torstai 30. tammikuuta 2014

Koiruuksia

Paimenpoikamme Rontti on nyt ollut meillä vuoden verran. Muistan sen tammikuisen viikonlopun kun lähdimme Ronttia Oulusta kotiin hakemaan ja sen kuinka Rontti tutustui toiseen koiraamme Rediin kun pääsimme kotiin. Redi ja Rontti olivat kuin paita ja peppu, tosin Rontti oli aina se, joka hakeutui Redin viereen ja laittoi pään sen tassun päälle tai mahan päälle, aina oli päästävä viereen. Redi menehtyi yllättäen kun Rontti oli ollut meillä vain muutaman kuukauden. Muutaman viikon ajan Rontti oli hyvin alakuloinen ja muutoksen huomasi selvästi. Sen jälkeen se jatkoi elämää. Meille Rontista tuli vähän lohdutuskoira, koska Redin menetys oli niin kova paikka ja sellainen pentukoulutus ehkä jäi vähän hutiloiduksi sen takia ja Rontti sai erinäisiä vapauksia. Nyt ne ovat hieman kostautuneet.





Kaikkien aikojen lempikuvani <3

En ole oikein osannut paimenkoiraa kouluttaa.Pienenä se oli naudoistamme kiinnostunut, mutta pelkäsi. Sitten se sai säkärin sähköaidasta ja pelkäsi vielä enemmän.Nyt ihan viime aikoina se on alkanut saada pientä ideaa paimennuksesta ja uskaltaa tulla mukana jo laitumelle. Ja paimentaa, mutta liian omatoimisesti eikä käytä järkeään. Se hyökkäilee takaa kohti eläimiä sokeasta kulmasta jolloin ne pelästyvät ja potkaisevat. Haikut on kauhean rauhallisia enkä haluaisi niitä koiralla häiritä. Paimenkoiraamme tarvisimme eniten kun viemme paaleja pellolle, jolloin Rontin olisi tarkoitus siirtää lauma pois traktorin edestä ja sitten vartioida porttia. Huomenna saammekin muutamaksi viikoksi lainaan -oikean- paimenkoiran Rontin isän kasvattajalta Tuulensaaren Kennelistä. Toivottavasti opimme kaikki vähän enemmän paimennuksesta. Ihana että on taas kaksi koiraa, toivottavasti kaikki menee hyvin :)





Rontti on rasittavan rakastettava koira. En tiedä ketään niin vilpittömän iloista ja onnellista koiraa. Jos olet poissa muutaman tunnin niin palatessasi saat iloista hyppimistä ja juoksentelua (tosin sillä välin on saatettu syödä kakkavaippoja tai rikottua sohvaa) ja auta armias jos haet sen hoidosta niin siitä ilosta ei meinaa tulla loppua. Oman perheen kesken Rontti on rauhallinen ja selvästi tykkää myös vauvasta, vieraille esittää sitten kaikki temput. Se on vielä hömppä yksivuotias, joka ei tottele kaikkia käskyjä ja on vähän rasittava, mutta se on myös ihanan rakastettava halinalle.







2 kommenttia:

  1. Ihana hyppyHeikki tuo koira <3 Iloinen ja pirteä vesseli, joka varmaan tekee painennustyötä kun vaan hiukan kasvaa. Onkohan noita paljon haikkutiloilla, minä haaveilen myös koirasta. Laumanvartijakoirista, mutta niistä ei kyllä ole apua keräämään laumaa pellolta. Meillä oli aikanaan bordercollie kun lampaita oli. Se oli pellolla mutta kun koulutus jäi vähiin niin ei siitä paljoa apua ollut. Todella hellyyttäviä nuo kuvat koirista, uskon että ikävä on ollut kova kun koiranne menehtyi.

    Terhi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haikkutiloilla on jonkun verran auspaimenia. Itse pidän siitä että ne ovat monikäyttöisiä ja eivät niin työnarkomaaneja kuin vaikka bordercolliet. Minkä paimenen koulutus vain on aika haasteellista, mutta on niillä ne vaistot kuitenkin olemassa, eli kyllä se sieltä jossain vaiheessa tulee.

      Laumanvartija olisi myös ihana :)

      Poista

Mitä mieltä olet?