perjantai 28. maaliskuuta 2014

Avoin todellisuus

Tilamme on mukana avoinmaaseutu.fi-hankkeessa. Hankkeen ideana on toimia linkkinä kuluttajien ja tuottajien välillä ja avata maatilojen maailmaa myös kaupunkilaisille. Hankkeella on nyt Facebook-sivut ja innokas vetäjä ja viralliset internet-sivut aukeavat toukokuussa. Siellä esitellään eri alojen maatiloja, jotka kertovat avoimesti työstään ja ottavat vastaan vierailijoita. Sivustolle tulee myös verkkokauppa, josta on mahdollista tilata suomalaisten tuottajien tuotteita. Kuukausittain lähtee uutiskirje, jossa on tietoa maatilojen tapahtumista sekä tilaesittelyä. Ihan mahtava idea! Facebook-sivuilla sanottua:

"Avoinmaaseutu.fi sivuston tehtävänä on kertoa avoimesti elämästä ja työstä maaseudulla, helpottaa ruuantuotannon läpinäkyvyyttä ja antaa näkyvyyttä maaseudun yrityksille ja ideoita ihmisille kehittää omaa elinkeinoaan."

Kuva

Me olemme innolla mukana tässä projektissa. Maatiloja, varsinkin eläintiloja, syytetään usein salailusta ja sisäänpäinkääntymisestä. Minua se aina harmittaa, koska en tiedä mistä tuollainen harhaluulo on lähtöisin. Siis että maatalous ja eläintalous olisi jotain salatiedettä, jota ei saisi näyttää maailmalle. Eihän siinä ole mitään pointtia, koska täytyyhän ihmisten saada tietää miten ruoka ja juoma tulee pöytään! Ei se kasva kaupan hyllyllä. Siksi ihan pienestä asti olisi hyvä nähdä, mitä maatiloilla tapahtuu. Siitä asiasta, että ihmiset vieraantuvat ruoan tuottamisesta, ei minusta pidä syyttää maatiloja. Ihmiset vain asettuvat yhä enemmän asumaan kaupunkeihin ja ei siellä ole maatiloja. Ne ovat maaseudulla. Minusta maatilat ihan avoimesti pyrkivät kertomaan elämästään, mutta jos kukaan ei kuuntele, niin kyllä syy on myös ihan kuluttajassa.

Facebook on siitä hieno asia, että sillä näitä meidän upeita maatiloja saadaan tuotua lähemmäs kuluttajia ja kaupunkilaisia ja niitä, jotka eivät ehkä ihan ymmärrä ja tiedä kaikkea. Eivät tiedä mikä ero on parsi- ja pihattonavetalla, mikä ero on luomukanalla ja tavanomaisella kanalla, mitä eroa on ayshirellä ja holsteinilla jne. Me voimme kertoa maataloudesta. Annetaan ihmisten kysellä niitäkin asioita, jotka meille ovat itsestäänselvyyksiä, ei ne kaikille ole! Täytyy muistaa se. Jaksetaan kertoa asioista kun niistä kysytään. Monilla tiloilla on omat Facebook-sivut, joilla jakaa tietoa ja sitten on esimerkiksi ihana Avoin kuvapäiväkirja maaseudun tuottajilta - sivu, johon olen aivan koukussa. Upeita, aitoja kuvia eläintilallisten rakkaudesta eläimiään kohtaan ja siitä arjesta, eläinten elämästä. Ei vaikuta kovin salaiselta.



Salainen päiväkirja eläintiloilta- kirjan kirjoittaja, Eveliina Lunqvist, kirjoittaa nyt blogia, juhuu. Sen lukeminen on vähän sama kuin lukisi Oikeutta Eläimille-facebook-sivua eli hermot meinaa mennä. No aiheeseen liittyen hän kirjoitti blogissaan seuraavaa: "Ehkä vastaiskuna sanomisilleni on perustettu Facebook-ryhmä ”Avoin kuvapäiväkirja maaseudun tuottajilta”. Arvostan avoimuutta, mutta missä ovat kaikki sikalat, parsinavetat, broilerihallit ja kanalat?  Entä saisinko videokuvaa myös lehmästä, joka etsii vasikkaansa joka siltä on viety?"
Tuossa ryhmässä on niin paljon kuvia ja videoita niin monista eläinlajeista ja eri tilanteista, joten en ymmärrä hänen pointtiaan. Siellä on kuvia sioista ja parsinavetoista, kanoistakin. Nuo kaikki ovat ihan yhtä aitoja ja oikeita tiloja ja eläimiä kuin mitkä muutkin maatiloilla olevat eläimet. Onko se nyt sitten kauheaa nähdä oikeasti hyvinvoivia ja onnellisia eläimiä? Monesti eläinaktivistit eivät halua nähdä sitä, että eläimet voivat voida hyvin maatiloilla, koska heidän mielestään niiden elämä on kurjaa kaikin tavoin. Ei se eläimien mielestä sitä ole. Jos niitä kohdellaan hyvin, niin ne ovat kyllä tyytyväisiä parsinavetoissa. Aina on poikkeuksia ja minusta eläimen on saatava elää lajityypillistä elämää, mitä esimerkiksi häkkikanaloiden elämä ei ole. Suomessa eläintuotannossa ongelmakohdat ovatkin mielestäni lähinnä kananmunantuotannossa ja broilerituotannossa. Joissakin tapauksessa myös sikataloudessa. Mutta silti, ostan mieluummin broilerini suomalaisena kuin ulkomaalaisena, jos sellaista ostan. Harvemmin, koska kasvatan itse omat vapaana kasvavat kanani.

Minusta on hienoa, että tilalliset haluavat jakaa kuvia eläimistään ja arjestaan. Minulla ainakin ihan kyynel nousee monien kuvien kohdalla silmään, niin koskettavia osa niistä on. Minusta on ihana nähdä tyytyväinen eläin. Samalla tavoin minusta on kamala nähdä jos eläin kärsii. Siltikään minusta ei ole väärin että niistä onnellisista eläimistä jaetaan myös kuvia, sillä se on ihan yhtälailla todellista kuin se että aktivitit jakavat niitä huonosti kohdeltujen eläimien kuvia. On muistettava että Suomessa on paljon hienoja, hyviä maatiloja, joissa eläimiä kohdellaan niiden arvonmukaisesti ja lajityypillisesti. Ei se tarkoita, että samalla suljetaan silmät niiltä huonoilta tiloilta, mutta todellisuus se on se positiivinenkin todellisuus ja minusta sitäkin on syytä jakaa ihmisille nähtäväksi! Monella tilalla eläimet elävät erinomaista elämää syntymästä kuolemaan asti ja kuluttajilla on oikeus nähdä se!

Meidän Ipukka keräsi hurjan tykkääjien määrän tuolla Avoin kuvapäiväkirja maaseudun tuottajilta-ryhmässä ihan muutamassa päivässä. Onhan tuo kyllä aika hieno otos, vaikka itse sanonkin. Ylpeä olen :)

2 kommenttia:

  1. Ihana ipukka!!

    Kävin myös lukemassa hänen blogiaan ja vielä enemmän tuli varmistus kuinka tietämätön hän on ruuan tuottamisesta,eläinten hoitamisesta,lemmikki- ja tuotantoeläinten eroista yms. En edes enään provisoitunut hänen tekstistään,koska siitä paistaa todella läpi hänen ajattelemattomuus ja 'tyhmyys' liittyen ruuan tuottamiseen.

    Nautitaan me suomalaisesta luonnosta ja hyvin voivista eläimistä joita suomessa tiloilla on :)

    Terhi

    VastaaPoista

Mitä mieltä olet?