Olen kuitenkin viimeisen viiden kuukauden aikana saanut huomata, että jokainen äitiys-klisee on niin totta. Äitiys on todella vaativaa ja haastavaa. On ihan turha väittää ettei lapsen saaminen muuttaisi mitään elämässä. Se muuttaa kaiken, mutta ei siitä lapsesta silti tarvi tehdä sitä maailman keskipistettä - edelleenkin voi mennä ja ottaa vauvan mukaan menoihin, jos vain jaksaa! Itse ainakin välillä vaan olen liian mukavuudenhaluinen etten jaksa lähteä lapsen kanssa edes ruokakauppaan, koska jokaiseen lyhyeenkin reissuun on varustauduttava miljoonilla pukluräteillä, vaihtovaatteilla, leluilla, vaipoilla jne. Mutta on tuo tyttö ollut mukanamme jo näiden kuukausien aikana haikkutiloilla, talleilla, minun mukana koulussa, Emolehmäpäivillä, haikkutapaamisissa, ravintolassa syömässä, häissä, juhlissa jne. Lapsen kanssa on hyvä elää ihan normaalia elämää, mutta kyllä se sitä omalla tavalla hankaloittaa. Ei huonolla tavalla, mutta on oltava valmis siihen ettei se oma olo niissä häissä tai koulussa ole aina helpointa. Joskus on mukava vain olla kotona ja maata koko päivä sohvalla katsoen Rillit Huurussa ja imettäen kun on tiheän imun kausi.
 |
| Muutaman viikon iässä aitahommissa |
Tunnen itseni usein huonoksi äidiksi, vaikka vannoin etten lapsen saatuani lähde siihen itsesyyttelyn kelkkaan. Se ei kuitenkaan ole helppoa, varsinkaan muiden äitien seurassa. Kun muut käyvät vauvauinneissa, syöttävät vauvoilleen kotitekoisia herkkuja ja desinfioivat viisi kertaa päivässä tutit ja tuttipullot ja saavat lapset nukkumaan omaan huoneeseen omaan sänkyyn koko yöksi niiden ollessa kolmen kuukauden ikäisiä. Ja lasten nukkuessa niin siivotaan ja leivotaan ja kirjoitetaan blogia siitä kuinka mahtavaa elämä on. Just. Meidän elämä ei ole ihan sellaista. Itsehän saan lapseni nukkumaan klo 23-01 välillä, herään itse aamukuudelta tekemään muutamaksi tunniksi koulutehtäviä, lapsi on 5 kk ja ei ole vielä saanut mitään soseita ja vauvauinnista saa vaan haaveilla. Aina kun saan lapsen päikkäreille niin lähdetään eläimiä hoitamaan ja yleensä päikkäriaika menee siinä. Välillä ehdin päivisin tehdä koulujuttuja kun vauva viihtyy hetken leikkimatolla. En muista koska olisin kerennyt/jaksanut/viitsinyt imuroimaan. Onneksi mies tekee välillä ruokaa niin saadaan oikeaa syötävää välillä. Kyllähän sitä voisi aikansa sisälläkin varmaan paremmin käyttää, mutta keväällä olisi valmistuttava koulusta niin siihen menee oma aikansa ja on paljon luottamustehtäviä, joissa olen mukana niin ne pitää hoitaa koneella samoin maatilan paperityöt.
 |
| Meidän vauvan arkea |
Minulla olisi niin monta tarinaa äitiydestä, että pitäisi varmaan perustaa äitiysblogi. Itse olen ainakin ihan ällikällä lyöty mitä kaikkea sitä pitäisi vauvoista tietää eikä kukaan auta. Voi lapsiparkaa, mitä kaikkea minäkin olen jo ehtinyt mokailemaan! Mutta iloisen hymyileväinen vauva tuo on, kai se anteeksi antaa. Ja Rillit Huurussa-sarjan tunnari saa sen aina nauramaan, huolestuttavaa ;)
Mutta on aika turhauttavaa että pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa siitä jos ei ehdi olla lapsen kanssa, mutta minä koen sitä sekä siitä että siitä ettei ehdi olla tarpeeksi eläimien kanssa. Odotan kauhulla jo nyt kevättä kun pitäisi valmistua, tehdä näyttöjä, yli 10 vasikkaa pitäisi syntyä, meille tulee koiranpentu, organisoin Avoimien Ovien päivää haikkutiloille ja vauvakin alkaa jo liikehtimään. Huh, stressiä pukkaa! Mikä äitiysloma...
 |
| Mun rakkaita kuva täynnä |
Onneksi mun vauva on paras <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mieltä olet?