lauantai 4. lokakuuta 2014

Syysvaellus

Hevoskuume vain jatkaa kasvuaan sillä kävimme siskojeni kanssa islanninhevosvaelluksella Torpin Islanninhevostallilla. Paikka sijaitsee Pukkilassa ja olemme useampaan otteeseen kyseisessä paikassa käyneet vaelluksella. Se on melko lähellä meitä, mutta pääsyy miksi aina palaamme on se kuinka mahtava paikka on kyseessä. Todella siisti paikka, jossa on upeat, vaihtelevat maastot ja todella paljon eri leirejä. Vetäjät ovat aina olleet ihan huippumukavia ja mikä parasta, kaikki hevoset ovat aivan unelmia ratsastaa. Aloittelijatkin pärjäävät mukana erinomaisesti, sillä issikat tekevät kyllä melko automaattisesti kaiken kun ensimmäisenä menevä ohjaaja niin tekee.





Siitä on nyt muutama vuosi kun viimeksi olen käynyt issikkavaelluksella. Islanninhevoset ovat vakuuttaneet minut jo nuorena varmuudellaan, rauhallisuudellaan ja alkuperäisyydellään. Niissä viehättää samat asiat kuin haikuissa. Ne ovat hyvin samanoloisia haikkuihin ajatellen ja upeita luonteeltaan. Ne ovat sopivan kokoisia ja pärjäävät hyvin ulko-oloissa kunhan talvella esimerkiksi on pihatto, johon ne pääsevät. Jos minä joskus saisin hevosen, se olisi islanninhevonen. Ihan ehdottomasti.

Olimme kahden tunnin vaelluksella mukavassa syysillassa. Ihan ihanteellinen ilma ja aika ratsastaa. Ei ole liian kuuma eikä enää ötököitä. Meninen mukavalla Jökö-ratsulla, jonka laukka erityisesti oli huumaava. En voinut kun hymyillä kun laukkasimme useaan otteeseen pitkiä suoria hevosen harja hulmuten. Hymyilyttää edelleen. Teimme mukavan reitin pitkin pieniä kylteitä, metsäreittejä ja sänkipeltoja. Tölttäsimme paljon ja onneksi laukkasimmekin. Se oli nimittäin ehdottoman parasta. Issikkaa oli todella hyvä ratsastaa ja rakastuin niihin taas. Hevoskuume nousee pahasti.





Ratsastustunneissa minusta on parasta se kun saa kiittää hevosta tunnin jälkeen riisumalla suitset ja satulat ja harjaamalla sen kunnolla. Tuntuu että välillä isot hevoset eivät siitä niin välitä, mutta ainakin useampi issikka jota tänään harjasin antoi minun sen tehdä ihan hyvin. Voi että. Kyllä se täytyy päästä pian uudestaan. Suosittelen lämpimästi Torpin Islanninhevostallia!

2 kommenttia:

  1. Kohta teillä on islannin hevonen :) Minä ottaisin ratsun meille myös jos en olisi allerginen. Hepasta olis haikkujekin kasvatuksessa paljon apua.
    Oli varmaan ihana ratsastus kauniissa syyspäivässä!

    Terhi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tässä vähän pelottaakin :) Mietin että menisiko hevoset siitossonnin kaverina silloin kun se ei saa olla emojen kanssa... Kenties.

      Poista

Mitä mieltä olet?