sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Voiton puolella

Yksitoista takana, kaksi edessä. Lehmäset johtaa: vasikoista 6 on hiehovasikoita, 3 sonnipoikia.

Kaikki hiehot ovat nyt poikineet. Minun pikkutytöistä on tullut emoja. Salainen lempihiehoni, Iisa, poiki viime lauantaina hiehovasikan. Seurailin päivän sen kärsimyksiä, häntä ylhäällä se kulki pitkin peltoa, kävi maate ja nousi ylös, käveli taas, potki mahaa, vetäytyi kauimpaan nurkkaan ja vaikutti tuskaiselta. Kahdeksan aikaan illalla alkoi näkyä sorkat ja meni vähän aikaa ennenkuin tajusin että vasikka on tulossa takaperin. Taas yksi väärässä asennossa! No, soitin äkkiä luottokasvattajalleni ja varmistin voidaanko vain ottaa jaloista kiinni ja vetää. Saatiin hyvät ohjeet ja Iisa makasi maassa ja ponnisteli, mitään ei tapahtunut. Mieheni kanssa otettiin sorkista kiinni ja vedettiin kohti maata Iisan ponnistelujen mukaan. Ei tarvittu paljoakaan apua niin vasikka oli maailmassa. Saatiin ohje nostaa vasikka takajaloista ilmaan, että sen nenä ja muut onkalot puhdistuu. Hain myös vettä ja heitettiin sitä vähän sen päälle ja emon eteen nuoltavaksi. Musta hiehotyttö sieltä syntyi. Aluksi näytti ettei Iisa ala sitä hoitaa, mutta taisi olla vain väsynyt poikimisesta, hienosti se sitten lähti käyntiin. Vähän jouduin Iisalta lypsää tuttipulloon maitoa, kun ei imu meinannut lähteä Bellatrixilla käyntiin, mutta kun annoin vauvantuttipullosta 100 milliä emon maitoa niin sitten ponkaisi vasikka jaloilleen ja emon tissille. Pientä herättelyä vain vaati :)



Viimeisenä hiehoista poiki Iines, pieni ja pyöreä pallukka. Siltä poikkesi talvella sarvikin, varmaan tappelussa, tämä on meidän lauman tappelupukari eikä mikään kedon kaunein kukka. Kauhulla odottelin tätä poikimista, olin ihan varma että se on liian pieni poikimaan. Ja tietysti se aloitti poikimisen klo 23 aikaan. Kävin tunnin välein katsomassa mitä tapahtuu ja kun yhdeltä ei ollut vielä mitään niin jo kahdelta näkyi sorkat. Lähdin jo herättelemään miestä valmiiksi jos joudutaan vetämään, mutta kun tulin takaisin ulos niin oli sellainen möökiminen käynnissä että tiesin sen poikineen. Sonnivasikan Iines itsenäisesti poiki ja kyseinen vasu oli kyllä pirtein mikä on tänä vuonna ollutkaan. Heti jaloille ja omatoimisesti utareelle. Niin sitä pitää!




Oon ollut kauhean liikkuttunut näistä hiehoista, kun niistä on kasvanut niin upeita emoja. Siitä on ihan kohta kaksi vuotta kun 9 hassua ja vähän villiä hiehoa muutti meille noin vuoden ikäisinä. Takkuturkit, epäileväinen mieli. Niiden kanssa on nyt vietetty hurja määrä tunteja, kesytetty, harjattu, halailtu ja juteltu, hoidettu ja huolehdittu, murehdittukin. Ruokittu, siirrelty, tehty aitaa, tehty heinää, kulutettu rahaa ja aikaa. Iloittu ja nautittu. Ärsyynnytty ja lepytty. Opittu ja opeteltu. Itketty ilosta ja välillä surusta. Rakastettu joka hetkeä. 





Niistä pikkuisista hiehoista on nyt kasvanut omanlaisiaan ja -näköisiään yksilöitä, jotka ovat kaikki erilaisia, upeita eläimiä - ja kaikki ihan yhtä rakkaita. Ja nyt ne höpsöt hiehot ovat muuttuneet ja kasvaneet komeiksi lehmiksi. Niistä on kuoriutunut upeita, rauhallisia emoja, jotka hoitavat vasikoitaan ihailtavalla tarmolla, aivan luonnostaan, kuin olisivat sitä aina tehneet. Mikään ei ole niin koskettavaa kuin emo vasikkansa kanssa ja se huolehtiva, rakastava ja hoivaava yhteys niiden välillä. Niistä minun pienistä tytöistä on kasvanut kauniita, rakastavia, hyviä ja rauhallisia emoja. Niitä on niin suuri ilo seurata, ettei sitä osaa kuvata.

Minun tytöt ovat kasvaneet emoiksi. Suurenmoisiksi sellaisiksi. Ja minä olen niin ylpeä!

2 kommenttia:

  1. Onnittelut kovasta työstä hiehojenne(lehmienne) parissa!!
    Ihastuttavia vasikoita. Kova työ palkitaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kovasti :) Niinhän se on, onneksi se välillä palkitaan!

      Poista

Mitä mieltä olet?