Jännitystä elämään

Jottei elämästä puuttuisi jännitystä ja actionia niin meille on viikon päästä muuttamassa koiranpentu ja muutaman viikon päästä pieni lauma lampaita. Kaksi emoa on vielä poikimatta, lehmiä onneksi, kesäkuussa odottelen niitä vasikoita syntyviksi. Koiranpentu on irlanninsetteri, jota on kovasti jo odotettu, edellisen menehdyttyä vuosi sitten. Tämän pennun emän emä on sama kuin edellisen koiramme emä. Vaikka on ihanaa saada taas pentu taloon niin on se kyllä kauhistuttavakin asia. 8 kk ikäinen vauva ja 8 vkon ikäinen pentu, 1,5 vuoden ikäinen paimenpoika, joka on edelleen kuin pentu ja melkein 30 ylämaannautaa + uutuutena sitten se 5 lammasta. Huh, saan sydämen tykytyksiä.

Kävimme koiranpentuja katsomassa muutama viikko sitten ja valikoimme sieltä meille tulevan uroksen. Tänään kävimme vähän ostelemassa pennulle tavaroita ja nimikin on selvillä, viimein. Setterimme on metsästyslinjainen ja metsästykseen sitä on tarkoitus käyttää. Koulutus aloitetaan pienestä pitäen. Se ei ole helppoa ja setterit ovat muutenkin vilkkaita. On niin puuduttavaa taas tietää että vähintään se kolme vuotta tulee hakattua päätä seinään tuon setterin kanssa. Sitä on vaikea uskoa, kuinka haastavaa metsästävän koiran koulutus on. Miettii että kanakoiran on etsittävä lintu hienolla, laajalla haulla. Pysähdyttävä ja seistävä lintua niinkauan että omistaja tulee luokse ja omistaja antaa käskyn nostaa linnun ilmaan ja koiran on jäätävä paikoilleen. Sitten omistaja ampuu linnun ja käskee koiran noutaa sen ja koira tuo linnun ihmiselle käteen. Tuohon tilanteeseen on piiiitkä matka. Edellisen koiran menetyksessä riipaisi myös se, että olimme saaneet koulutettua ensimmäisestä koirastamme mahtavan metsästyskoiran ja juuri kun sen koulutus oli siinä vaiheessa että sitä ei olisi enää varsinaisesti tarvinnut kouluttaa vaan olisi voinut nauttia metsästyksestä niin se menehtyi. Tämä on nyt kolmas kiranpentu kolmen vuoden sisällä ja vaikka pennut ovatkin ihania niin kyllä ne imevät energiaakin. Ja juuri kun tuo vauva olisi ehkä alkanut nukkua öitä edes hieman paremmin niin tulee sitten seuraava valvottaja. Kai tämäkin tästä! Juuri rakennettiin koirille ulkotarha, siitä tuli hieno. Niin ja paimen tulee varmasti rakastamaan tätä uutta ystäväänsä, siitä olen varma!

Sitten ne lampaat. Noh, kävimme vierailemassa eräällä lammastilalla, josta meille muuttaa tuossa kesän alussa pieni kasa lampaita. Opimme paljon! Olen luullut tietäväni paljon lampaista, mutta nyt sain paljon erittäin hyödyllistä ja tärkeää infoa. Otamme uuhia meille maisemanhoitotöihin sekä paimennettaviksi. Tällä hetkellä ei ainakaan ole tarkoitus jatkaa niillä sukua vaan otan ne vähän sellaisiksi harrastus eläimiksi. Skotlannissa haikut ja lampaat laiduntavat lähes joka puolella yhdessä ja meidänkin on tarkoitus laittaa lampaat pikkupoikien kanssa samalle laitumelle. Saa nähdä mitä siitä tulee. Lampaat ei ole helppoja eläimiä, mutta olen jonkun verran niihin nyt perehtynyt ja uskon selviäväni tästäkin haasteesta. Into on ainakin kova!

Onhan tässä taas kesäksi puuhaa :) Nyt alkaa jo jännittää näyttötutkinnot, joita on kaksi parin viikon sisällä. Toivotaan että onnistun ja saan tutkinnot hyväksytysti läpi! Tutkintotilaisuudet on täällä omalla tilallamme, joten eiköhän tämä onnistu. Yritys hyvä kymmenen ainakin!