Normipäivä

Minulta kysytään usein millainen on tavallinen päivä tilallamme. Siihen on vaikea vastata, sillä vaikka tietyt rutiinit toistuvat päivästä toiseen, on tässä sopassa monta liikkuvaa osaa, jotka vaikuttavat siihen, miten päivä menee. Nykyään vielä enemmän kun on pieni vauva, jonka tarpeet menevät tietysti kaiken edelle. Yritän kuitenkin hieman valottaa tilamme arkea ja tässä tämän viikonlopun työsarkaa.

LAUANTAI

Yöllä on hirmuinen tuuli. Käyn yhden aikaan yöllä tekemässä nopean vilkaisun laitumelle, että kaikki on hyvin. Matka ei ole pitkä, sillä laitumen reuna on ihan kotipihassa. Ikkunasta näkisi, mutta on pimeää. Sonnipojat elementtiaitauksessaan ovat syömässä yhtä lepäilevää yksilöä lukuunottamatta. Emolaumaa ei näy katoksessa, ne ovat vetäytyneet koko lauma pellolla olevan olkipeitteen päälle, osa on syömässä. Kaikki hyvin, sitten nukkumaan.

Herään yön aikana muutamaan otteeseen syöttämään vauvan. Herätyskello soi tavallista myöhempään, vasta kahdeksalta, viikonloppuisin voi nukkua vähän pidempään. Tsekkaan ikkunasta että kaikki näyttää laitumella olevan kunnossa. Hoidan tunnin ajan asioita tietokoneella, vastailen sähköposteihin ja selailen nettiä, teen koulutehtäviä. Tyttö herää yhdeksän aikaan, syödään, jutellaan ja vaihdetaan päivävaatteet. Kymmenen jälkeen neitiä alkaa taas väsyttää, puen hänelle ulkovaatteet, laitan vaunuihin ja lähdemme ulos. Paimenkoiramme lähtee mukaan.

Ulkona on kamala tuuli, mutta aurinko alkaa paistaa. Moikkaan ulkona eläimet ja käymme ensin vaunuilemassa ja lenkittämässä koiran. Tyttö nukahtaa lenkin aikana. Kotipihassa paimen saa olla vapaana, mutta se odottaa laitumen ulkopuolella vaunujen vieressä kun menen emolauman luo. Heittelen lantalapiolla paskat pois katoksesta ja rapsutan makoilevia eläimiä. Levitän nurkassa olevasta olkikasasta hieman lisää olkia eläimille. On lämmin aamupäivä, kuraa alkaa olemaan taas todella paljon yöllisen sateen jäljiltä. Harmittaa taas, isoja lätäköitä pitkin peltoja ja kuraa ja paskaa joka paikassa. Eläimet ei näytä välittävät.

Käyn siistimässä pellon olkimakuupaikan. Kahden ruokintahäkin heinät alkavat olla vähän vähissä, siirrän ne talikolla keskeltä reunoille, jotta eläimet ylettävät ne syömään. Ahneet Iisa ja Ilo tulevatkin saman tien murkinalle. Ipukka seisoskelee portin vieressä, joten päätän hieman testata sen utareita. Se jännittää mahaansa, mutta on nätisti paikoillaan. Leikkaan tämän jälkeen sen utareiden ympärillä olevia pitkiä karvoja ja sinne paakuiksi muodotuneet mudat pois, jotta sen tuleva keväinen vasikka pääsee suoraan vetimille maitoa juomaan eikä lutkuta karvoja. Varsinkin hiehojen utareita olen alkanut jo säännöllisesti hiplailemaan, jotta ne tottuvat ennen ensimmäistä vasikkaansa siihen, että joku voi niihin koskea.

Juoma-astia on mennyt jo aika likaiseksi, joten haen pyyhkeitä ja siistin sen. Minusta on aina mahtavaa kun sen jälkeen vesi on ihan peilikirkasta. Erica odottaa kiltisti, että saan hommat tehtyä ja tulee sitten juomaan. Siirryn tämän jälkeen 30 metriä sonnipoikien tarhaille, joka on emotarhan reunalla elementeistä tehty väliaikaisaita, johon ne vieroitettiin ja jossa ne viettävät nyt aikaansa ennen kun kehittelemme niille uuden aitauksen. Pojat tulevat jo odottelemaan herkkuja, joten käyn hakemassa kaksi ämpärillistä luomujauhoja, jotka kaadan kaukaloon. Ares ei mahdu kaukalolle syömään, joten sille laitan aina oman kasan erilleen muista. Sillä aikaa kun pojat syövät, saan rauhassa pöyhiä heinät ja oljet ja heitellä ulosteet tarhan ulkopuolelle. Täytän vesikipon. Pojat jatkavat herkkujen nauttimista. Minä käyn täyttämässä jauhokipot seuraavaa aamua varten. Pojat saavat yhteensä noin 5 kg luomujauhoja päivässä vieroituksessa olon ensimmäiset kuukaudet. Hyvin tuntuvat pojat kasvavan.

Tämän jälkeen siirryn kanalalle. Siellä on huono ilma, tuuletan hetken. Kanat ryntäävät oitis ovelle, paimen on tiukkana vartiossa. Siirryn sisälle, Iivari-kukko nappasee minua saappaasta, kun en toimi tarpean nopeasti. Lainatan munitusrehua hieman lisää ruoka-automaatteihin ja siistin tasot. Heittelen herne-kauraa kanoille maahan nokitavaksi. Kauhea potpotus alkaa kun kanat viipottavat ja kuopivat maata ruokaa hakien. Käyn hakemassa vettä, sillä vesi on aamun aikana loppunut. Täytän juoma-astian sekä levittelen purua orsien alle, jossa on paljon ulostetta. Otin viikolla ulostenäytteen kanoista ja perjantaina tuli negatiivinen salmonellanäyte siitä, eli hieno juttu. Kerään munat myös pesästä, niitä oli 8 kpl. Kanat yrittävät änkeä ulos, mutta saamme koiran kanssa pidettyä ne sisällä. Käymme vielä hakemassa muutaman polttopuun ja sitten suunnistamme sisälle. Vauva herää juuri kun tulemme sisälle, kello on melkein 12.

Tytön ruokkiminen sekä oma aamupala tulee nautittua. Aamupala, joka muille ehkä tähän aikaan olisi jo lounas, on Hyvää Suomesta-kampanjan mukaan suomalaista eli omista puskista olevia punaherukoita, suomalaisesta maidosta tehtyä luonnonjogurttia sekä suomalaista mysliä. Seuraavat pari tuntia vierähtääkin perheen kanssa ja vauvan menoa ihmetellessä.

Kello kahden aikaan tyttö alkaa taas väsyä ja kun tytön saan vaunuihin, hän nukahtaa melkein saman tien. Teemme pienen lenkin vaunujen ja koiran kanssa ja kun palaamme pihaan, mies ja appiukko puuhaavat jotain konehallissa. Itse menen laitumelle ja otan harjan mukaan. Siistin ensin olkipedit, jonka jälkeen harjaan lähes kaikki eläimet. Erica ja Enni eivät välitä harjauksesta, eivätkä ihmisistä noin muutenkaan kauheasti vaikka kuinka olen yrittänyt niitä kesyttää. Falconilta lähtee ihan kauheasti karvaa. Ihmettelen että joko se vaihtaa talvikarvan pois, siltä näyttää. Karva on eläimillä muutenkin ollut melko huono tänä talvena kiitos väiveiden. Pikkuhiljaa näyttäisi helpottavan kuitenkin useimmilla eläimillä ainakin.

Teemme miehen kanssa hieman kanalaa, mutta tyttö alkaa elämöidä. Käyn keräämässä loput munat, yhteensä munia tuli tänään 11 kpl. Menemme sisälle, mutta tyttö nukahtaakin ihan kunnolla ja saamme juoda rauhassa päiväteet. Sähköt katkeavat muutaman kerran hetkeksi.Tytön herätessä lähdemme käymään lähikaupungissa vuokraamassa elokuvan ja ostamme irtokarkkeja, vaikkeivat ne suomalaisia olekaan. Kotona teen vielä iltatarkastuksen, ulkona on upea puolikuu ja kirkas tähtitaivas. Jään hetkeksi ihailemaan sitä, mutta puhuri on edelleen kova. Katsomme illalla elokuvan ja mies menee ajoissa nukkumaan. Itse jään siivoilemaan ja valvomaan yökyöpeli lapsen kanssa. Nukkumaan käymme puolen yön jälkeen.

SUNNUNTAI

Herätyskello soi kahdeksalta, mutta painan sen kiinni ja herään tytön kanssa vasta yhdeksältä. Aamutoimet, jonka jälkeen lähdemme vaunuilemaan kympin jälkeen. 15 minuutin vaunulenkki ja tyttö on umpiunessa. Koira pääsee hetkeksi metsään juoksentelemaan. Tänä aamuna aamuhommat menee hieman nopeammin. Emoilta putsaan olkipedit ja pöyhin heinät, vasikat saavat aamujauhonsa ja aitauksen siistimisen. Kanoille vien perjantaina jäänyttä puuroa, jonka unohdin niille eilen antaa. Kilpailu puurosta on kova, mutta jokainen saa jotain. Kerään munat ja heittelen viljaa maahan ja purua orsien alle. Mies tulee ulos yhdentoista aikaan ja on lähdössä lähikaupunkiin palauttamaan vuokraelokuvaa ja ostamaan sisal-köyttä, jotta pääsemme vihdoin tekemään riimuja. Huomautan että on sunnuntaiaamu, kaupat aukeavat vasta kahdeltatoista. Kiroilua. Päätämme tehdä hetken kanalan ulkotarhaa. Tyttö nukkuu kahteentoista, joten tunnin ajan ehdimme laittaa ulkotarhan seiniä pystyyn.

Mies lähtee kaupungilla käymään. Me seurustelemme tytön kanssa. Mies tulee kotiin ja leikkii vanhaa merimiestä ja pleissaa sisalköysiä. Hän saa yhden riimun tehtyä! Hurraa! Kello on hieman yli kaksi kun tyttö väsyy ja lähdemme vaunulla ulos. Mies tulee myös ja päätämme mennä testaamaan riimunarua sonnipoikiin. Alfred antaa laittaa riimun oikein hyvin päähänsä ja pysyy myös rauhallisena se päässä. Aragornille saamme riimun laitettua, mutta se ei ole rauhallinen,joten otamme riimun pois. Arthur ja Ares eivät arvosta yrityksiämme. Onnistunut kokeilu ja ensimmäiset tilamme riimutukset, mahtavaa! On tuo mies etevä. Tästä jatketaan niin että teemme kaikille oman riimun ja riimutamme eläimet samaan aikaan ja jätämme hetkeksi kiinni tukevasti, jotta ne oppivat ettei riimusta pääse irti omatoimisesti. Kunhan kerkiämme! Menin kokeilemaan riimua vielä emoillekin, niitä ei ole koskaan riimutettu. Nuoret eläimet on hyvä ja suht helppo opettaa riimuun, mutta ei näitä vanhoja. Ihme oli sopivasti päivälevolla niin päätin harjoitella riimun laittoa hänellä. Ensin se meinasi nousta pois, mutta nopeasti totesi ettei tästä haittaa ole ja harjoittelimme muutaman kerran miehen kanssa riimun laittoa. Hyvä me.

Pojat haistelee riimua

Alfred

Harjoitushieho Ihme

Tästä jatkettiin vielä tunniksi kanojen ulkotarhan tekoon kun tyttökin nukkui niin hyvin. Saatiin ulkoreunat pystyyn ja tuettua hyvin ja muutama lankku vinosti jo kattoakin tukemaan. Seuraavaksi edessä olisi sitten kanaverkon laittoa. Projekti etenee.

Ilta meni perheen kanssa. Tyttö vietti isänsä kanssa aikaa sillä aikaa kun minä hoidin tietokoneella vähän paperihommia ja sähköposteihin vastaamista. Ja pitihän se Facebookiin tietysti jakaa kuvat meidän riimutetusta pojasta. Iltaan kuului myös siivousta ja iltakierros. Yksi kana oli jäänyt automaattisen ajastuksen sammuttaessa valot niin lattialle, joten nostin rouvan orrelle muiden luo.

Viikonloppu oli mukava ja touhukas ja saimme jotain aikaankin. Kyllä se vain niin on, että kahden ihmisen voimin on niin paljon helpompi tehdä asioita. Huomenna mies palaa taas arkitöihin ja me jäämme tytön kanssa hoitamaan eläimiä. Tällaista arkea tänä viikonloppuna, ensi viikonloppuna varmasti jotain ihan erilaista.