Huolia ja murheita

Kuten tulee aika usein kirjoitettua niin jos urheilija ei tervettä päivää nää niin eläinten omistaja ei todennäköisesti huoletonta päivää nää. Tuntuu, että aina kun yksi huoli ja murhe on selätetty niin ei kauaa kun on toinen jo mietinnän alla. Ja koska suurin osa eläimistä yrittää peittää sairautensa tai kipuilunsa viimeiseen asti, se ei myöskään tee esimerkiksi eläinten tautien ja kipujen bongaamisesta helpompaa. Saatika se, että emot suojelevat vasikoitaan aika ankarastikin tai että vasikat ovat usein melko arkoja ensimmäiset kuukaudet.

No, tuorein vasikka saatiin siis lopulta pysymään aitojen sisäpuolella emon luona ja emon ja Böönan yhteistyö lähti mukavasti sitten yhdessä sujumaan. Nyt ei mitään huolta, edelleen tosin emo on melko huoleton menijä eikä vasu ihan tasaisesti syö vetimistä, mutta syö kuitenkin ja on kovin pirteä. Iltavillikohtauksia on alkanut tulemaan ja muuten jo vähän rauhoittuneet sisarukset ovat innostuneet uudestaan iltaisin kisailemaan pikkuisen kanssa. Hauskaa seurattavaa!

Tähän aikaan on paljon liikkeellä kärpäsiä ja kaiken maailman mönkijöitä, jonka vuoksi vasikoita on tarkkailtava erityisen tarkasti, sillä kärpäset voivat munia varsinkin hieman kosteisiin ja kakkaisiin vasikoihin munia, joista kuoriutuu pian kärpäsentoukkia, jotka yrittävät syödä kaiken mahdollisen eli koko vasikan. Tällöin on toimittava nopeasti, saatava vasikka pestyä kokonaan vaikka mäntysuovalla ja laitettava loislääkkeitä turvaksi. Helpommin sanottu kuin tehty. Matoja on ensinnäkin suht vaikea nähdä ilman että pääsee vasikkaa tutkimaan, mutta vasikat ovat yleensä hyvin levottomia ja heiluttavat ja ruoskivat itseään hännällä. Silloin kannattaa alkaa tutkia tilannetta. Meillä Boo oli puoli päivää tällainen, mutta en kyllä löytänyt siitä mitään merkkejä madoista tai munista kun pääsin sitä sen nukkuessa salaa tarkistelemaan. Mutta sitten Bond, joka on ollut oikein pirteä ja hyvä vasikka, parhaani, niin olikin yhtäkkiä täynnä sellaista hilseen tapaista valkoista ja ruskeaa pilkkua ihan ihon luona karvojen tyvessä. No äkkiä soittamaan eri kasvattajia läpi ja panikoin jo heti niistä munista ja madoista, mutta juteltuani toisten kanssa ja tutkittuani tarkemmin Bondia niin näyttäisi siltä että sillä on vain paha väivetartunta. Ei siis mukava sekään, mutta voittaa madot jos minulta kysytään. Olen kovasti yrittänyt harjata väiveitä pois ja antanut loislääkettä. Toivotaan että tehoaa eikä tosiaan ollut kyse madoista!

Keen eye keeps the cattle, sanotaan ja minua se usein stressaa. Että vaikka kuinka yritän tarkkailla ja tutkia niin tuntuu että mitä jos en tajuakaan, odotan liian kauan, en saa eläintä kiinni, en osakaan toimia, en tajuakaan ym. Kun tietysti aina toivoo että kaikki menisi hyvin. Mutta eläimien kanssa on kyllä saanut tottua ettei se usein niin mene. Laskin tänään että meillä on 53 eri rotuisia eläinyksilöitä. Siinä on nimittäin jo muutama tarkkailtava. Kyllä sitä välillä miettii että olisi niin paljon helpompaa ilman. Muistan että äitini joskus sanoi että kun he lopettivat sikojen pidon niin hän nuortui 10 vuotta kun huoli ja stressi työtaakan lisäksi lähti pois. Enkä epäile yhtään! Mutta ei tähän työhön ole lähdettykään sen takia että se olisi helppoa, se on tiedetty ettei se ole. Aina sitä kuitenkin toivoo ja yrittää kaikin tavoin että se menisi niin. Ja aina kun jollain eläimellä on jokin hätä niin se painaa mieltä. Tai kun joku kuolee, niinkuin Kovis-kana toissapäivänä. Se vain löytyi kuolleena, mutta toki se oli ollut jo vähän huonossa kunnossa. Kovis koki kovia kolmivuotisen elämänsä aikana selviten kaksi kertaa koiran suusta ja kerran haukan kynsistä lähes vahingoittumattomana. Viime aikoina sen toinen silmä sokeutui ja se alkoi linkuttaa jalkaansa. Ja nyt se kuoli. Kepeitä matomaita Kovikselle.

Jokainen eläin on meille yksilö ja jokaisen menetys sattuu. Eikä vain sen takia että jokaisessa on iso raha kiinni vaan ihan jokaisen yksilön elämän takia, joka päättyy liian aikaisin. Tavoitteena että jokainen eläin saisi elää terveen ja hyvän, lajityypillisen elämän siihen asti kun se luonnollisesti kuolee kärsimättä tai kun se tulee siihen pisteeseen että se laitetaan teuraaksi. Myös silloin kyynel tulee silmään, mutta kun tietää että eläin on elänyt hyvän elämän, sen pystyy päästää eteenpäin.

Eläintenomistajan arki on onnea, iloa, surua, kyyneleitä, turhautumista, onnistumisen tunnetta, naurua, hauskoja hetkiä, huolia, murhetta ja luopumisen tuskaa.