Kanojen sielunelämää

Minä yleensä puhun kanojen älykkyyden ja viisauden puolesta ja siitä kuinka mahtavaa niitä on seurata kun ne vaeltavat pihalla ja pitävät huolta toisistaan. Kukko johdattaa laumaa, potpottaa kun löytää ruokaa, vinkaisee kun lintu lentää yli ja kanat maastoutuvat, menevät yhdessä kylkikyljessä kylpemään, ottamaan aurinkoa, levittävät siivet ja pistävät silmät kiinni. Niin liikuttavaa ja mahtavaa ryhmätyötä. Ja sitten on ne muutamat itsenäiset kanat, jotka viisveisaavat kukosta ja kulkevat omia polkujaan mutta kun tajuavat olevansa yksin alkaa kauhea kaakatus ja Iivari-kukko juoksee niitä etsimään ja kanat juoksevat suuna päänä pitkin pihaa. Ja kuinka kanat silti osaavat käydä omissa pesissä munimassa vaikka vaeltavat päivän ulkosalla ja että joka ilta lähes samalla kellon lyömällä ne menevät oman kanalansa orsille nukkumaan. Ja kun tulee tipuja niin kuinka ihanasti se kanaäiti hoitaa tipujaan, opettaa ne syömään erilaisin äännähdyksin ja ottaa ne aina yöksi siipiensä alle suojaan. Mikään ei ole niin söpöä kun pienet tiput kurkkimassa äitinsä alta.

Eli se joka sanoo että kanoilla on pienet aivot ja ne on tyhmiä ei selvästikään ole seurannut kanojen elämää hetkeäkään. Tuota mieltä minä olen. Yleensä. En nyt! Saamari kun koko kanalauma on aivan pölhöilijöitä tällä hetkellä. Täällä on joku hautomisbuumi ja neljä kanaa yrittää hautoa munia, joita annoin kahdelle niistä kanoista haudottavaksi kahteen pesään. No näiden kahden lisäksi sitten kaksi muutakin kanaa päätti että he haluavat hautoa ja nyt ne sitten kilpailee kuka pääsee mihinkin pesään, kaksi änkee samaan pesään, kauhea kiukkuilu ja pörhistely pesien edessä, normikanat ei pääse munimaan kun nämä neljä sekoilevat keskenään. Mulla on kuusi pesää, joista kolme nämä neljä on valloittanut. Kahdessa on munia ja yhdessä ei, mutta aina joku siinä tyhjässäkin pesässä kyyhöttää ja yksi ulkopuolella nokkii muita kanoja ja yrittää päästä pesään. Ai herranen aika. Menee ihan hermot. Sitten vielä kun Iivari-kukko on joku jakomielitautinen niin ei helpota asiaa. Välillä on maailman kiltein kukko, joka lehahtaa olkapälle istumaan ja välillä taas hyökkää päälle kuin yleinensyyttäjä tuosta noin vain! Parvestaan pitää hyvää huolta ja siittää kauniinvärisiä jälkeläisiä niin en ole raaskinut sitä syödä mutta pitää nyt katsella. Aikamoinen tyyppi sekin on.

Viikon päästä pitäisi tiput kuoriutua.  Aion laittaa päivää aikaisemmin ne kaksi kanaa joiden alunperinkin annoin hautoa niin niihin pesiin ja laitan verkon eteen ettei nämä loput sekopäät pääse sinne ja sitten kun tiput on kuoriutunut niin pitää siirtää ne ihan eri paikkaan. Sotahan siitäkin varmaan syttyy. Aivan sekaisin koko parvi tällä hetkellä! Sitten kun vielä päästin äitikanan jolla on nyt kaksi 3 viikkoista tipua niin parven joukkoon vapaaksi niin ne siellä seikkailevat myös joukossa. Edelliset tiput olen pitänyt eri tarhassa ihan 2-3 kk ikään asti, mutta nyt päätin kokeilla näin kun oli vaan muutama tipu joista emo pitää huolta. Onneksi kaikki on mennyt hyvin.

Voisi luulla toisin, mutta kanojen kanssa aika ei käy pitkäksi!