Eläinten käyttäytyminen

Välillä sitä unohtuu vain seisoskelemaan laitumelle, kun jää seuraamaan eläimien elämää. Siinä oppii eläimistä, niiden keskinäisistä suhteista ja käyttäytymisestä todella paljon. Eläinten tarkkailuun ja niiden kanssa olemiseen käytetty aika ei ikinä ole hukkaan heitettyä. Sillä luodaan pohja sille, miten eläimet suhtautuvat sinuun ja ihmisiin ylipäätään - mikäs sen tärkeämpää.

Meille muutti ensimmäiseksi 9 hiehoa, jotka olivat pääsääntöisesti melko arkoja ja villejä. Onneksi meitä oli neuvottu ottamaan eläimet ensin elementtiaitaukseen, jossa niitä oli ensiksi hyvä kesyttää ja totuttaa ihmisiin. Yhdeksässä hiehossa oli hyvin erilaisia luonteita, oli muutama rohkea, muutama erittäin arka ja sitten oli yksi villitsijä ja muut olivat sellaisia lauman keskivaiheilla olevia yksilöitä, jotka menivät lauman mukana. Laumaeläimissä on se hyvä puoli, että yleisesti jos on muutamakin rohkea niin lopulta suurin osa lähtee siihen mukaan, tulevat haistelemaan ja rapsuteltavaksi. Huono puoli taas on se, että kun lauma villiintyy tai päättää lähteä juoksemaan, niin silloin ne lähtevät kaikki.

Meillä seitsemän hiehoa kesyyntyi nopeasti ja aika helpostikin ihan rapsutteltu ja halailu kesyiksi kun niiden kanssa vaan vietti aikaa ja vähän herkuilla totutteli. Kaksi hiehoista oli melko arkoja ja niiden kanssa sai tehdä vähän pidemmän aikaa töitä. Eläin ei kesyynny ennen kuin se on saanut haistella ihmisen päästä varpaisiin rauhassa ja silloin ei saa tehdä yhtään äkkiliikettä. Lopulta kun sen arimmankin hiehon luo sai mennä ilman että se saa hepulia ja pääsi rapsuttelemaan niin kyllä siinä tippa tuli linssiin.

Tärkeintä on sellainen pitkäjänteinen työ. Että liikkuu laitumella usein, rapsuttelee, juttelee, antaa haistella ja koskettelee eläimiä. Että olet niinkuin osa laumaa. Aina on erilaisia luonteita ja osa vaan yleisesti on enemmän ihmisten perään kuin toiset, mutta tärkeintä on se että ne silti ovat ihmiseen tottuneita ja yleisesti helposti käsiteltäviä. Tosin tässä on huomannut, että vaikka joku olisi rapsuteltava ja rauhallinen niin kun se pitäisi laittaa esimerkiksi kuljetusautoon ja ympärillä on uusia ihmisiä niin rauhallinenkin eläin voi muuttua rauhattomaksi. Tai jos on paljon häiriötekijöitä, kuten messuilla ihmisiä, niin eläin saattaa muuttua levottomaksi vaikka olisi muuten kuin enkeli. Täytyy vain yrittää tulkita eläintä. Ja täytyy aina muistaa että eläin on kuitenkin aina eläin ja joskus se voi pelästyä jotain mitä ihminen ei osaisi edes ajatella. Erilaiset vaatteet niin meidänkään haikut eivät aina tunnista minua, onneksi äänestä sitten lopulta tunnistavat. Eläimiin vaikuttavat niin kiimat kuin muu laumakin ja siksi niihin täytyy suhtautua kunnioituksella, sillä vaikka kuinka tuntisi omat eläimensä, aina voi jotain tapahtua sen pelästyessä tai vastaavassa tilanteessa. Haikuilla on todella vahva laumahieratkia, mitä on hyvä tuntea, koska vaikka ne eivät tahalteen tekisi ihmiselle pahaa niin kun alempi arvoinen väistää ylempiarvoista tai ylempi tönäisee alempaa niin siihen voi jäädä väliin jos ei ole skarppina.

Nyt kun ensimmäiset vasikat ovat tilalle syntyneet niin huomaa kuinka paljon emon käytös vaikuttaa vasikkaan. Esterin vasikka Alfred on alusta asti ollut sellainen halinalle kuin äitinsäkin ja Aragorn on myös ollut helposti lähestyttävä samoin kuin emonsa. Arthur on pikkuhiljaa alkanut lämmetä ja kesyyntyä, mutta hänen emonsa on esimerkiksi sellainen, jonka utareisiin en missään vaiheessa ole saanut koskea vaikka muuten rapsutella olen saanut. Enna, joka on viimisimmän vasikan, Areksen, emo, on kyllä rapsuteltava ja rauhallinen, mutta sillä on todella vahva emovietti, jonka takia Ares on hyvinkin varuillaan eikä päästä ihmistä kovinkaan lähelle. Niin ne emot kouluttavat vasikoitaan, vaikka itsekin olen jokaisen poikimisen jälkeen heti ollut siinä vasikoita kesyttämässä, mutta silti esim. tämän Aresin kanssa on vielä hankalaa. Kärsivällistä työtä siis edessä edelleen :)

Nyt kun laumaan on liittynyt myös sonni niin välillä olen vain suu auki tuijottanut sitä kiimakäyttäytymistä. Kuinka hiehot pyörii sonnin ympärillä, hyppivät selkään ja tökkivät sarvilla. Ja kun sonni huomaa, että joku on erityisen kiinnostava niin sonni ei päästä tätä eläintä hetkeksikään pois silmistä! Ja kova on yritys sonnilla vikitellä, mutta aina ei varsinkaan lehmät innostu vaan juoksevat alta pois kun sonni yrittää hypätä selkään. Ja sonni päästelee mitä mielenkiintoisimpia äännähdyksiä kun yrittää vietellä lemmuja. Aikamoista!

Kanoja on myös hauska seurata. On todella hellyyttävää kun emokana opettaa vastakuoriutuneita tipuja syömiseen, kuopimiseen, peseytymiseen ym. kanan elämään. Tai kun kukko pitää huolta kanaparvestaan ja ohjaa niitä suojaisiin paikkoihin. Niillä on ihan omat äännähdykset, mistä kuulee onko niillä jokin hätä että pitää jotain varoa vai että täällä on herkkuruokaa, tulkaa syömään. On myös mukava kun työhuoneesta näkee suoraan sekä tiplaan että haikkujen talvilaitumelle. Tosin työt välillä kärsivät, kun unohtuu vain tuijottelemaan ikkunasta ulos :)