Hämmentäviä kokemuksia laitumella osa 1548

Näitä tulee aika usein, nimittäin kaiken maailman tapahtumia laitumella ja ylipäätään maatilalla. Milloin mikäkin hajoaa, milloin mikäkin eläin järjestää jonkun shown. Milloin tytär nauraa täyttä päätä vasikoille tai lampaille, milloin vasikka painaa pään kainaloon. Tai kun sonni ontuu, mutta vihdoin astuu lehmän tai kun pelkäät jonkun vasikan puolesta, joka sitten selviääkin hyvin ja on täynnä elämää. Herkkiä ja liikuttavia, mutta myös välillä uhkaavia ja harmillisia tilanteita. Kaikki täyttä elämää, toki, ja kuuluu asiaan. Eläimet ovat mahtavia työkavereita, aitoja ja rauhallisia, ne eivät puhu pahaa selän takana, mutta täytyy muistaa että ne ovat kuitenkin eläimiä. Aina ei osaa 100% oikein tulkita mitä ne meinaavat ja ne voivat tulkita minua väärin, jolloin voin olla tulilinjalla. Ne voivat temppuilla keskenään, jolloin minä voin jäädä väliin. Laitumella ollessa pitää olla tarkkana ja skarppina, vaikka eläimet pääasiassa kesyjä olisivatkin.

Tänään oli hämmentävä hetki. Ipun mielestä olen ilmeisesti edelleen kaiken pahan alku ja juuri ja ansaitsisin lähinnä saada sarvesta jos olen lähellä hänen vasikkaansa, jonka kanssa oli silloin alussa kaikenlaista säätöä, eläinlääkäriä, antibiootin pistoa ja Ipun hormoonihöyryt ja yhteistyökyvyttömyys ennen pakkolypsyä jne. Tänä aamuna olin ehkä hieman huolimaton, mutta ajauduin Ipun ja vasikkansa väliin. Ei olisi pitänyt, sillä saman tien kun tämän emo huomasi lähti se minua kohti ja vauhdilla. Kun selvisin hyökkäyksestä nopealla reagoinnilla ilman vammoja ja olimme sitten sarvet ja nyrkit pystyssä vastakkain käveli Iisa-lehmäni rauhallisesti väliimme, laittoi sarvensa Ipun sarviin, otti pienen matsin ja työnsi Ipun pois. Hämmentävän liikuttavaa. En tiedä yrittikö se edes auttaa oikeasti minua vai mitä se ajatteli, mutta joka tapauksessa olin aika liikuttunut. Se ei varmaan ajatellut pelastavansa minua, mutta minä haluan ajatella sen niin. Nyt ollaan sitten koko päivä halittu, koska Iisa on paras. Minun Iisani.

Iisa

 Ei Ipu aina ole pahis, saan harjata sitä, mutta se on vaan niin pirun tarkka kaveri, että jos on väärässä kohtaa väärään aikaan niin silloin ei hyvä heilu - ainoastaan sarvi. En ole huolissani, sillä uskon että sen käytös siitä tasoittuu, mutta harmittaa kun pitää koko ajan olla vähän ylivaruillaan. Tämä varmasti tasoittuu, ajan kanssa. Ainakin toivon niin koska jos se tulee aina olemaan tuollainen niin sitten pitää miettiä sen poistoa. En voi hyväksyä eläimen hyökkäystä ihmisen päälle aina, mutta tiedän ettei Ipu pohjimmiltaan ole paha, vasikan saanti on vain sekoittanut sen pään. Tiedän tunteen!