Sään armoilla

Kun asuimme kaupungissa niin eipä sitä tullut kovin kummoisesti suhtauduttua säähän ja sään vaihteluihin. Lähinnä se vaikutti siihen miten pukeutuu kun lähtee töihin tai jos oli vapaapäivä niin harmitti jos juurikin silloin satoi. Tai jos satoi lunta niin rasitti kun piti kolata se erittäin lyhyt rivitalopihan käytävä. Nyt on vähän eri juttu, välillä tuntuu että koko elämä pyörii sen ympärillä millainen sää on :) Maatilalla on nimittäin vähän eri juttu!

Talvella lumentulo vaikuttaa lumenauraushommiin, kun sitä sataa niin pitää olla hyvinkin pian auraamassa tiet ja pihat puhtaiksi. Jos on kovasti pakkasta niin täytyy katsella että paalit ei ole jäässä, vedet ei ole jäässä, että kanalassakin on sopiva lämpötila. Kun kevät alkaa tulla niin lumet sulaa, mikä aiheuttaa kuraa ja kaikki on aivan kaamean näköistä. Stressaa että mikä on lämpötila ja sää kun vasikat syntyy! Sitten aletaankin jo odottelemaan, koska pellot olisi tarpeeksi kuivia, että pääsisi aloittamaan peltotyöt. Siinä sitä sitten seurataan säätiedotuksia suu mutrulla että mitä sieltä lupaillaan ja kävellään potkimassa pellon multia. Sitten yritätkin ajoittaa muokkaukset ja kylvöt juuri hyvään väliin, että olisi sopivan kosteaa, mutta lämmintä. Sitten onkin viimeistään ne poikimiset, aina jos sataa mietit että mitenköhän ne vasikat pärjää ja eikai nyt tule liikaa vettä ettei siemenetkin tukehdu saman tien.

Kesä tulee, alkaa vähän kuivua, viljat kasvaa. Sitten päivitellään että onpa tänä vuonna kuiva/märkä kesä. Valehtelematta ikinä ei tule sopivasti vettä tai sopivasti aurinkoa! Sitten kohta onkin jo heinäntekoaika ja sehän vasta mukavaa onkin! Koko ajan saa kytätä säätiedotuksia että uskaltaako sitä alkaa kuivaheinää tekemään, kun se vaatisi hyvinkin sen 5 päivää kuivaa. Ja kun säätiedotus vaihtuu koko ajan! Välillä onnistut ajoittamaan oikein, välillä et. Elämä on! Sitten kesä seurataan että miten nyt mikäkin vilja kasvaa, tuleeko kasvitauteja, miten kasvaa mustikat, vadelmat ja mansikat, tuleeko sieniä. Tuleeko satovahinkoja, milloin päästään puimaan. Aletaan rassailemaan puimureita ja muita koneita ja yleisesti kaikki hajoaa aina silloin kun niitä tarvitsisi ;)

Syksyllä yritetään päästä puimaan viljat oikeaan aikaan, saada hyvä sato ja päästä kuivauskustannuksissa kohtuudella. Sitten aletaakin taas odottaa että millainen talvi tulee, hukutaanko taas lumeen ja miten eläimet pärjää, onko tarpeeksi ruokaa talveksi ja kuivikkeita saatu kesän aikana ja aletaan jo miettimään että mihis aikaan ne poikimiset nyt ens keväänä onkaan...

Tällaista tää on :) Sään armoilla mennään! Onneksi se aurinko paistaa välillä sinne risukasaankin!