Kasva nurmi kasva!

Kateellisena katson muiden laitumelle lasku kuvia. Meillä on ihan onneton tilanne. Viime vuonna rehottanut ja erinomaisesti kasvanut kesälaidun, joka olisi nyt toista vuotta käytössä, ei vaan lähde kasvuun. Se on niin onnettoman näköinen että ihan itkettää. Se on nimittäin meidän ainut kesälaidun emolaumalle. Se on 8 ha ala + metsät toki ja sitä oli tarkoitus kierrättää kolmessa osassa rivakasti että laidunpaine ei olisi liian kova. Sonnipojille on sitten oma parin hehtaarin ala, jossa niiden on tarkoitus laiduntaa tämä kesä ja talvilaidun jää kasvamaan syksylle. Puintien jälkeen on myös tarkoitus päästä syömään vielä sieltä alta tuleva raiheinä syksyllä. Mutta jos tuo laidun ei pikkuhiljaa ala kasvamaan, olemme pulassa.

En tiedä mitä on tapahtunut. Emme mielestäni laiduntaneet sitä ihan loppuun viime kesänä ja siinä oli todella vahva ja hyvä nurmi. Talvihan toki oli mitä oli että olisiko jääpolte voinut sen tuhota. Tänään on satanut aika mukavasti, rauhallisesti ja tasaisesti, jospa se saisi sen kasvamaan. Kylvimme myös vähän raiheinää joukkoon. Ei vielä mikään hengenhätä ole, tosin säilöpaalitkin loppuivat jo (täytynee tehdä ensi talvelle vähän tarkemmat kulutuslaskelmat) ja tarjolla on vain kuivaheinää. Emot laiduntavat talviladunta parhaansa mukaan, kaikki syödään mikä vihertää. Falconillakin alkaa huumori pikkuhiljaa loppua kun sen mielestä pitäisi päästä jo naisiin. Malttaisi vielä muutaman viikon!

Tältä siellä näyttää nyt :(

On ollut melko helteistä ja eläimetkin on haukeutuneet varjoon päiväsajaksi. Ukkosrintama sen sijaan ohitti meidät, vaikka joka puolella oli tummia pilviä ja jyrisi kovasti. Talvikarva on lähtenyt monelta ja tosi hyvin, mutta osalla se menee aivan takkuun. Olen kovasti yrittänyt emoja harjailla kun vain kerkeän. Eilen oli hieno hetki, kun Ipukka, joka suojeli Boo vasikkaansa alussa todella kovasti enkä vieläkään ole täysin varma sen rauhallisuudesta, katseli kun harjailin toisia eläimiä. Se katsoi minua pitkään, hivuttautui aina lähemmäs ja lopulta käänsi täysin kylkensä minulle ja rapsutti selkäänsä sarvellaan. Se oli kutsu minulle, tulehan tänne harjaamaan! Ja siinä sitten harjasin läpikotaisin tämän ystäväni, johon en ole koskenut muutamaan kuukauteen. Ipukka <3 Muutenkin olen hieman ollut epävarma emojen joukossa, kun ovat vähän vielä arvaamattomia. Harjailun myötä luottamus on kasvanut taas kumminkin päin, vielä kun saisi voitettua vasikoiden luottamuksen. Kiinnostusta on, mutta vielä olen liian pelottava. Juostaan vain äkkiä karkuun :)

Ehkä me pian pääsemme laitumelle. Tosin, aidatkaan ei ole ihan valmiita. Sain toissapäivänä purettua kaikki tarvittavat aidan pätkät (jos joku on ärsyttävämpää kuin itse aitaaminen, niin sen purkaminen!) ja nyt täytyisi vain vetää uudet langat. Oltiin siis tehty metsälaitumille nauhoilla aidat ja nyt vaihdamme ne high tensileen nekin. Tarkoitus olisi että kesäkuun alussa lemmut pääsisi kesälaitumille ja Falcon laumaan. Se on tavoite. Lauantaina olisi tarkoitus vähän talkoilla, että edistyttäisiin. Joskus tarvitaan lauman voimaa :)

Toivon että meidänkin laidunkausi alkaisi pian!

"Oi rairuoho,

timotei,

apila.

Oi nurminata,

puntarpää,

voikukka...

On pakko haaveilla,

tuumi lehmä,

kuiva heinä huulessa,

haistoi kesän

tuoksuvan tuulessa."

- Mervi Heikkilä -