Muistoissa

Perjantaina tuli vuosi siitä kun nuori, vasta kolmevuotias, irlanninsetterimme - meidän ensimmäinen koira - menehtyi äkillisesti. Se oli yksi elämäni kauheimmista päivistä. Ei mene päivää ettenkö ajattelisi rakasta koiraamme, onneksi nykyään muistoille pystyy hymyilemään, mutta kyllä kyyneleetkin vierivät usein poskelle. Meille on kuukauden päästä muuttamassa samaa rotua oleva pentu, jota ollaan pitkään odotettu. Se on samasta kennellistä kun edeltäjänsäkin ja tällä menehtyneellä koirallamme on sama äiti kun tämän tulevan koiramme emon äiti on.

Odotimme pentujen syntyvän tässä keväällä. Itku tuli kun sain soiton että pennut ovat syntyneet ja päivä oli sama kuin minä neljä vuotta aikaisemmin edellinen setterimme oli syntynyt. Silloin tähdet olivat kohdillaan. Mahtavaa saada setteri taas taloon, vaikka odotan sitä myös hieman kauhulla. On aika monta rautaa tällä hetkellä tulessa ja metsästyskoira vaatii kovaa koulutusta. Eiköhän tästä selvitä, vielä vähän vähemmän yöunia siis tiedossa.

Tässä vielä rakkaan koiramme muistolle. Halauksia sinne pilven reunalle <3

"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä."