Surusta toiseen

Perjantai oli surun päivä. Löysin aamulla laitumelta kuolleen hiehon. Lajitoveri oli pökkäissyt sitä kylkeen sen ollessa pää ruokintahäkissä syömässä. Oli sarvi jäänyt jumiin eikä päässyt pois ja kun kaveri tönäisi kylkeen,selkäranka katkesi ja eläin kuoli. Näin ainakin epäilen,yöllä oli tragedia tapahtunut. 

Oli aika lohduton näky,kuollut ystävä. Illa oli nuorin hiehoistamme ja kun se 1,5 vuotta sitten meille saapui,teimme kuukausia töitä että saimme sen meihin luottamaan. Muistan vieläkin sen päivän kun Illa antoi ensimmäisen kerran harjata sen takut pois - itku pääsi. 

Jalostuksellisesti tämä ei mikään suuri menetys ollut,Illa ei ollut mikään kedon kaunein kukkanen ja välillä aika tuittupää,mutta erittäin rakas. Taloudellisesti menetys kuitenkin on iso,koska olemme sitä emoksi kasvattaneet ja se oli tiine ja nyt siitä tuli vain kuluja. Henkisesti menetys oli kuitenkin ehkä suurin. 

 Suru on suuri ja ei tällaiseen osaa valmistautua ja varautua,vaikka tietää että kun karjaa on myös tällaisia voi tapahtua ja tapahtuu. Ja niin kauan kun eläimiä on,niin kauan niitä myös menettää. 

Surullinen onnettomuus. Lohduton olo,mutta jatkettava on. Muutama viikko sitten Ipukka loi vasikan,mikä sekin on surullista ja nyt tämä. Toivotaan että epäonni loppuisi tähän. 

Lepää rauhassa,ystäväni Illa <3