Laitumeni laidalla: Älä ota kesäeläintä harkitsematta!

Nykyajan trendi tuntuu olevan kulutus. Kulutetaan, heitetään pois, kulutetaan, heitetään pois. Ihan älytöntä. Tämän huolestuttaa kaikilta osin, mutta erityisesti se tuli mieleeni nyt näin kesän kynnyksellä kun ihmiset alkavat etsiä ja ottaa kesäkissoja, kesäkanoja, kesälampaita. Sitten huomataankin jossain vaiheessa että eihän ne ollutkaan niin helppoja ja hauskoja eikä meillä muuten mitään paikkaa niille ole talveksi, ruuatkin on jo loppu. Sitten ajetaan jollekin sivutielle, heivataan eläin autosta ja jätetään oman onnensa nojaan kuolemaan. Ihan puistattaa koko ajatus. Älkää hyvät ihmiset ottako mitään eläimiä - tuotantoeläimiä tai lemmikkieläimiä - jos ette OIKEASTI ole valmiita sitoutumaan niihin kymmeniksi vuosiksi. Älkää ottako jotain eläintä vain huvin ja urheilun vuoksi, vain omaksi iloksenne. Ei sen niin pidä mennä. Jos otetaan eläin, siitä pidetään huolta ja sitä hoidetaan ja hoivataan koko sen elinikä. Miten itsekkäitä voi ihmiset olla, jotka ottavat eläimet vain kuluttaakseen sitä hetken ja sitten kun kyllästyvät heittävät sen kuolemaan. Niin järjetöntä ja ajattelematonta toimintaa.

Tällaiset kesä-eläimet alkaa olla jo aikamoinen villitys. Hankitaan siihen kotipihalle kesäksi vähän kanoja tai se kissa tai jopa lampaita. Kaikkihan on hyvin jos ihmiset aidosti ovat innostuneita, ovat selvittäneet mitä kyseinen eläinlaji tarvitsee, ovat tehneet tarvittavat ilmoitukset maaseutuasiamiehelle, hankkinut ruokaa, miettinyt mitä niille tekee kesän jälkeen jne. Mutta jos lähtökohta on vain se, että se olisi ihmisestä mukavaa eikä ole pidemmälle asiaa miettinyt niin olisi hyvä jättää koko kesäeläin ottamatta, erityisesti sen eläimen takia! Ihmisillä on suuri vastuu eläimistä. Kun ihmiset ottavat eläimen kontolleen se myös nimenomaan tarkoittaa sitä että se eläin on ihmisen vastuulla. Se tarvitsee ruokaa, juomaa, ulkoilua, seuraa, huolenpitoa, vahtimista, hoitoa, eläinlääkäriä jne. Ei se kissa tai kana vain juoksentele siellä pihalla ilman että sinun tarvitsee tehdä mitään. Toiset eläimet vaativat vähemmän kuin toiset, mutta yhtälailla jokainen eläin tarvitsee omistajansa huolenpitoa.

Jos ehdottomasti haluaa vaikka kesäkanoja olisi hyvä asiaan alkaa paneutua jo talven aikana ja selvittää mitä tarvitsee hankkia ja rakentaa kanoja varten. Sitten voi selvittää olisiko mahdollista vuokrata kanat kesäksi ja palauttaa syksyllä takaisin, jos ei itsellä ole mahdollista talvisijoittaa niitä. Kanatkin tarvitsevat lämpimän sisätilan talvelle. On myös paljon inhimillisempää lopettaa kanat syksyllä ja syödä ne kuin viedä elävinä metsään villieläinten saaliiksi. Niiden kasvatus ja sitten syöminen on normaalia omavaraistaloutta. Tässä on kuitenkin oltava viisas ja kasvatettava ne hyvin ja lopetettava kivuttomasti. Sama koskee lampaita, niitä voi ottaa kesäksi ja täyttää pakastimen talveksi, mutta teurastus on hoidettava asianmukaisesti. Lampaat tarvitsevat paljon syötävää ja kunnon aidat sekä lajiseuraa. Kissan ottaminen taas on pitkäaikainen sijoitus eikä sitä voi ottaa ja hylätä talveksi.

Nykyään eläimiä, oli sitten tuotanto- tai lemmikkieläimistä kyse, otetaan paljon hetken mielenjohteesta tai ilman minkäänlaista kokemusta tai asiaan perehtymistä. Maatiloille saatetaan ostaa yhdeltä istumalta vaikka 30 kpl nautoja vain siksi että saataisiin kotieläintilanstatus tukipolitiikkaan. Ei ihme että saamme välillä lukea huonosti hoidetuista eläimistä jos ei tiedetä mitä tehdään. Näin on varmasti myös monien lemmikkien kohdalla. Viereiseltä kylältä oli ojasta löydetty juuri kaksi hylättyä marsua. Millaiset ihmiset tuollaista oikein tekee! Myönnän etten itsekään ollut mikään kokenut karjanainen kun aloimme nautoja kasvattaa, mutta meillä kummallakin mieheni kanssa oli kokemusta tuotantoeläimistä, maataloudesta ja maatila, minne eläimet ottaa. Itse olen kouluttautunut koko ajan opiskelemalla sekä eläinten kanssa töitä tehden. Silti meillä on menehtynyt eläimiä, on jouduttu avustamaan poikimsissa, eläimiä on karannut, aitoja rikkoutunut, paaleja homehtunut jne. Kanat taas ovat olleet lähinnä harrastus, joka alkoi 5 kanalla ja 1 kukolla, jotka muuttivat leikkimökistä muutettuun kanalaan ja kaikki päivät ne olivat vapaana ulkona. Koska halusimme pitää niitä myös talvella ostimme 700 euroa maksavan työmaaparakin, joka muunnettiin lämmitetyksi kanalaksi. Nyt kanoja on 18. Kanatkaan eivät ole helppoja! Niitäkin on kuollut, ne paskovat ihan älyttömästi, kanalan ilma on helposti huono, ne voivat alkaa nokkia munia, toisiaan, tapella jne. Monet ajattelevat että ne ovat helppoja - sitä ne eivät ole, hauskoja viipottajia kylläkin. Mutta työsarkaa löytyy niistäkin. Tämän talven ajan olen nyt perehtynyt lampaisiin, joita on tarkoitus ottaa tänä kesänä, kunhan vielä teemme muutaman tilavierailun ja suunnitelman niiden talviasutuksesta. Eläimiä voi ottaa jos tietää mitä on tekemässä ja on valmis panostamaan niihin rahallisesti. En edes ajattele sitä rahamäärää joka eläimiimme on kulunut. Ei taida riittää neljä nollaakaan ensimmäisen numeron perässä. Me olemme siihen kuitenkin varautuneet. Jos ottaa eläimiä on oltava valmis panostamaan niihin myös rahallisesti. Eläinyksilöiden ostaminen maksaa, ruoat maksaa, kuivikkeet maksaa, eläinlääkäri maksaa, korvamerkit maksaa, aidat maksaa, katokset maksaa jne. Kannattaa muistaa sekin.

Eläimien täytyy saada elää rodunomaista elämää ja laumaeläimien on saatava elää laumassa. Kasvattajilla on suuri vastuu kertoa roduista totuudenmukaisesti eikä kaunistella asioita myynnin toivossa. Ylämaannautojen kohdalla on usein sellainen käsitys että ne voi vain laittaa jollekin laitumelle ja jättää sinne, kyllä ne pärjää. Ja ettei niitä tarvitse koskaan auttaa poikimisissa, ne eivät tarvitse eläinlääkäriä, ovat aina terveitä jne. Toki pääasiassa ne ovat terveitä, ne poikivat itsenäisesti ja hoitavat hyvin vasikkansa. MUTTA se ei tarkoita etteikö niitä pitäisi päivittäin hoitaa, tarkkailla ja vahtia, varsinkin poikimisten aikaan. Minulta menee joka päivä useita tunteja eläinten hoitoon: tarkkailuun ja siihen että tarkistan että kaikki on ok. Monta kertaa päivässä minä kierrän laitumia, pöyhin heiniä, tarkastan vedet, tutkin eläimiä, juttelen ja puhelen niille, tarkkailen että ne ovat normaaleja, ruokin, juotan, kuivitan, kerään paskat makuupaikoilta jne. Poikimakaudella herätyskello soi muutaman tunnin välein, kesällä ei välillä mennä nukkumaan kun muutamaksi tunniksi kun tehdään aitoja, tehdään heinää jne. Kasvattajien täytyy kertoa uusille kasvattajille tai niiksi aikoville joka eläinlajin kohdalla totuus! Pitää kertoa että ne ei elä vain pyhällä hengellä! Pitää kertoa aidosti mitä ne tarvitsevat, mitkä on niitä kompastuskiviä, mitä kannattaa huomioida jne. Jos vielä kaiken sen karun totuudenkin jälkeen haluaa alkaa kasvattaa ja pitää kyseistä lajia, niin silloin osaa jo paremmin varautua tulevaan. Kasvattajien on tarjouduttava auttamaan ja neuvomaan ja olemaan tavoitettavissa jos on hätä. Kasvattajien ei tulisi myydä eläimiä epäilyttäville ostajille. Varmistakaa että eläimenne saa hyvän kodin uudesta paikasta.

Meidän kasvattajien tehtävä on kertoa kasvattamastamme rodusta rehellisesti ja aidosti, ei kaunistellen. Ihmisten on tiedettävä mihin ryhtyvät. Yritetään muistaa se, meillä on suuri vastuu!

Minkään eläimen hoitoon ja kasvatukseen ei pitäisi lähteä kuin soitellen sotaan. Pitää tutustua ennakkoon, vierailla tiloilla, lukea, opiskella, jutella muiden kasvattajien kanssa. Ei pidä hätäillä, vaan harkita ennenkuin tekee mitään. Eläimistä saa ihan kauheasti iloa ja onnea, mutta jos et ole varma pystytkö hoitamaan ja tarjoamaan eläimelle sen tarvitsevan hyvän kodin, älä ota eläintä! Se on pitkäaikainen ja kalliskin sijoitus. Älä ota eläintä jos et voi tarjota eläimelle hyvää, lajinmukaista elämää, vaikka kuinka tekisi mieli eläin saada. Se ei ole oikein.

Eläimet ovat hieno harrastus ja elämäntapa jos siihen panostaa ja suhtautuu kunnioituksella,tietää mihin on ryhtymässä ja on valmistautunut hyvin. Elänten kanssa toimiminen opettaa vastuuta myös lapsille ja jos eläin kasvatetaan lihaksi niin myös sitä mistä ruoka tulee. Omavaraisuus on hieno asia kun eläimiä kohtelee oikein ja hyvin ja tietää mitä on tekemässä.

Jokainen eläin ansaitsee hyvän kodin ja hyvän elämän. Muistetaan se.