keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Tuku tuku lampaitani

Kesälampaat ova täällä, vihdoin! Erinäisistä syistä, esimerkiksi luomupapereiden ja sateisen alkukesän takia, meidän kesälampaiden saapuminen hieman viivästyi, mutta nyt ne ovat täällä! Hurraa! Minulla on lampaita, ihan huippuhienoa! Tekisi mieli vaan hihkua, kyllä eläimet tekevät onneksi myös onnelliseksi sen huolen ja murheen lisäksi.Saanen siis esitellä meidän kolme poistouuhta Kilahdus, Simpsakka ja Hellin.


Tytöt kärryssä matkalla uuteen kotiin. Pääsi meidän hieno eläinkuljetuskärrykin ensi kertaa oikeisiin töihin, tähän asti kuljeteltu sillä vaan kaikkea muuta kuin eläimiä.

Lampaista ei ole kauheasti aikaisempaa kokemusta, mutta jotakin toki kyllä. Olemme myös vierailleet useammalla lammastilalla ja saaneet hyviä vinkkejä. Ideanamme on siis ottaa joka kesä 3-5 kesäluomulammasta kasvamaan laidunkauden ajaksi pelloillemme ja samalla hoitamaan maisemaa. Talven tullessa lampaat teurastetaan todennäköisesti kotiteurastuksena ja lihat säilötään omaan pakkaseen. Eli omavaraisuutta on tarkoitus harrastaa tämän suhteen. Omavaraisuudesta puheenollen kasvimaan antimet ja myös marjat alkavat pikkuhiljaa valmistua! Oman maan salaattia ja sipulia jo syöty, perunat kasvavat hyvää vauhtia samoin erikoiskokeiluni: minimaissi, pihvitomaatti ja minikurpitsat. Jee!

Minimaissi kasvaa!


Lampaat ovat olleet sellainen oma haaveensa aika pitkään, mutta ei samalla tavalla kuin haikut. En haluaisi satoja lampaita enkä karitsointeja harteilleni. Lampaat ovat todella herkkiä ja usein kipeitäkin. Karitsoinnit voivat olla hankalia ja usein karitsoita tulee niin paljon että osaa pitää juottaa. Ja niin edespäin. Mutta kesälampaat ovat meille juuri sopiva juttu. Nyt kun ne ovat jo muutamia päiviä meillä asustaneet niin täytyy myöntää että oli kyllä hieno ja oikea päätös ottaa lampaita, vaikka jossain vaiheessa alkoi jo jännittää ja vähän kaduttaakin. Mutta ei enää. Ne on loistavia luonteita, hauskoja ja niin laumaorientoituneita. Vielä on paljon oppimista, mutta taas kerran eläimet kyllä ovat ne parhaat opettajat!



Lampaat elelevät luomupellolla meidän luomuhaikkusonnien kanssa. Tällä hetkellä ovat vielä omassa aitauksessa aidan sisäpuolella että kotiutuvat, mutta pian on tarkoitus päästää lampaat ja haikut samalle isolle pellolle. Tämä on mahdollista koska molemmat ovat luomueläimiä. Yhteislaidunnus myös sopii naudoille ja lampaille, sillä ne syövät eri kasvin osia ja yhteislaidunnus myös vähentää tautipainetta ja loispainetta, sillä lampailla ja naudoilla on pääasiassa eri tauteja. Esimerkiksi Skotlannissa lähes jokaisella laitumella on yhdessä nautoja ja lampaita, Suomessa vielä monet vähän jännittävät miten ne tulevat toimeen keskenään, mutta minä uskon että hyvin, kunhan nyt ovat ensin vähän kotiutuneet ja nähneet toisiaan aidan läpi.

Tyttäremme on lampaista aivan innoissaan. Hihkuu vain. Tietysti nämä kesälampaat nyt lisäävät työmme määrää, mutta uskon sen olevan sen arvoista. Mahtavia ja mukavia maisemanhoitajia, josta saadaan lihaa pakkaseen - jos siis raaskin lopulta laittaa ne teuraaksi, tämä on minun koetinkivi. Jos tähän pystyn niin sitten pystyn kasvattamaan myös haikkuja lihaksi. Ja onhan noiden lampaiden avulla myös tarkoitus kouluttaa tuota meidän paimenkoiraa. Joten yhteenvetona: kesälampaiden hankinta kannatti ehdottomasti! Kiitos aviomiehelleni, joka lopulta suostui lampaita hankkimaan ja hankki ne vielä äitienpäivälahjana, vaikkakin tulivat näin vähän jälkitoimituksena :)


Ai niin ja saatiinhan me kanojenkin suhteen perheenlisäystä. On ollut vähän epäonnea hautomisten kanssa, munia rikottu ja ollut hedelmättömiä munia, mutta viimein kaksi tipua kuoriutui kolmesta munasta yhdelle äitikanalle. Kaksi kanaa vielä hautoo. On ne vaan tuhottoman suloisia ja omalla tavallaan helppoja kun kanaäiti niistä kovasti huolehtii. Toki ruuat pitää viedä ja tarkkailla, mutta kanaemo hoitaa muuten ja opettaa kanantavoille. On ne niin ihania kun tiput on siellä äidin alla suojassa, ihania tirriäisiä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä mieltä olet?