Laitumelta lautaselle

Facebookin ihmeellisessä maailmassa bongasin Avoin kuvapäiväkirja maaseudun tuottajilta - ryhmässä erään henkilön kirjoituksen, jossa asiasisältö oli jotakuinkin seuraava: "Tekopyhää laittaa kuvia tuotantoeläimistä ja sydämiä perään ja kertoa iloisesti muka onnellisista eläimistä, kun joka tapauksessa laitatte ne lopulta lihoiksi ja muutenkin vain käytätte hyväksi. Sairasta!" Voitte vain kuvitella että tuo hieman särähti korvaani. Huokaus. Yhdessä kanaryhmässä eräs kirjoittaja kirjoitti taas suurinpiirtein näin: "Minulle jokaisen kanan oli se sitten kana tai kukko elämä on yhtä tärkeä, on kamalaa miten voitte vaan laittaa kukkoja teuraaksi. Miksi muka kukon elämä on vähemmän arvokas kuin kanan?" Mistähän sitä aloittaisi.

Olisikohan tuon ensimmäisen keskustelun aloittajan mielestä parempi että ihmiset laittaisivat kuvan eläimestään ja kirjoittaisivat esimerkiksi että: "Tämä saatanan kanttura on kyllä yksi maan vaiva. Pataan vain!" Tai ilmeisesti tekstin kirjoittajan mielestä olisi parempi että tuottajat inhoaisivat eläimiään? Ei herranen aika! Eikö se nyt ole hienoa että eläintenpitäjät rakastavat eläimiään! Kaikesta protestoinnista huolimatta minä ainakin laitan sydämiä ja tunnustan rakkautta eläimiini, myös niihin jotka menevät teuraaksi! Eikö se nyt ole hienoa, että minä pidän eläimistäni! Toki, ne ovat tuotantoeläimiä, emme me voisi pitää karjaa jos emme jossain vaiheessa saisi niistä myös jotain tuottoa esimerkiksi lihan muodossa. Ei se yhteiskunta vaan pyöri sillä tavalla että eläimiä vaan kasvateltaisiin siihen asti että ne kuolevat vanhuuteen ja tauteihin! Me annamme eläimille hyvän elämän ja sen jälkeen hyvän, kivuttoman, nopean kuoleman. Parempi se on kun että eläin elää vaikka kovissa kivuissa ikivanhaksi, mutta että ei! eläintä ei voi lopettaa koska sen pitää saada elää niin pitkään kun se haluaa. Lyhytkin elämä voi olla hyvä! Ja ei, mielestäni ei ole ristiriitaa sen suhteen että rakastan eläimiäni, mutta osa menee niistä silti teuraaksi. Vaikka rakastan eläimiäni ja pidän niistä kaikin tavoin huolta, ne ovat myös elinkeinoni ja jos en saa niistä rahaa jossain vaiheessa, minun pitäisi myydä ne kaikki.

Ei tuotantoeläimiä voi kasvattaa jos ei ole sellaista palavaa halua ja kiinnostusta eläimiin. Ja sitä rakkautta. Pakkohan niistä eläimistä on pitää että niitä voi kasvattaa, se ei ihan oikeasti toimi muuten! Tuotantoeläimiin laitetaan niin paljon rahaa kiinni ja niiden kasvatus vaatii niin paljon työtä ja aikaa ettei siihen voi ruveta kun asialleen omistautunut ihminen. Ei ainakaan pitäisi ruveta, valitettavasti aina joukkoon mahtuu joku poikkeus. Pääasiassa se kuitenkin menee niin että tuotantoeläimiä täällä Suomessa kasvattaa ihmiset, jotka välittävät eläimistään ja joille jokaisen eläimen liian aikaisin menetys on rahallisen tappion lisäksi iso suru. Teuraseläimet ovat teuraseläimiä ja niihin osaa suhtautua niin että ne lähtevät jossain vaiheessa lihoiksi. Mutta kun hyvä lehmä satuttaa itsensä ja se joudutaan vaikka lopettamaan niin se on jokaiselle kova paikka. Jokaisen joka epäilee etteivät tuottajat välitä eläimistään pitäisi seurata esimerkiksi Facebookissa tuottajien ryhmiä, jossa jaetaan koskettavia tarinoita ihmisen ja eläinten yhteisistä hetkistä. Toki siellä jaetaan myös niitä turhautumisen ja vihan hetkiä kun joku lehmä on potkaissut tai lammas karannut tai aidat hajonneet. Mutta pääasiassa siellä näkee syvää omistautuneisuutta alalleen, eläimilleen ja niiden hyvinvoinnille ja hoidolle. Ne ryhmät ovat valaneet minuun suuren uskon Suomen eläinteollisuuteen, mukana on ihan älytön määrä loistavia, eläimistään huoltapitäviä ihmisiä. Upeaa.Ja kuinka mukava ostaa lihaa suoraan tiloilta, kun tietää miten eläimet ovat eläneet ja ketkä niitä ovat kasvattaneet. Suosittelen!

Bobby on syötävän suloinen! Bobby on myös sonni, joka kolmen vuoden iässä laitetaan teuraaksi.

Eläimien rakastaminen ja niiden lihaksi kasvattaminen ei ole ristiriidassa keskenään. Olen varma että itku tulee jokaikinen kerta kun teurassonni lastataan kyytiin kohti teurastamoa. Tiedän kuitenkin tasan tarkkaan että se on elänyt hyvän elämän, olen tehnyt sen eteen kaikkeni ja nyt se tekee minun. Jokaisen eläimen elämä on tärkeä, toisilla se on vain vähän pidempi, toisilla lyhyempi, mutta sen pituus ei määrää sitä että onko se hyvä vai huono. Sinä määräät.