Jälleen eläinten kohtelusta

Tämä on taas se aika vuodesta, kun julkistetaan maataloustukien saajat ja niitä päivitellään iltapäivälehdissä. Katso kuka sai suurimmat maataloustuet, katso maakuntasi suurimmat tuensaajat. Ja sitten kommenteissa haukutaan ja parjataan maanviljelijöitä, että mitä ne valittavat elämästään ja maatalouden rankkuudesta kun rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Jep jep. Toivotan ihan kenet vain tavan tallaajan tekemään vaikka vuodeksi töitä maatilalle ja elämään sillä, mitä maataloudesta tulee. Voin kertoa että jokaikinen tukipennonen ainakin omalla tilallamme menee ihan siihen maatalouteen ja sen pyörittämiseen eikä omiin huvitteluihin tai lomamatkoihin.

Jossain kirjoitettiin myös, että maatiloilla on aina isot koneet, uudet autot, lapsille voidaan ostaa hienoja vaatteita jne. Ja kuinka tavallisissa töissäkäyvillä ihmisillä ei ikinä olisi varaa sellaisiin. No,  köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa ja maatilalla ollan töissä 24/7, että olisi ihan suotavaakin että joskus jotain palkkaa siitä voisi saadakin. Jos normityössäkäyvä ihminen tekee töitä 8-16, maatilallinen voi tehdä sitä usein aamuvarhaisesta iltamyöhään. Meillä ei lasketa. Meillä tehdään.

Samalla kun tukien saajat julkaistaan, yleensä tulee muita maatalouteen liittyviä parjauksia esille, samoin kun aina ennen joulua. Joko salakuvia tiloilta, paljatuskirjoja ym. Nyt on seuraavanlainen teksti levinnyt esimerkiksi Facebookissa: Eläntenhoitajaopiskelijan kokemuksia navetoissa . Ikävää luettavaa ja valitettavasti joissakin paikoissa totta. Vaikka inhoankin sitä kun maatalouteen heitetään aina lokaa päälle eikä ikinä kirjoiteta mistään positiivisesta niin olen silti ehdottomasti sitä mieltä, että eläinten kaltoinkohtelu on VÄÄRIN! Se ei ole missään tilanteessa, minkään eläimen kohdalla sallitua ja eläinsuojelurikkomuksista pitäisi rankaista eikä kyseisille ihmisille saisi eläimiä enää antaa.

On tiloja, joissa asiat ovat valitettavasti näin, mutta on PALJON tiloja, joissa asiat ovat todella hyvin. Olisi hienoa, että niistäkin uutisoitaisiin. Joskus ihmiset, jotka eivät ymmärrä tuotantoeläimistä paljoakaan, voivat kuvitella että eläimilla olisi asiat huonosti joissakin navetassa, missä ihmiset vierailevat, sillä monet inhimillistävät eläimen. Tyytyväinen eläin kuitenkin märehtii, on pirteän näköinen ja makoilee rauhassa, missä nyt milloinkin näkee olevan parhaimman paikan siihen. Eläin ei välttämättä valitse sitä pehmoisinta paikkaa, mutta toki eläimille on aina oltava tarjolla kuivitettuja, puhtaita makuupaikkoja samoin kun riittävästi vettä ja ruokaa. Edelleenkin olen sitä mieltä, että hyvinvoivasta, tyytyväisestä eläimestä on eniten hyötyä eläimen omistajalle, sillä silloin se tuottaa hyvin eikä eläinlääkärimenojakaan ole, kun eläin on kunnossa. Toivottavasti kaikki eläintenpitäjät ajattelisivat näin, oli kyseessä sitten mikä tahansa tuotantoeläin, ja panostaisivat eläintensä hyvään elämään.

Minkään tuotantoeläimen kaltoinkohtelu ei ole hyväksyttävää. Ei myöskään minkään muun eläimen: koirien, kissojen, hamstereiden. Se olisi myös hyvä muistaa ja miettiä minkälaisissa oloissa ne elävät. Eläimiä ei tule inhimillistää. Niitä tulee kohdella reilusti, hyvin ja tarjota niille hyvä, rodunomainen elämä. Monet kirjoittavat tällaisten juttujen yhteydessä siitä, että kuinka huonoissa oloissa monet vanhukset elävät vanhainkodeissa tai kuinka lapsia hakataan monissa paikoissa. Mikään noista ei kuitenkaan oikeuta tai perustele tuotantoeläinten huonoa kohtelua, vaikka nuokin ovat kauheita asioita, joita pitäisi kaikin tavoin estää. Eläimiä täytyy hoitaa hyvin.

Tällä eläimellä oli pääsy niin katokseen kuin metsäänkin suojaan, mutta se päätti maata avoimella pellolla lumisateessa olkien päällä. Kohtelenko sitä kaltoin kun annan sen olla missä se tykkää? En mielestäni.

Eläimet ovat eläimiä, mutta niille on tarjottava hyvä elämä. Esimerkiksi Facebookista löytyy paljon lypsytilojen, emolehmätilojen, lammastilojen jne. sivuja, joilla he jakavat kuvia omista eläimistään ja niiden elosta. Kannattaa tutustua ja seurata tilojen mielenkiintoista elämää. Myös edelleen korostan Elina Lappalaisen kirjoittaman Syötäväksi kasvatetut - kirjan mahtavuutta. Siellä kerrotaan eläinteollisuudesta puolueettomasti ja järkevästi, niinkuin se on. Ei parjata tai tuomita vaan kerrotaan mitä nähdään, niin hyvät kuin huonot puolet.

Toivon todella, että kaikki tuotantoeläimet saisivat elää hyvissä olosuhteissa. Itsekin kuitenkin sen tiedän, että kun eläimiä on, jokainen päivä on erilainen ja niiden kanssa voi aina sattua jotain. Tärkeintä on kuitenkin, että kaikin tavoin yritetään koko ajan eläinten elämänlaatu pitämään hyvänä ja pitää niistä hyvää huolta!

Katoksessakin on väkeä, ne jotka sinne tykkäävät mennä ja kokevat sen juuri sillä hetkellä mukavaksi ja tarpeelliseksi.