Maitoa siellä täällä ja tuolla

Tiedättekö sen tunteen, kun on koko ajan huoli jostain? Koko ajan tuntuu, että sydän on raskas, rintaa painaa ja vatsassa on ihan tyhjä tunne. Minulla on ollut sellainen olo nyt kohta viikon.

Viime sunnuntaina Ipukka poiki omatoimisesti ja hienosti pienen, mutta pirteän lehmävasikan. En vielä odottanut vasikkaa maailmaan ja tajusinkin kun aloin päiviä laskeskelemaan että vasu on syntynyt ainakin viikon, ehkä kaksi etuaikaisena maailmaan, vaikka Falcon olisi sen heti ensimmäisenä saapumispäivänään tiineyttänyt. Hienosti Ipukka poiki ja kaikki meni kuin oppikirjasta. Falcon toimi kätilönä ja me seurasimme kauempaa. Ihan sattui Ipukan puolesta kun se siellä ponnisteli supistuksilla vasikkaa ulos ja sitä ennen kun ravasi ylös ja alas kun supisteli. Onneksi kaikki meni hienosti!

Vasu oli kovin pirteä ja yritti koko ajan päästä emon tissille, vaikka olikin tosi pieni. Emo oli vähän sekaisin ja mööki koko ajan, ja halusi vain nuolla pientä eikä päästänyt sitä utareelle. Seurattiin tilannetta ja illemmalla otettiin ne omaan yksityiskarsinaankin hoiteisiin, että pääsisivät rauhassa toisiinsa tutustumaan. Sitten alkoikin näyttää että vasikka saisi maitoa ja niin kovasti se siellä emon utareella pulasi. Saatiin korvamerkitkin laitettua ja punnittua vasikka, pieni 20 kiloinen rääpäle se söpöläinen oli. Vasikka sai nimekseen Boo Monsteri Oy-elokuvan mukaan.

Pari päivää siinä katseltiin mitä tapahtuu, koko ajan tsekkailtiin vasikkaa, yritettiin auttaa, mutta uskottiin että kyllä emo ja luonto hoitaa. Maanantai-iltana haettiin ternimaitoa, mutta emä on ollut koko ajan niin suojeleva ettei päästy sitä saman iltana antamaan. Hermostutti ja itketti ja olin ihan varma että ei saada vasua pelastettua. Samalla olin ihan varma, että se saa maitoa kuitenkin koska on niin pirteä ja kova on yritys. Tiistaina sitten keksittiin miten saadaan vasikka pois yksiöstä ilman että emä keihästää meitä ja erotettiin paksuilla laudoilla emo vasusta ja nostettiin vasu aidan toiselle puolelle. Emolle annettiin luomujauhoa popsittavaksi ja pakkojuotettiin vasikkaa, mutta ei se ruvennut juomaan, ei niin millään. Saatiin jonkun verran sille sitä mahaan. Soimasin itseäni etten ollut toiminut aikaisemmin.

Keskiviikkona soitto eläinlääkärille ja suositus viedä vasu eläinklinikalle. Olin huolissani mitä Ipukka-emo meinaa, mutta napattiin vasikka autoon turvavöihin ja eläinklinikalle. Seillä verikokeet, missä näkyi, että sen vasta-aineet oli alhaalla eli ei ollut saanut emon maitoa ja tarvittavia vasta-aineita ajoissa ja on siksi altis taudeille. Boo jäi hoitoon yön yli, yrittivät opettaa imua ja sai antibioottia ja nesteytystä. Torstaina hain Boon kotiin vauva mukana ja sain ohjeet antaa 5 päivää antibioottia piikkinä kerran päivässä ja juottaa pullosta 4 krt/päivä. Kotona en saanut sitä millään juomaan ja olin ihan ranteet auki meiningillä taas. Sitten saatiin vinkki toiselta haikkukasvattajalta että vauvantuttipullolla maitoa, nyt oltiin annettu vasikoiden tuttipullolla. Itku meinasi tulla kun Boo alkoi meidän vauvan pullosta imemään maitoa niin että ei kauaa kestänyt! Ihan mieletöntä! Yritettiin jättää vähän nälkää että menisi emon tissille ja sitä se lähti taas kovasti yrittämään, mutta suu ei oikein aukea niin ei varmaan onnistu. Tämän viikonlopun projekti onkin saada emo jotenkin kiinni ettei pääse meitä telomaan ja auttaa vasikka tissille. Voi kun se onnistuisi, muuten meillä on käsissä tuttipullovasikka, jota on syötettävä 4 kertaa päivässä mooonta kuukautta,

Joten Boon alkutaival on ollut vähän hankala, ja niin meidänkin. Kantapään ja virheiden kautta näköjään opittava. Onneksi Boo voi jo paremmin eikä meidän tyhmyys toivottavasti aiheuta sen menetystä. Kaikkea sitä oppii. Ja täytyy oppia näköjään itse. Aikamoinen alku keväälle. Olen jo nyt burn outissa ja tämä oli vasta eka vasikka. Voin kertoa, että oma 7 kk ikäinen vauva ja sitten haikkuvauva, jota pitää auttaa, eivät ole kovin hyvä yhdistelmä. Vähän huolettaa mitä tästä tulee, mutta ei auta kun porskuttaa eteenpäin. Jos jotain positiivista niin ainakin Boosta tulee varmaan aika kesy lemmunen :) Ipukkaa käy sääliksi kun se niin kauheasti haluaisi hoitaa ja imettää ja olisi hurjan hyvä emo. Ipukkakin oli ihan hirveän kiltti ennen, mutta hormoonit näköjään pisti sen hieman sekaisin. Jos sekin vaikka vielä laantuisi. Toivottavasti.

Näin alkoi kevään poikimakausi. Yksi takana, 12 edessä. Voi luoja. Toivottavasti kaikki menisi hyvin.