaan ahkerasti. Enemmän olisin huolissani esimerkiksi lemmikkieläinten hyvinvoinnista! Kerrostaloissa pidetään ylilihavia koiria 12 tuntia yksin kun kiireinen perhe on töissä ja illalla ehkä koira viedään korttelin ympäri lenkille. Tai että halutaan ties mitä lemmikkejä ja sitten niitä ei jakseta hoitaa. Tai otetaan kesäkissa ja jätetään se heitteille kun talvi tulee. Tuossa ei ole mitään järkeä.

Tuotantoeläimissä kuitenkin omistajalla on aika isot rahat niissä kiinni sekä se toimeentulo! Jos hoitaa eläimensä huonosti niin ei niistä varmasti saa tuloakaan, kyllä teurastamoilla katsotaan missä kunnossa ja minkä näköisinä eläimet sinne tuodaan. Tai jos et anna lypsylehmillesi kunnon ruokaa niin ei ne kyllä kunnolla tuota maitoakaan. Tuotantoeläinten pitäjille on vain hyötyä siitä että eläimet voivat hyvin - silloin ne myös tuottavat hyvin.

Aina on valitettavasti laiminlyöntejä. Yleensä kyse on työuupumuksesta tai masennuksesta, sillä tuotantoeläimiä ei kyllä voi kasvattaa jos aitoa kiinnostusta eläimiin ei olisi. Eläintuotanto on niin rankkaa että siihen ei ihan hepposin ajatuksin yleensä lähdetä. Maatalous on rankka ala, jota koko ajan mollataan. Ei ihme että ihmiset uupuvat! Ne, jotka sanovat, että maatalous on helppoa kun tulee tukia ja saat olla kotona niin voin kertoa, ettei se ole lähellekään sitä. Ilman tukia maatalous ei pyörisi, kukaan ei saisi siitä mitään tuloa, se ei olisi millään muotoa kannattavaa. Ja onko ihmekään kun ihmiset haluavat vain halpaa ruokaa! Jos kaupassa sian kilohinta on jotain 4-5 euron luokkaa niin ei ihme että maatalous ei kannata! Kyllä puhutaan niin että halutaan lähiruokaa ja pitää ruoan tuotanto Suomessa ja saada onnellisten eläinten lihaa - mutta siitä ei suostuta maksamaan!

Minä en ainakaan suostu syömään ulkomaalaista lihaa. Esimerkiksi sianlihantuotanto on Suomessa todella kannattamatonta ja ahtaalla. Lihaa tuodaan Tanskasta ja Saksasta, jossa se tuotetaan jättimäisissä yksiköissä, minne olisi ennemminkin mentävä kuvaamaan sitä tuotantoa. Tai naudanlihaa tuodaan Brasialiasta missä se saa "vapaana laiduntaa". Juu, kyllähän ne on vapaana laitumella, mutta siellä ei ole mitään vihreää syötävää ja eläimiä on siellä kymmeniä tuhansia. Ja syötetään maissia ja vaahtokarkkeja, mitä niiden pötsit eivät pysty käsittelemään. Oikein tekee pahaa.

Kun eläinaktivistit menevät kuvaamaan tiloille salaa niin kyllähän kuvilla saa näyttämään asiat todella pahalta. Tiloilla on aina muutamia kipeitä eläimiä ja ne on silloin omassa sairaskarsinassa parantumassa/odottamassa lähtöä. Sairaskarsina on lähellä ovea, että ne on helppo siitä sitten poistaa jos tarve on. Naudat välillä menevät makaamaan epäsopiviin ja likaisiin paikkoihin. Ja kun mietitään, että on vaikka 1000 ihmistä, siihen joukkoon mahtuu porukkaa, jolla on jalka poikki, paiseita tai kuumetta jne. Otetaan 1000 sikaa niin samalla tavalla siinäkin on niitä sairaita. Ja jos aktivistit menevät yöllä salaa navettaan tai sikalaan niin kyllähän ne eläimet pelästyy ja samalla kun esimerkiksi emakko nousee ylös ja sitten menee takaisin maate, se voi murskata porsaan, koska sitä on häiritty.

En kiellä etteikö oikeastikin ole ongelmia tiloilla, joihin pitää puuttua, mutta tuo SALAkuvaaminenja mustamaalaus vain on ikävää. Miten niitä epäkohtia sitten löytää jos ei salakuvaamalla? No,tiloilla kuitenkin käy ihmisiä päiväsaikaankin ja tiloja valvotaan, joten uskon että laiminlyönnit muutenkin tulee esille. Minusta olisi hienoa, jos tilat ottaisivat enemmän ihmisiä vastaan ihan päiväsaikaan ja kertoisivat tuotannostaan ja toiminnastaan. Avoin maaseutu-hanke ajaa maatilojen asiaa ja sitä avoimuutta. Tiloilla pidetään avoimia ovia. Ja esimerkiksi Syötäväksi kasvatetut-kirja on minusta erinomainen teos aukaisemaan lihantuotantoa Suomessa. Ja minusta idea, että lihansyöntiä vähennettäisiin on ihan hyvä. Minusta lihansyönti pitäisi kohdentaa laadukkaasti ja hyvissäolosuhteissa tuotettuun laatulihaan, lähilihaa, luomulihaan - mitä itse nyt arvostaa, mutta niin että siitä maksettaisiin hyvä korvaus ja samalla saataisiin hyvää, rodunomaisesti kasvanutta lihaa. Jos lihan hintaa koko ajan poljetaan alaspäin, ei ole ihme jos tuottajilla ei ole varaa panostaa eläinten elinolosuhteisiin. Kaikella on aina puolensa! Tuottajille olisi oikeudenmukaista saada hyvä korvaus, jolla he voivat panostaa jälleen lisää hyviin olosuhteisiin eläimillensä.

Kuva täältä

Meidän tilalle saa tulla käymään ja tutustumaan eläinten elämään kun vain siitä sovitaan. Välillä on kuraisempaa ja likaisempaa, kun eläimet ovat ympäri vuoden ulkona. Ne syövät, juovat, märehtivät ja lepäävät kun asiat ovat hyvin, vaikka sää olisi kurja. Jos niillä on joku hätä, niitä pyritään auttamaan. Viime viikolla yksi hieho loi vasikkansa ja valui verta sen takia useita päiviä. Jos yöllä olisi eläinaktivistit käyneet sitä kuvaamassa niin olisihan se ollut rankan näköinen, mutta en voinut asialle mitään tehdä sillä luomisen jälkeen sen piti tyhjentää kohtunsa. Salakuvaamisessa juuri se on ikävää ettei kuvaajat välttämättä tiedä, mikä tilanne on. Miksi se eläin on jossain karsinassa tai miksi sillä on paise jne. Ja vaikka esim. meidän hiehon emättimestä valui verta, se oli kaikin puolin muuten kunnossa ja täysin terve - se vain loi vasikkansa. Mutta miten se salakuvaaja olisi sen tiennyt? On niin helppo luoda vääriä mielikuvia. Toki toimii myös toistepäin, mutta tässä tapauksessa kyse on ollut osiltaan myös tästä.

Tällaista elämä on tiloilla. Jos on eläimiä navetassa, niitä on valitettavasti myös navetan takana. Tämä on eläintaloutta. Uskon silti, että Suomessa asiat ovat pääosin hyvillä mallin ja kun ostaa suoraan tiloilta lihaa voi sen myös varmistaa. Tuottajille on myös vain ja ainoastaan hyödyllistä että omat eläimet voivat hyvin ja ovat hyväkuntoisia. Avoimuus on tärkeää myös lihantuotannossa. Siihen meidän tilalla pyritään ja sitä halutaan.

"I think using animals for food is an ethical thing to do, but we've got to do it right. We've got to give those animals a decent life, and we've got to give them a painless death. We owe the animal respect." -
Temple Grandin-

Rakkaus

On vain johonkin päästävä kirjoittamaan,että tuo meidän tyttö on kyllä ihaninta mitä tiedän. Sydän pakahtuu.

Sateenkaaren päässä

Viime viikolla satoi ja tuuli. Pelto oli jo kovin kurainen kun viimein avattiin virallinen talvilaidun,jossa vielä oli ihan vihreääkin syötävää.

Niinä sateisina päivinä lohdutti kun tilan ylle muodostui laitumelta laitumelle oleva sateenkaari. Siellähän ne mun aarteet on!

Kuin Ellun kanat

Kanat saatettu talviteloille! Sain vihdoinkin siivottua kanalan. Kanat ovat olleet päivät ulkosalla kesän ajan ja käyneet kanalassa vain munimassa ja nukkumassa. Ruokaakin oli koko ajan tarjolla,mutta pääasiassa ravinto löytyi luonnosta.

Eilen sitten tyhjensin kanalan pehkut ja vaihdoin uudet purut,desinfioin ja pesin pinnat sekä laitoin kaikki talvea varten kuntoon. Kaikki kanat siirrettiin sisälle,myös 3 kk ikäiset nuorikot. Kanoilla on parakkikanala täynnä tekemistä,pehmeä pohja ja turvetta kylpemiseen. Valoa on päivässä noin 13-14 tuntia sitten kun sulkasato on vaihtunut. 

Kanojen yhdistäminen sujui hyvin ja kanalassa on melko rauhallista vaikka parikymmentä tyrnistä siellä seikkaileekin. Ja ihanan puhdastakin siellä on,vielä. Siivoan kanalan kokonaan kaksi kertaa vuodessa,keväällä ja syksyllä ja talvella lisään purua maahan päivittäin että kanala pysyy siistinä. 

Hieno kesä takana. Ensi kesää jo odotellessa - kanojen ulkoelämää vaan on niin hauska seurata. Tässä syksyn viimeiset auringonsäteet laidunnukselle :)

Saamattomuus

Välillä olisi niin kamalasti tekemistä, että jotenkin puutuu niin ettei saa mitään tehtyä kun ei tiedä mistä aloittaa. Sinällään ei mitään kauhean akuuttia ole tekemättä enää kun aidat ovat valmiina ja eläimillä kaikki hyvin. Säätkin ovat vielä melko lämpimiä ettei kanojenkaan sisällesulkemista tarvi vielä stressata. Mutta sitten käy aina niin että kun venyttää ja venyttää niin kohta onkin sitten kauhea kiire.

Olen jo luovuttanut meidän sisäremontin kanssa. Kaikki eläinten kanssa tehtävät hommat ja ulkotyöt vie voiton aina täällä sisältä tehtäviltä hommilta. Ja siivoamisen suhteen olen luovuttanut kokonaan! Tosin nyt kun pimeää tulee jo kello viiden aikaan niin ettei ulkona tule tehtyä iltaisin kuin pakolliset niin eiköhän sitä ala sisälläkin saamaan hommia tehtyä. Juuri tuli maatilan paperihommia väsättyä.

Alkusyksy on ihanaa värienloistoa ja muutenkin mukavaa aikaa, tämä loppusyksy jo vähän masentaakin varsinkin jos vettä sataa niin paljon kun viime päivinä. Pellot ovat niin kurassa että tekisi välillä ihan mieli itkeä. Toivon kovasti pakkasta ja lunta - pian!

Kekri

Tänä viikonloppuna on voinut viettää pyhäinmiestenpäivää, halloweenia tai kekriä. Kekri on syksyinen sadonkorjuujuhla. Meillä ei oikeastaan mitään sen enempää juhlittu, mutta kekristä ajatuksiini tuli tosissaan se, että satokausi on nyt takana päin.

Meillä on peltojen kyntöhommatkin jo tehty. Suurimman osan teki vanha isäntä, nykyinen isäntä teki osansa, minkä muilta töiltään kerkesi. Ja pikkuinen emäntämmekin oli jo 4 viikon ikäisenä kyntämässä, aika mainiota. Muutenkin pellot ovat valmiita talviteloille. Aidatkin ovat valmiita ja talvilaitumen ovet aukeavat haikuille kunhan tulisi vain vähän sitä pakkasta ettei talvilaidunkin menisi täysin kuraan.

Saimme ihan mukavasti satoa, vaikka puitavaa nyt ei ihan kauheasti ollut. Tuli kuminaa, vehnää ja herne-kauraa - ja toki nurmea hyödynnettiin niin laiduntamalla kuin paalaamallakin. Paaliruokaa on haikuille alettu antamaan ja paalimäärän pitäisi olla riittävä takaamaan ruoan haikuille kevääseen asti oikein hyvin. Myös olkipaaleja saatiin mukavasti. Ensi vuonna pääsemme puimaan jo ensimmäisen täysin luomun sadon, mainiota!

Kasvimaalta satoa saatiin myös mukavasti. Perunoita tuli hyvin, vaikkakin melko arpisen näköisiä. Kurkkuja tuli hurjasti samoin porkkanoita ja mukavasti saatiin myös salaattia, herneitä, punajuuria ja sipuleita. Tipuja syntyi kaksi kahdeksan satsia, joista osa kukkoja, jotka nyt ovat pakastimessa talven varuille.

Talviteiloille on myös laitettu nyt pihaa. Olemme laiskoja haravoimaan, joten paineilmalla mies lehtiä puhalteli kasoihin. Kätevää! Ensi viikolla edessä onkin kanalan siivous ja kanojen laidunkauden päätös.

Kesä ja syksy olivat hyviä ja kuivia, nyt saisi vain nopeasti tulla se pakkanen ja lumi niin saataisiin pitävä maa ja vähän valoa pimeisiin iltoihin! Kesämuistoja on ihana katsella kuvien muodossa.

Uteliaisuutta ilmassa

Meillä kävi taas tällä viikolla ihmisiä katselemassa haikkuja. Nyt ei ole mikään ihanteellisin aika niitä esitellä, kun kuraa on paljon, mutta tällaista tämä maalaiselo on. Olemme siirtäneet ruokintapaikkoja, mutta ne menevät samantien kuraan samoin juomapaikan edusta. Sille ei vain voi mitään. Ihmisten on myös hyvä nähdä se, ei kaikki ole aina kiiltokuvamaista, vaikka kuinka yrittäisi parhaansa tehdä. Syksyllä on märkää ja pellot menevät kuraan. Piste.

Tässä vierailijamme ottama ja muokkaama kuva Falconista.

Kesälläkin vierailijoita kävi paljon ja kuten nytkin, on niin hauskaa seurata haikkujen käytöstä. Ne katsovat että ahaa, uusia ihmisiä, uusia ääniä. Uteliaimmat ja ahneimmat tulevat yleensä pian katsomaan että olisiko jotain herkkuja ja osa ihmettelee vähän kauempaa. Falcon tulee yleensä tarkastamaan vieraiden tarkoitusperät. Toki jos elukat ovat kovinkin kaukana laiduntamassa niin vierailijat eivät yleensä aiheuta sen ihmeempiä reaktioita, mutta jos ovat muutenkin lähellä niin yleensä tulevat käymään ja haistelemaan.

On mukavaa kun eläimet ovat kiinnostuneita, se on mukavaa myös vierailijoille. Mikään ei ole niin mukavaa kun päästä vähän rapsuttamaan karvalehmää!

Yhteispeliä

Olimme viime viikolla Suomen Highland Cattle Clubin syystapaamisessa - tai kuten normaalimmin sanomme: tukkalehmäihmisten tapaamisessa. Viikonloppu vierähti Jämsän seudulla mahtavassa seurassa ja pääsimme tilavierailullekin tänä keväänä kasvattamisen aloittaneelle tilalle. Kaiken kaikkiaan on aina hienoa käydä vierailemassa toisilla tiloilla, aina oppii jotain ja saa arvokkaita vinkkejä ja ideoita omiin hommiin. Niin kävi nytkin! Ja mikäs sen ihanampaa kun nähdä upeita haikkuja!

Kasvattajatapaamiset on antoisia, koska jutun aihetta riittää aina. Osanottajajoukko oli laaja ja ikäjakauma myös. Paljon käytiin keskustelua ja oli meillä muutama kasvattaja kertomassa omasta erikoistumisestaan. Keskustelua käytiin vieroittamisesta, korvamerkkien laitosta, lihamyynnistä, sonnikasvattamisesta, riimukoulutuksesta jne. Olemme myös ehkä ensi kesälle saamassa laidunalueeksi palaa, joka rajautuu jokeen ja kyselimme että millaista aitaussysteemiä sinne pitäisi laittaa, haikut kun tykkäävät vilvoitella vedessä ja jopa uida. Kuulemme vesialue kannattaa aidata pois jos se on todella syvää ja jos se taas on kovin matalaa niin täytyy laittaa langat menemään veden päälle eli tehdä aita myös veteen.

Minä niin pidän tästä rodusta ja näistä rodun parissa olevista ihmisistä! Tuntuu, että haikkujen kasvattajat ovat ihan niinkuin karjansakin - leppoisia ja rentoja.

Ps. Virtual Highland Cattle Show on käynnissä internetissä. Myös meidän eläimiä on ehdolla seitsemässä eri sarjassa ja Suomen karjat muutenkin hyvin edustettuna. Hienoja kuvia ja hienoja eläimiä!
http://www.virtualcattleshow.com/