lauantai 8. maaliskuuta 2014

Tunteita.

Olen surullinen. Olen vihainen, olen pettynyt. Olen loukattu. Näin minusta ainakin tuntuu tuon kirja-kohun tiimoilta. Tässä tapauksessa en sanoisi että "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa", koska olen saanut huomata että kanssani samanlaisia tuntemuksia käy läpi yksi jos toinenkin tilallinen, jotka ovat ylpeitä omasta työstään, omista eläimistään ja välittävät niistä. Hienoa kuinka moni tilallinen on noussut esiin, kertonut oman mielipiteensä, kertonut omasta tilastaan, omasta työstään ja siitä että kirjan yleistys eläinten huonosta kohtelusta on mennyt todella metsään.



Eläintuotanto on asia, joka nostaa todella paljon tunteita. Ja ihan hyvä niin. Voisin vain kirjoittaa aiheesta ja välillä niin suututtaa lukea esimerkiksi Oikeutta Eläimille-järjestön kirjoituksia. Ok, lihansyöntiä voisi mielestäni oikein hyvin vähentää ja ostaa lihansa aina suoraan tuottajalta. Silloin näkee mistä liha tulee, miten se on elänyt! Suosi luomua! On hyvä, että ihmisiä valistetaan eläinten oloista, mutta olisi mukava että otsikoihin pääsisi myös ne maamme monet hienot tilat! Eläin ei välttämättä voi huonosti tai sitä kohdella kaltoin, vaikka se olisi vähän likainen, se vain on maannut sellaisessa paikassa että on nyt likainen. Yritetään nähdä mielikuvien yli ja nähdä totuus. Tutustukaa tiloihin, kysykää tilallisten mielipiteitä. Suomessa tuotetaan kuitenkin lihaa verrattain valvotuissa ja hyvissä oloissa verrattuna esimerkiksi moniin muihin maihin. Kotimaista lihantuotantoa kuitenkin valvotaan. Eläimille pitää voida tarjota hyvä, lajinmukainen elämä. Toivottavasti kaikki eläintilalliset pyrkisivät siihen.

Kohun myötä tuottajat ovat nostaneet päätään ja älähtäneet, koska haluavat puolustaa ja kertoa omasta työstään ja ovat pöyristyneitä perättömistä syytöksistä. Eivät siksi että puolustaisivat kaltoinkohtelua. Minä arvostan meidän tilallisten työtä ja toki tuntuu kurjalta että teet työtä eläintesi ja myös sen elantosi eteen ja saat vain haukkua ja syytöksiä niskaan. Ei se liha tai kananmuna tai maito tule sieltä kaupan hyllyltä vaan tiloilta ja se on hyvä muistaa. Tilalliset tekevät koko ajan työtä, jotta saisimme ruokaa. Puhdasta ja kotimaista, hyvin kasvatettua.
Vielä on paljon tehtävää Suomessakin että voisi sanoa, että kaikki tuotantoeläimet voivat hyvin. Suomessa tehdään kuitenkin paljon eläinsuojelutarkastuksia, eläimet ovat rekistereissä, kuulutaan erilaisiin hyvinvointijärjestelmiin ja kun eläinten hyvinvointiin panostaa, saa myös lisätukia. Näitä myös valvotaan tarkemmin. Luomussa eläinten olot ovat vieläkin tarkemmin syynissä ja tarkkailussa. Ne saavat elää hyvin lajityypillistä elämää ja saavat ulkoilla ympäri vuoden oli rotu mikä tahansa. Tavanomaistenkin parressa olevien eläinten on päästä kesäksi ulos. Moni lihakarja laiduntaa ympäri vuoden, ne elävät tilavissa pihatoissa. Mutta eiväthän aktivistit tästä halua kertoa, koska näillä tuotantoeläimillähän on kaikki hyvin. Se ei ajaisi heidän ajatustaan siitä että koko eläintuotanto on lopetettava. Ja jos lähtökohta on se, niin tottakai nähdäänkin asiat niillä silmin.

Itse olen tilallinen, mutta jos näen eläinten kaltoinkohtelua tai huonot olosuhteet, en sulje silmiäni siltä, mutta en myöskään leimaa kaikkia samanlaisiksi tai yleistetä muutenkaan kaikkia tiloja sulkeutuneiksi, eläimiä hakkaaviksi, eläimistä piitaamattomiksi tuotantolaitoksiksi. Omistan myös koiran ja jos näen että joku hakkaa koiraa, niin en yleistä että kaikki ihmiset hakkaavat koiriaan. Jos näen että joku äiti ei heti lohduta lastaan kun lapsi itkee, niin en yleistä että kaikki äidit laiminlyövät lapsiaan. Eläintuotantotiloja parjataan, haukutaan, yleistetään ja niistä kirjoitetaan kohukirjoja. Kukaan ei kirjoita kohukirjaa siitä kuinka marsu elää päivät pääksytysten pienessä kopissa, sitä ehkä joskus silitetään. Kukaan ei kirjoita että työssäkäyvillä on kerrostalossa iso koira, joka on yksin 10 tuntia ja pääsee sen jälkeen korttelin ympäri pissalle. Kukaan ei kirjoita, että kalat uiskentelee pitkin samaa akvaariota päivästä toiseen, kukaan ei helli sitä.

Mutta tuotantoeläintiloilla on asiat kurjasti. Siellä eläimiä hoidetaan päivästä toiseen, välillä ympäri vuorokauden. Yleistän. On niitä tiloja, joissa asiat on huonosti, mutta niillä toivottavasti joku sen huomaa. Tiloilla käy tuotantotarkastajia, eläinlääkäreitä, rehutoimittajia, maitoautoja, keritsejöitä jne. Maatiloilla liikkuu koko ajan ihmisiä ja yleensä huonot olot huomataan. Näille ihmisille pitäisi antaa eläinten heitteillejätöstä kunnon tuomiot ja eläintenpitokielto. Eivät eläimet ansaitse kurjaa elämää, hakkaamista tai nälännäkemistä. Mutta se, miten kukakin näkee huonot olot on eri asia.

Jos tilallemme tulee loppusyksyn kaatosateiden aikaan, näkee jalat kurassa ja välillä muutkin paikat kurassa kulkevia eläimiä, koska eläimemme ovat kylmäkasvatuksessa eli elävät ympäri vuoden ulkosalla. Minä en voi muuttua kovaksi maaksi kun sataa kuudetta päivää putkeen. Eläimet eivät siitä kärsi, heillä on ruokaa ja vettä, kuivitettu katos. Mutta ne liikkuvat ja tulevat kuraan. Minä en voi olla joka päivä niitä pesemässä eikä ole tarviskaan. Kun tulee pakkaset, kura lähtee pois. Kuitenkin tietämätön ihminen voisi katsoa että herranen aika, sinne ne on jätetty oman onnensa nojaan kuran keskelle ja noin kamalan näköisiä! Myönnän itsekin etteivät ne ole kedon kauneimpia kukkasia kuraisina ja märkinä, mutta minä en voi muuttaa säätä vaikka kovasti haluaisin. Olen halunnut koko tämän talven! Se on omistajalle kaikista kurjinta katsoa kun se eläin tarpoo mudassa ja kärsii väiveongelmista kun ei tule pakkasta. Monet itkut olen tihrustanut tänäkin talvena kun suoraan sanoen vituttaa sää. Mutta minä en voi säätä muuttaa, vaan olen vain yrittänyt järjestää mahdollisimman hyvät oltavat kuivikkeineen ja ruokineen. Parempaan en pysty ja joku voi vaan katsoa että kurjaa, kuraista, eläimet kärsii, ihminen ei välitä, heitteille on jättänyt kun totuus on ihan jotain muuta.



Siksi minua surettaa yleistys ja kohupaljastukset tiloilta. Minä kohupaljastan että kävin juuri äsken ulkona tsekkaamassa että eläimillä on kaikki hyvin laitumella kun on kova myrskytuuli ja kello on yksi yöllä. Paljastan että korotin ääntäni ja näppäsin Ipukkaa nenälle, kun se alkoi heiluttamaan sarviaan edessäni. Paljastan että hetkeä ennemmin olin harjannut koko eläimen turkin eikä se olisi halunnut minun lopettavan. Paljastan että siistin kaikki olkikasat jätöksistä ja pesin vesiastiat. Paljastan että mietin pitäisikö tilata sorkkahoitaja naudoille, paljastan että jatkoimme ulkotarhan tekemistä kanoille. Paljastan että olin surullinen kun oli kuraista. Paljastan että olin surullinen koska työtäni ei arvosteta, vaan sitä arvostellaan.

Minä haluan tuottaa eettistä ja hyvää suomalaista ruokaa. Haluan pitää eläimistäni hyvää huolta. Olemme vasta aloitteleva tila ja meillä on paljon oppimista. Kaikki ei ole vielä sujuvaa tilallamme ja ne asiat, joita vielä ihmettelemme ja säädämme, harmittavat minua. Minua harmittaa ettei meillä ole paikkaa vielä sonnipojille, minua harmittaa että ruokintahäkit eivät ole kauhean hyvät, harmittaa, että katoksessa yksi kohta katosta vuotaa. Minua harmittaa että pelto on kurassa, harmittaa ettei aikani riitä joka päivä eläinten harjaamiseen. Harmittaa että laitumia ei ole enempää. Eläimet ovat elinkeinomme, mutta ne ovat myös työkavereita ja ystäviä. Kuuntelijoita, lohduttajia. Jos eläin voi huonosti, minäkin voin. Jos menetän eläimen, itken surusta. Jos tilallemme syntyy terve ja hyvinvoiva vasikka, itken ilosta. Me elämme ja hengitämme tätä tilaa, sen elämää niinkuin niin monet muut tilalliset kanssamme. Se ei ole mikään vähäinen asia.



Tilalliset ovat heränneet omaan vastarintaansa avoimuudella. Toukokuussa avataan avoinmaaseutu.fi-sivusto, jossa on jo nyt mukana yli 100 tilaa, jotka haluavat kertoa avoimesti omasta työstään. Facebookista löytyy useita erilaisia maatiloja lammastiloista nauta- ja kasvinviljelytiloihin, jotka kertovat heidän arjestaan. Kun pitää silmät auki, voi nähdä totuuden. Meillä ei kaikki ole tiptop eikä viimeisen päälle, aina on jotain kehitettävää, aina on jotain parannettavaa. Aina ryhmässä on niitä, joiden käytös ja tavat voivat mustamaalata niin monet muutkin saman ryhmän edustajat, mikä on todella väärin. Ja jos lähtökohta on olla sokea niin sitä on vaikea muuttaa. Jos ei ole halua nähdä hyvää, ei sitä näekään.

Minä näen eläintiloissa paljon hyvää. Niillä hyvillä tiloilla, joita Suomessa on monta, eläimet tunnetaan nimellä, niitä kohdellaan tasavertaisesti ja hyvin. Niitä kunnioitetaan ja niitä kohdellaan hyvin. Sataan kertaan voin sanoa, että hyvinvoiva eläin voi hyvin ja tuottaa hyvin. Jokaiselle tilalliselle on vain edullista että eläin on kunnossa, silloin siihen ei mene lääkekuluja ja se tuottaa tilalle tuloa. Jokainen eläimen menetys on todellinen menetys. Eläin on ystävä, mutta sitä ei voi ihmisillistää. Se on yksi asia, jota tehdään liikaa. Eläin tarvitsee laumaansa, mutta ei se välttämättä nauti tai elä sen parempaa elämää vaikka se hoitaja sille joka päivä lirkuttelisi tai sitä halailisi. Eläin ei ajattele samalla tavalla kuin ihminen, ihmisen täytyy ajatella kuin eläin. Eläimen paras ystävä on toinen eläin, ei ihminen. Eläin ei koe että sinä jotenkin loukkaat sen yksityisyyttä jos lypsät sitä vaan se on tyytyväinen kun utareiden paine vähenee. Lammas ei koe että se häväistään kun se keritään, vaan sen olo kevenee. Kana ei itke kun muna viedään sen pesästä, se munii jossain vaiheessa uuden munan. Lemmikkieläimiä tupataan ihmisillistämään, mikä tekee niistä useista melko mahdottomia, koska ne ovat silloin lauman pomoja. Jos annat 1000 kiloisen sonnin olla pomo niin siitä on leikki kaukana. Eläin on eläin, mutta sitä voi silti kohdella hyvin niinkuin pitääkin.

Tervetuloa tutustumaan tilallemme arkeen. Niin hyviin kuin huonoihin hetkiin. Kerromme mielellämme eläintemme kasvatuksesta, mutta toki, tulkaa valoisan aikaan ja sovitusti. Me emme piilottele mitään, mutta eläimemme ovat rauhallisempia kun näkevät ketä pihalla pyörii. Ja saatte paremmin kuviakin.

Tässä muutama lukemisen ja katsomisen arvoinen juttu:
Kutsumusammattina karjakko
Faban vastine
Tämä on luomua-video
Atria-mainos


7 kommenttia:

  1. Totesin jo tuossa aikaisemmin, että keskinäisen syyttelyn sijaan olisi syytä pyrkiä rakentamaan siltoja eri lailla ajattelevien ihmisten välille. Minusta on surullista, että teet edelleen yleistyksiä kirjasta, jota et ilmiselvästi ole lukenut. Se on subjektiivinen päiväkirja, jossa yksinkertaisesti kerrotaan yhdestä vuodesta ja kaikesta siitä, mitä kirjailija tuolloin näki. Lähtökohdat ovat tietysti mitä ovat, mutta kirjailija ei yleistä tai syytä tilallisia, vaan kertoo näkemästään. Kirjassa tiedostetaan varsin selkeästi, että kaikkia tiloja ei voi niputtaa samaan kategoriaan. Surkeimmat olot ovat selvästi virikehäkkikanaloissa ja broilerihalleissa, mutta esimerkiksi lampoloissa olot ovat huomattavasti paremmin. Ja niin edespäin. Totuus ei ole mustavalkoinen, eikä ketään mustamaalata.

    Tuo avoinmaaseutu.fi -sivusto kuulostaa lähtökohtaisesti hyvältä idealta. Totuus jää kuitenkin hämärän peittoon, sillä en epäile, että tehotuotantotilat lisäävät kuvia sivustolle ahtaista ja epäeläimellisistä oloista, joissa tehotuotetut eläimet joutuvat oleskelemaan. Sen sijaan sinne varmana lisätään pullantuoksuisia kuvia, joilla tuo linkkaamasi Atrian mainoskin pelaa.

    Tällä tavoin kuluttajia sumutetaan luulemaan, että tämä on todellisuus kaikilla suomalaisilla tiloilla, vaikka näin ei todellakaan ole. Ja ennen kuin loukkaannut, haluan tähdentää, että eläimet voivat hyvin *joillakin* tiloilla, mutta ei kaikilla. Uskon, että ne voivat hyvin teillä, mutta ketä sinun loukkaantumisesi palvelee? Kaupat ovat täynnä tehotuotettua lihaa, sillä vain 3-4 prosenttia tukee luomutuotettua lihaa. Ja suurin osa kuluttajista ostaa sitä halvinta, koska heille valehdellaan silmät ja suut päästä, että eläin on elänyt oikeasti hyvän elämän.

    Jos avoinmaasetu.fi -tyylistä sivustoa aletaan kehittää, olisi tärkeää ohjata kuluttajat myös niille lähteille, mistä tällaisten tilojen tuotteita voi ostaa. Näin ihmiset ohjattaisiin eettisemmin tuotettujen eläintuotteiden äärelle. Näin he voisivat aidosti vaikuttaa eläiten parempaan kohteluun Suomessa. Jos haluavat.

    Tarkoitukseni ei ole missään nimessä vähätellä tuntemuksiasi tässä asiassa. Minä en halua syödä lihaa, mutta haluan, että he jotka syövät, saisivat sellaisen eläimen lihaa, jonka elämä on ollut hyvä. Poteroituminen ei auta, vaan on aidosti myönnettävä se, että osalla tiloista olot ovat mitä ovat, mutta toisaalla ei. Eläinten parempi kohtelu on kaikkien etu.

    - Esko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä Esko etkö sinä halua ymmärtää mitä kirjoitan vai onko luetun ymmärtäminen vain heikkoa, sillä en tiedä että mitä syyttelyä tai poteroitumista tekstissäni oli tai että miten seuraavat kirjoituksestani otetut kohdat eivät ole "sen myötäntämistä että osalla tiloista olot ovat mitä ovat":
      "On niitä tiloja, joissa asiat on huonosti, mutta niillä toivottavasti joku sen huomaa."
      "Näille ihmisille pitäisi antaa eläinten heitteillejätöstä kunnon tuomiot ja eläintenpitokielto. Eivät eläimet ansaitse kurjaa elämää, hakkaamista tai nälännäkemistä. "
      "lihansyöntiä voisi mielestäni oikein hyvin vähentää ja ostaa lihansa aina suoraan tuottajalta. Silloin näkee mistä liha tulee, miten se on elänyt!"
      "Eläimille pitää voida tarjota hyvä, lajinmukainen elämä. Toivottavasti kaikki eläintilalliset pyrkisivät siihen."
      jne.
      Jos siis tämä ei mielestäsi ollut vastaantulemista ja vastapuolen ymmärtämistä niin meidän ei kannata jatkaa enää keskustelua, koska tuntuu siltä ettet sinä halua nähdä sitä että myös me tilalliset voimme ajatella niin että eläinten täytyy voida hyvin!

      En ole lukenut kirjaa ja sen mainitsin edellisissä kommenteissa. Tässä tekstissä kirjoitin alkuun että tuon kirjan myötä tilalliset ovat nostaneet päätään ja kertoneet omien tilojensa arjesta. En viitannut muuten suoranaisesti enää tuohon kirjaan vaan yleisesti siihen, että maatiloja ajatellaan suljettuina laitoksina ja että lehdissä saadaan helposti kohu aikaan. Olen kuullut ystävältäni että kirjassa kerrotaan tiloista myös ihan hyvin, mutta tässä tekstissä en siihen enää ottanut kantaa. Tämä oli kirjan kohun nostattama teksti ei kirjaan viittava teksti.

      Nuo Atrian mainoksessa olevat tilatkin ovat ihan oikeita maatiloja. Ja avoinmaaseutu.fi- sivusto on työn alla ja sinne tulee tiloja, jonne voi mennä ihan itse omin silmin katomaan niitä "ahtaita ja epäeläimellisiä" oloja. Voit tutustua sivustoon:
      https://www.facebook.com/avoinmaaseutu?fref=ts

      Poista
    2. Pahoittelen aiempaa kommenttiani, se oli turhan poleeminen ja turhautunut.

      En edelleenkään näe Eveliina Lundqvistin kirjaa "kohukirjana". Se on mielestäni totuudenmukainen ja rehellinen kirja. Kirjan pohjalta käyty keskustelu on sen sijaan ollut molemmin puolin aika heikkoa. Viittaan tässä kohden kirjan Facebook-sivulla käytyyn keskusteluun, jossa molemmat osapuolet ovat syyttäneet toisiaan tietämättömyydestä ynnä muusta sen sellaisesta. Tietysti, jos toinen osapuoli näkee eläintuotannon lähtökohtaisesti vääränä ja toinen ei, niin yritä siinä sitten siltaa rakentaa.

      Avoimuus on tietysti hyvä asia, mutta se ei poista eläintuotantoon liittyviä rakenteellista ongelmaa. Rakenteellisella ongelmalla tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että lihafirmat (Atria, HK jne.) haluavat pitää raaka-aineen (eli lihan) hinnan alhaalla, jotta kuluttajat saavat jatkossakin lautaselleen halpaa lihaa. Luomuun satsaavat ne, joilla on siihen varaa, ja heitä on vain muutama prosentti. Se loppu syö tehotuotettua kaikissa muodoissa. Tämä ei ole tietysti missään nimessä tilallisten syy.

      Haluan tässä yhteydessä erityisesti painottaa sitä, että tehotuotanto ei riko lakia. Tehotuotannossa ei lain näkökulmasta ole kyse eläinten kaltoin kohtelusta, joten siitä ei voi ketään myöskään rangaista. Laki ja lain mukaan toimiminen ei kuitenkaan tarkoita (välttämättä) sitä, että eläimet voisivat hyvin. Se ei tarkoita (välttämättä), että ne voisivat elää lajityypillistä elämää. Näin ollen ketään ei voida myöskään rangaista siitä. Se, mikä toiselle on kaltoin kohtelua, on toiselle eläintuotannon arkea. Voimme vain kysyä, että onko eläintensuojelulaki riittävä, jos eläimet kärsivät, vaikka lain minimivaatimukset täytettäisiinkin.

      Entä jos lakia kiristettäisiin? Eläintuottajien reaalinen pelko tässä vaiheessa on se, että raaka-ainetta aletaan ostaa ulkomailta, jotta kuluttajahinnat pysyvät kurissa. Puhumattakaan siitä, että ihmiset valittavat jo nyt siitä, että ruoka on Suomessa liian kallista. Minun (kyyninen) veikkaukseni on, että luomu pysyy vähemmistön etuoikeutena ja tehotuotanto hakee entistä tehokkaampia muotoja.

      Ja mitä tulee tuohon Atrian mainokseen, niin epäilemättä tuo on se kuva, mikä halutaankin välittää. Ei näy virikehäkkikanaloita, ei ahtaita sikaloita, parsinavetoita tai broilerihalleja. Vain laajoja lakeuksia, hyvinvoivia eläimiä ja idyllisiä maisemia. Se on vain osatotuus. Mietin vain, että miten kuluttajat suhtautuisivat asiaan, jos he tietäisivät koko totuuden.

      Lopuksi en missään nimessä halua kiistää, etteikö osa tilallisista todella huolehtisi eläimistään ja välittäisi niiden hyvinvoinnista. Tiedän, että esimerkiksi vanhempani huolehtivat ja välittävät eläimistään. Jokaisella lehmällä on nimi ja ne ovat kukin oma persoonansa. Ehkä teilläkin on näin? Tämä on lähinnä sitä eläintuotantoa, jonka minä saattaisin hyväksyä. Näin sen pitäisi olla kaikkialla Suomessa.

      - Esko

      Poista
    3. Avoimuus ei tosiaan poista ongelmia, mutta avoimuudella kuluttajat voivat tulla katsomaan missä oloissa lihaa tuotetaan ja tehdä ostopäätöksen vaikka sen perusteella ja päättää ostaa lihaa suoraan tilalta hyvällä hinnalla, jollla eläinten hyvinvointiinkin voidaan panostaa eikä polkuhinnoin, mitä lähikaupassa myydään. Eläinsuojelulaki on juuri nyt työn alla ja sitä muokataan eläimen etuja ajatellen, toivottavasti näin tulee tapahtumaan!

      Meillä jokaisella eläimellä on nimi ja ne tunnetaan nimillään. Ne ovat yksilöitä ja niin niitä myös kohdellaan.

      Minusta, Esko, tähän on nyt hyvä lopettaa, sillä tähän viimeisimmän kommentin useimpiin lauseisiin voin yhtyä. Yhteisymmärryksemme varmasti on se, että eläinten hyvinvointi on tärkeintä. Olemme monista asioista eri mieltä, mutta siitä samaa mieltä. Kiitos tästä.

      Poista
    4. Kiitoksia myös sinulle. Mietinkin jo tapaa, millä sanoa kohteliaasti, että keskustelu voi minun puolestani jatkua muista aiheista, mahdollisesti myös jossain muualla :)

      Haluan vielä tähdentää sitä, etten minä eikä kirjoitettu kirja suoranaisesti kritisoi tilallisia vaan eläintuotannon rakenteita. Eläintuotannossa vallitsee myös markkinatalouden logiikka eli kaikki eivät voi tuosta vain laittaa tilaansa luomulle, sillä sen kysyntä on (vielä) sen verran pientä. Sen seurauksena suomalainen eläintuotanto voisi suurimmalta osin pistää lapun luukulle, koska lihafirmat ostaisivat raaka-aineensa ulkomailta, jotta kuluttajat saisivat halpaa lihaa. Tilallisten osuus tässä on loppujen lopuksi aika pieni. Toki asiat voisi tuoda voimakkaammin esille, mutta olisiko se sitten konfliktissa lihafirmojen intressien kanssa, en tiedä.

      Olen siis täysin samaa mieltä siitä, mitä kirjoitit ensimmäisessä kappaleessasi siitä, että tarvitaan maanlaajuinen korjaus kuluttajien asenteisiin. Miten tämä tapahtuu ja millä aikavälillä, ei ole minun tai ylipäätään kenenkään tiedossa. Siksi tarvitaan lisää tietoa suomalaisten eläinten oloista (hyvässä ja huonossa mielessä), jotta asenteet saadaan muuttumaan.

      Kiitoksia, että olet kärsivällisesti jaksanut vastailla. Keskustelu on selventänyt ajatuksiani asian suhteen huomattavasti. Yöpöydällä odottaa Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut ja Jonathan Safran Foerin Eläinten syömisestä. Molemmat muuten Atenan kirjoja.

      - Esko

      Poista
  2. Johanna, <3

    Vai pullantuoksuista touhua, naurattamaan pisti :)

    Terhi

    VastaaPoista

Mitä mieltä olet?