Laitumeni laidalla

Meillä satoi toissa päivänä vettä ensimmäistä kertaa viikkoihin! Ihan upeaa! Ukkonen tosin ei ollut niin mukava, aina vähän jännittää että meneekö jotain rikki, osuuko salama johonkin ja sytyttää palamaan jne. Onneksi ei meillä, mutta viereisellä kylällä oli navetta syttynyt palamaan ja sisällä olleet 50 ankkaa kuolivat. Ihan kamalaa. Inhoan uutisia, joissa esimerkiksi sikala tai navetta on palanut ja sisällä olleet eläimet ovat kuolleet. Niin kamalaa. Onneksi eläimemme ovat ulkona niin eivät ainakaan tuollaiseen syyhyn voi kuolla, mutta ainahan ukkosella on se mahdollisuus että salama iskee. Olen kuullut niitäkin juttuja kun eläin kuolee ukkosella salaman iskuun. Huh. Mutta sade teki joka tapauksessa erittäin hyvää ja nurmikin tuntui ampaisevan saman tien kasvuun. Kyllä tuota virkistystä oltiinkin kaivattu!

Saderintama lähestyy

Lähenee!

Täällä se on.

Seuraavana aamuna oli vain 15 astetta lämmintä ulkona! Teki oikein hyvää heittää huppari päälle, pitkästä aikaa! Eihän se kauaa kestänyt, nyt on taas tukalat oltavat, mutta nythän sitä taas odotellaan aikamoista rankkasadetta ja ukkoskuuroa tulevaksi. Toivottavasti ei tule vahinkoja. Sadetta sen sijaan saa tulla, kyllä oli kuulkaa tyytyväisen näköisiä lehmiä laitumella kun menin sateen jälkeen tarkistamaan tilannetta. Itu makasi pää taivasta kohti. Taisi tulla sade niillekin tarpeeseen :)

Sateen jälkeinen ilta oli valehtelematta yksi kauneimmista illoista, joita olen elämässäni nähnyt. Olisin voinut vain istua tyynessä ilmassa laitumen laidalla ja ihastella eläimiäni. Oli niin upea sumu, kaunis taivas ja rauhalliset eläimet. Ihan loistavaa. Tyttäreni sai myös ensimmäiset lipaisut vasikalta naamalle kun olimme yhdessä laitumella ja sepäs vasta nauratti tyttöä. Vasikka sai myös taputukset otsalle. En voisi olla iloisempi siitä, että tyttäreni nauttii eläinten seurasta. Aika mahtavaa.

Sonnipojat Alfred ja Arthur

Auringonlasku on vain parasta mitä tiedän.