sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Yhteispeliä

Olimme viime viikolla Suomen Highland Cattle Clubin syystapaamisessa - tai kuten normaalimmin sanomme: tukkalehmäihmisten tapaamisessa. Viikonloppu vierähti Jämsän seudulla mahtavassa seurassa ja pääsimme tilavierailullekin tänä keväänä kasvattamisen aloittaneelle tilalle. Kaiken kaikkiaan on aina hienoa käydä vierailemassa toisilla tiloilla, aina oppii jotain ja saa arvokkaita vinkkejä ja ideoita omiin hommiin. Niin kävi nytkin! Ja mikäs sen ihanampaa kun nähdä upeita haikkuja!



Kasvattajatapaamiset on antoisia, koska jutun aihetta riittää aina. Osanottajajoukko oli laaja ja ikäjakauma myös. Paljon käytiin keskustelua ja oli meillä muutama kasvattaja kertomassa omasta erikoistumisestaan. Keskustelua käytiin vieroittamisesta, korvamerkkien laitosta, lihamyynnistä, sonnikasvattamisesta, riimukoulutuksesta jne. Olemme myös ehkä ensi kesälle saamassa laidunalueeksi palaa, joka rajautuu jokeen ja kyselimme että millaista aitaussysteemiä sinne pitäisi laittaa, haikut kun tykkäävät vilvoitella vedessä ja jopa uida. Kuulemme vesialue kannattaa aidata pois jos se on todella syvää ja jos se taas on kovin matalaa niin täytyy laittaa langat menemään veden päälle eli tehdä aita myös veteen.

Minä niin pidän tästä rodusta ja näistä rodun parissa olevista ihmisistä! Tuntuu, että haikkujen kasvattajat ovat ihan niinkuin karjansakin - leppoisia ja rentoja.

Ps. Virtual Highland Cattle Show on käynnissä internetissä. Myös meidän eläimiä on ehdolla seitsemässä eri sarjassa ja Suomen karjat muutenkin hyvin edustettuna. Hienoja kuvia ja hienoja eläimiä!
http://www.virtualcattleshow.com/

2 kommenttia:

  1. :) minusta tuntuu ihan samalta, että jotenkin vaikka kaikki oli uusia tuttavuuksia kun nähtiin niin helppo oli jutella ihmisten kanssa. Ja luonne; itse olen niin Haikku kun vaan ihminen voi olla :) mitä karumpi keli niin sen parempi, ääriolosuhteen ovat hienoja ja vetävät minut aina ulos tuulen tuiverrukseen ( tosin tuulenkaadoista en välitä...). Ja jotenkin tuntuu että haikut ovat iloisten ja onnellisten ihmisten eläimiä, vaikka välillä on vaikeaa rahallisesti tai muuten tökkii kaikki niin silti sitä ottaa tilanteen rauhallisesti ja yritää kääntää positiiviseksi. Kuraa on muuten meilläkin ihan kauheasti, juuri pitäisi lähteä kahta paalia viemään tuonne pimeyteen, niin tietää että uraa tulee peltoon. Mutta kyllä se siitä :) Mukavaa viikkoa, Terhi

    VastaaPoista
  2. Itsekin pidän karuista sääolosuhteista ja ennen rakastin sadetta - edelleenkin muuten, mutta kun se tekee noista pelloista niin kuraisia ja samalla eläimistä! Ja todentotta, aina tarvitsee vähän tuollaista leppoista ja rauhallista haikku-asennetta :)

    VastaaPoista

Mitä mieltä olet?