Viherpeukalo

 Kevät saa minussa heräämään pienen viherpeukalon,vaikka yleisesti kaikki kukat ja kasvit saan lähes väistämättä tapettua. Niitä kukkia,joita pitäisi kastella,unohdan kastella ja ne,jotka pärjäisi vähemmällä vedellä,onnistun tapattamaan liialla vedellä. Sen takia sisäkasvien määrä meillä on lähes olematon.

Täällä maalla meillä on aika iso piha,jonka kasvit onneksi pääasiassa pärjäävät omillaan. Anoppini,joka täällä ennen asui,onkin melkoinen viherpeukalo ja hän aina käydessään kohentelee pihan olemusta,kun itse en osaa/jaksaa/huomaa/tajua. Minä haluaisin kovasti mutta taidot ei riitä. Viime kesänä minulla ei ollut yhtään kesäkukkaa,mutta jotain haluaisin laittaa tänä vuonna. Sain jo vision vanhoista autonrenkaista kukkaruukkuina. 

Anopillani on täällä myös aina ollut iso kasvimaa ja se on nyt asia,josta olen hieman innostunut. Viime kesänä sen valtasi rikkaruohot,mutta hyvin sieltä satoakin tuli. Meillä oli perus perunat,porkkanat,kurkut,sipulit,kesäkurpitsat jne. Kasvimaa on aika iso,joten satoa riitti hyvin parille perheelle. Tälle vuodelle halusin jotain vähän erikoisempaa,joten nyt on esikasvatuksessa minikurpitsat,maissi,kukkakaali,pihvitomaatit ja pinaatti. Toki ne perusjutut perunat ja porkkanat tulee,mutta hauska kokeilla jotain muutakin. 

Hartaasti lupaan pitää kasvimaastani huolta ja kitkeä rikkaruohot! Toivottavasti lupaus kestää syksyyn asti. Kohta sitä nimittäin pääseekin istutushommiin. Yllättävän iso homma kasvimaan pito on,mutta kun sieltä alkaa satoa tulla niin mikään ei ole niin mahtavaa kun tehdä ruokaa oman maan antimista. Nam! Sitä odotellessa :)