Pentu on kotiutunut hyvin. Se on ahne, mutta suht rauhallinen. Oppinut jo aika hyvin talon tavoille. Rasittavahan se on aika usein eikä tottele vielä kaikkia käskyjä, mutta paimenkoira pitää sen aika väsyneenä kun riehuvat niin kovasti yhdessä ja meidän tyttö taas osaa jo läimästä sitä jos pentu yrittää vaikka tyttöä purra. Vähän ollaan aloitettu jo noutotreenaustakin metsästyshommia ajatellen, muuten mennään aika perustottelevaisuudella. Mutta sanotaanko näin että yöunet ovat edelleen aika vähällä ja välillä on kyllä heti aamusta nuppi ihan jumissa kun pentua roudaa ulos ja joutuu ottaa tytön mukaan kun on jo hereillä ja silti pentu paskoo ja kusee sisään. Huh.
Ja sitten tuo meidän tyttö on alkanut juuri liikkumaan. Hienosti jo ryömii kauheaa vauhtia eteenpäin ja tuollaisella kävelyautolla menee niin kovaa koirien perässä ja kaapista kaappiin että saa oikeasti olla skarppina. Ja sitten se vielä, että tyttö ei oikein harrasta tuota aikaisin nukkumaan menoa eli yöunille mennään 23-01 välillä ja aamut alkaa kuitenkin 7-9 välillä. Toki nukkuu ihan hyvin päikkäreitä. Syöminenkin on viime aikoina tökkinyt, mutta onneksi tyttö on kyllä maailman iloisin lapsi ja rakastaa eläimiä. Ne on pennun kanssa ihan ylimpiä ystäviä ja tyttö jaksaa aina hihkua kun pääsee näkemään koiria tai muita eläimiä. Ja melkein se menee niin että mitä isompi eläin, sen isompi ilo. Nähtiin eilen hevosia ja hihkumiselta ei meinnannut tulla loppua. Ja lehmien kanssa suu on aina suuren suuressa hymyssä. Kyllä sen huomaa että äitinsä tyttö on :)
Vasikat alkavat olla nyt parin kuukauden ikäisiä ja nekin alkavat kiinnostumaan minusta. Ihana istuskella laitumella ja antaa vasikoiden ihmetellä ja tulla haistelemaan. Ihan mahtavia tyyppejä!
Onhan se mukava seurata näiden kaikkien kasvamista, niin ihmis- kuin eläinlastenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mieltä olet?