Peltomme ovat savipeltoja ja näin ollen vettyvät nopeasti varsinkin 19 eläimen niitä laiduntaessa. Onneksi syksy on ollut näinkin kuiva eikä ongelma-alueita ole kuin ne paikat,joissa eläimet eniten ovat ja kulkevat eli vesipaikan ja ruokintapaikkojen ympäristö,muuten pelto on ihan vihreänään.
Haikut elävät ihan normielämää vaikka kuraa hieman onkin. Valitettavasti kuuluu syksyyn vaikka minkä tekisit! Rakastamani syksyn varjopuoli näin eläintenkasvattajana. Toki hiekka tai vastaava auttaisi mutta en tiedä mitä tukiehdot ym.vastaavat sanoisi sen laittamisesta pellolle. Talvilaitumen katos- ja ruokinta-alue ei ole pellolla,joten siellä on kova ja hyvä pohja,mutta liittymäkohta pellolta metsään on se kurainen.
Ylipäätään tämä kuraisuus/mutaisuus on asia joka häiritsee ihmistä,ei eläintä. Onhan se karun näköistä,mutta ne eivät ole moksiskaan. Niillä on kuivia ja kuivitettuja paikkoja minneennä lepäämään ja paljon tasoeroja pellon kukkulasta metsän korkeuseroihin. Jalat on hiukan kurassa,mutta harvassa on ne paikat syksyisin jossa mikään kohta ei mene kuraan. Ja jos koko ajan vaihtaisi laidunta niin ne kaikki menisi kuraan kun jo paaleilla ruokitaan. Tuota painoa kun on mikä alueita tallaa.
Säästämme vielä vähän talvialuetta juurikin kuraantumiselta,joten haikut ovat nyt viereisellä palalla. Kohta kuitenkin siirto edessä,viimeistään kun pakkaset palaavat.
Onneksi pian on talvi ja pakkaset! Sitten ei tarvi kurasta murehtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mieltä olet?