Tipitii tipitipitipitii

TIPUT OVAT TÄÄLLÄ!

Kerroin aiemmassa tekstissäni sekoilevista kanoistani, jotka olisivat vain halunneet hautoa. No, tipujen kuoriutumisen laskettuaika oli mielestäni tämän viikon keskiviikko ja täten tarkoitukseni oli tiistai-iltana eristää yksi tai kaksi kanaa omien munien kanssa pesiin, jolloin tiput saisivat kuoriutua rauhassa eikä tämä sekoileva hautojanelikko sekoittaisi enempää pakkaa. Olikin pieni yllätys tiistaiaamuna kun menin kanalaan ja pesien edestä löytyi munan kuoria ja kanojen alta tipuja. Yksi tipu oli tippunut pesästä ja kanojen välienselvittelyssä yhtä oli nokkaistu niin että se kyllä eli, mutta suolista osa oli ulkona. Otin sen ja tippuneen tipun äkkiä elvytykseen sisälle. Tippuneen sain uudestaan lämpimäksi ja virkeäksi ja takaisin kanan alle, mutta mustaa tipua en kyennyt pelastamaan. Se oli elossa, mutta selvästi kärsi, joten minun oli pakko se lopettaa. Jouduin keräämään itseäni jonkin aikaa että pystyin sen tekemään (niskat nurin kovalla kopautuksella), sillä oli eläin iso tai pieni niin tuollainen turha kuolema on aina niin inhottavaa. Joku voisi nyt sanoa että eläimen kuolema on aina turhaa, mutta minusta kun eläin käytetään hyvän elämän jälkeen ihmisten ruuaksi, se ei ole turhaa, mutta kun nuori eläin kuolee tapaturmaisesti tai onnettomuudessa, se on aina turhaa. Ja varsinkin kun se oli minun vikani kun en ollut ajoissa kanaa ja munia eristänyt. Elämä on valitettavasti tällaista. Kel eläin on, silt eläin kuolee.

Menehtynyt yksilö, voi pientä <3

Lopputulemana meillä on nyt neljä kaunista tipua monen onnettoman hetken jälkeen. Sekoilijakanat rikkoivat nimittäin 4 päivää ennen laskettuaikaa yhden munan vahingossa, joten menetimme sen ja sitten tuon yhden ja sen lisäksi yksi kuoriutui kuolleena ja yksi ei kuoriutunut ollenkaan. Kahdeksasta munasta tuli siis vain neljä tipua. On ollut kyllä onneton vuosi näiden hautomisten kanssa ja täytyy taas sanoa että en halua enää ikinä tipuja! Vaikka ne on ehkä maailman ihanimpia eläinlapsia niin niiden elämä on aika pienestä aina kiinni. Ja sitten ne on tietysti kaikki kukkoja ja ne pitää tappaa ruuaksi kun kukaan ei halua niitä eivätkä pysty elämään tuolla parvessa. Vaikeaa.

Aion nyt kuitenkin nauttia näistä ihanista tipuista, ovat aivan hiemusöpöjä ja kauniin värisiä! Olen maailman huonoin kanojen kesyttäjä ja olen tullut siihen tulokseen että näitä kanan alla haudottuja tipuja on vaikeampi kesyttää kun jos ne olisivat hautomakoneesta tulleita. No, kunhan ovat kilttejä niin kaikki on hyvin. Tipuille minulla on tipuruokaa + sen lisäksi ne saavat kaurahiutaleita turvotettuina, raastettua porkkanaa, silputtua ruohoa, raejuustoa ja muussattua kananmunaa näin aluksi. Ja viljaa toki. Helppoa näissä on se, että tuo kanaemo pitää niistä kyllä hyvää huolta eli huolehtii ruuan pilkkomisestakin. Ihana seurata kuinka emo niitä opettaa.

Eläinlapset on kyllä ihan liian suloisia. 

Ai niin ja kun uudet tiput kuoriutuivat niin samana iltana nämä "isot" tiput eli 3 viikon ikäiset kaksi tipusta totesivat että he eivät enää ole pieniä tipuja ja nousivat illalla orsille nukkumaan emon kanssa ensimmäistä kertaa! Emon siipien suojaan tietysti. Ihania! Niin ja kanalan elämäkin rauhoittui, loput kolme hautojaa luovuttivat saman tien kun tiput kuoriutuivat ja nyt pesissä käydään enää vain munimassa! Luojan kiitos! Toivottavasti tämä vaihe kestää!