Helppoa kuin heinänteko

Heinätyöt alkaa olla paketissa. Säät suosi juuri oikean ajan, vaikka vähän vettä niitetyn nurmen päälle satoikin. Jännitystä saatiin myös pöyhimen hajotessa, mutta saimme ostettua nopealla varoitusajalla lähistöltä uuden pöyhimen ja kohtuu hintaan. Ja hyvän! Toivotaan että se kestää useamman vuoden kun edeltäjänsä, sillä olemme nyt kolme kesää tehneet heiniä ja tämä on jo kolmas pöyhin. No, edellisten muistoksi sanottakoon etteivät ne myöskään olleet kovin hintavia.

Helppoa kuin heinänteko-sanonta on viime vuosina alkanut ärsyttää minua, koska nyt kun joutuu itse näiden heinähommien kanssa painimaan niin niissä ei tosiaan ole yhtään mitään helppoa! Kauhea stressi aina siitä että milloin teet ja minkälaista heinää ja mihin aikaan nyt niität ja jos haluat kuivaheinää niin onko tarpeeksi poutaa, monta kertaa pöyhit, monta päivää annat kuivata, no kuinka monta kerrosta muovia laitetaan, millaista heinää nyt millekin eläinryhmälle jne. Siitä on helppous kaukana! Itse heinätyöt nyt menee suht helposti, mutta kalliisti, koska käytämme urakoitsijaa. Kuivaheinän niitämme ja pöyhimme itse, urakoitsija ajaa karholle ja paalaa. Esikuivatun säilöheinän urakoitsija niittää ja paalaa. Olemme käyttäneet kahta eri urakoitsijaa, toista täältä omalta paikkakunnalta omilta pelloilta paalatessa ja toista viereiseltä kylältä, josta paalataan myös. Oman kylän urakoitsija on ollut todella hyvä ja luotettava, mutta viereisen kylän paalaajan kanssa on joka vuosi ollut jotain ongelmaa. Ensimmäisenä vuonna häneltä hajosi kone kesken paalauksen, seuraavana vuonna halusimme 1 vrk kuivanutta heinää niin hän paalasi ne samana päivänä kun niitti ja tänä vuonna kun halusimme edelleen sitä 1 vrk kuivunutta heinää niin hän antoi sen kuivua 2 vrk. Nyt meillä on ei maittavaa, liian kuivaa apilasäilistä ilman säilöntäaineita kylläkin niin 160 paalia. Huoh. Kuivapaaleja onneksi saatiin todella hyvin, yli 100, joten vaikka tuo säilis on todella apilaista niin saadaan joku tasapaino säilytettyä.

Täytyy taas alkaa miettiä miltä pelloilta ja miten tehdään heinää.  Nyt ollaan käytetty hyväksi näitä luomun viherlannoitusnurmia, mutta ne taitaa olla kyllä liian apilaisia. Ajatus kun oli että paalattaisiin suurin osa aina yhteistyötilan viherlannoitusnurmilta ja pystyttäisiin itsellä täällä omilla pelloilla pitää myös ihan leipäviljanviljelystä, mutta täytyy varmaan muuttaa suunnitelmaa. Olisihan paalit sitten lähempänäkin, nyt joudutaan ajamaan n.20 km yhteen suuntaan paaleja hakemassa, on siinä ajelemista. Kuten sanottu, helppoa kun heinänteko on todella vaikeaa!

Vanhempien yhteistä laatuaikaa lapsen ollessa töissä: paalien ajelua. Eri traktorit, mutta sama pelto. Kyllähän se lasketaan yhteiseksi ajaksi!

Päästiin muuten myös oikeisiin heinätöihin eli pikkupaaleja keräämään! Oli ihan huippua, tämän kesän parhaita iltoja! Minä haluaisin meillekin tehdä vähän pikkupaaleja, olisi niin kätevää jos tarvitsisi vain vähän heinää aina sinne sun tänne, mutta nyt ollaan tehty vain isoja paaleja. Mutta onneksi kaverit teki niitä pikkuisia ja päästiin niitä heittelemään pellolta peräkärryyn ja kärrystä latoon. Niitä oli vain kolmisensataa, joten mukavalla porukalla meni hyvin yhdessä illassa. Ja hauskaa oli! Mukava tehdä välillä vähän muillekin eikä aina itselle. Tulee hyvä mieli siitä että voi auttaa.

Talkooperinnettä pitäisi muutenkin pitää yllä, on sääli että meidän sukupolvi ei enää auta toisiaan. Me yritettiin aikaisemmin keväällä pitää talkoot, josta ilmoitin Facebookissa ja kyseltiin sitten muutamalta ihan livenä. On nimittäin niin vaikea pyytää ihan suoraan, koska kaikilla on omat menot ja kiireet. Oli silti aika tylsää ettei kukaan tullut auttamaan vaikka kovasti olin pyytänyt kun oli ihan kauheasti tekemistä. Mutta tosiaan kaikilla on omat kiireet ja sitten kun mekin olemme kaveripiirin ainoa maatilallinen pariskunta niin meillä kun on ehkä eniten tekemistä niin ei aina kehtaa pyytää. Isännällä on muutama ystävä, jotka hyvin avuliaasti tulevat auttamaan, se on aina hienoa. Avoimet Ovet-päivässä oli apulaisia ja sitten on ollut auttamassa punnituksissa ja vieroituksissa. On hienoa, että on vielä niitä, jotka tulevat vilpittömästi auttamaan kun joku pyytää.  Me oltaisiin pulassa ilman meidän kummankin vanhempia, he nimittäin tulevat aina kun apua tarvitaan, vaikka keskellä yötä kuten poikima-aikaan oli välillä tarvetta. Jos eivät muuta niin katsomaan tuota lastamme ja se se suurin apu onkin. Tämä onkin yksi minkä avulla maaseutu pyörii - lähimmäisten avulla! Ilman sitä oltaisiin hukassa.