Ylämaankarja valloittaa ulkonäöllään, tottakai, kuka ei hurmaantuisi pitkäkarvaisista ja isosarvisista lemmuista tai pörröisistä, sympaattisista vasikoista. On kuitenkin mielestäni hieman huolestuttavaa että ihmiset unohtavat ylämaankarjan olevan lihakarjaa. Ne ovat tuotantoeläimiä. Karvat nousi ihan pystyyn kuin jossakin kuvaketjussa joku oli kommentoinut että eikö ylämaankarjasta voisi jalostaa pienempi kokoista versiota, jonka voisi ottaa sitten lemmikiksi. Huh. Varmasti vitsillä heitetty, mutta ei naurattanut minua. Ylämaankarjassa yksi parhaimmista puolista on se, ettei sitä ole yritetty jalostaa yli. Se on hyvinkin pitkälti samanlainen kun alkuaikoinaan. Jokainen kasvattaja toki jalostaa karjaansa ja onhan niille kokoakin tullut, mutta esimerkiksi ruokinta on edelleen karkearehuvoittoinen eivätkä ne tarvitse väkirehuja.
Ylämaannauta ei ole lemmikki, vaan vaativa tuotantoeläin. Se tarvitsee paljon ruokaa, juomaa ja toki ihmiskontaktia että se pysyy kesynä. Se tarvitsee laumaa, suojaa, sorkkahoitoa, eläinlääkäriä. Toki se sopii maisemanhoitotöihin ja niitä voi ottaa vain kolmekin kappaletta, mutta suurin osa Suomessa ja ulkomaillakin olevista karjoista käytetään lihantuotantoon ja emolehmätuotantoon. Emolehmät tuottavat kerran vuodessa vasikan, joka kasvatetaan lihaksi tai jalostuseläimeksi. Emolehmät voivat elää noin 20 vuotiaiksi jos vain pysyvät terveinä. Jos jollakin on varaa ja tilaa ja hyvät oltavat ottaa 3-4 ylämaannautaa lemmiksi niin mikäs siinä, mutta silloinkin olisi hyvä tutustua kunnolla rotuun.
Itsekin tulee jaettua Facebook-sivuilla söpöjä kuvia naudoista, niistä saa niin mainioita kuvia ja pääasiassahan se arki on niiden kanssa rauhallista ja minusta niitä on ihana kuvailla. Mutta yritän myös kertoa sitä arkea ja todellisuutta millaista se elämä niiden kanssa ja maatilalla on ja miten kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan. Vasikat ovat supersöpöjä, mutta ne kasvavat nopeasti. Puolivuotiaina ovat jo kovin eri näköisiä kun söpöinä pörröpäinä, saati sitten puolentoista vuoden ikäisinä. On hyvä että eläimistä jaetaan kuvia ja tietoa rodusta jaetaan, ja siinä meillä kasvattajilla ja rodun parissa työskentelevillä on suuri vastuu. Haikut ovat söpöjä, ne ovat ystävällisiä ja säyseitä eläimiä, mutta ne ovat myös tuotantoeläimiä, lihakarjaa. Ne ovat 500-1000 kiloisia eläimiä, jotka osaavat myös olla tuittupäitä. Ne tarvitsevat paljon ruokaa, kivennäisiä ja välillä myös eläinlääkäriä. Kustannuksia tulee vuosittain paljonkin. Ne eivät ole lemmikkejä, vaikka ovatkin pörröisiä ja karvaisia kavereita. Pienistä vasikoista kasvaa isoja eläimiä. Söpöstä sonnista kasvaa usein lihasonni, jos se ei pääse siitossonniksi. Se on hyvä muistaa.
Tuo sosiaalinen media on kyllä ihmeellinen asia. Kirjoitin Ratia Ranch Facebook-sivuillamme kirjoituksen alle viikko sitten eläinten oloista, kuluttajan vastuusta ja maatalouden aliarvostuksesta. Kyseistä juttua on jaettu melkein 300 kertaa ja sen on nähnyt 23 000 ihmistä. Aika hurjaa, en ajatellut että se niin leviäisi. Olen kyseisen jutun takia saanut paljon paskaa niskaani ihmisiltä, jonka mielestä lihakarjan kasvatus on väärin ja minua on ihan henkilökohtaisesti loukattu haukkumalla. Ne on ne kääntöpuolet. Mutta varmasti jutun jakaneet ovat kuitenkin olleet samaa mieltä ja positiivistakin palautetta on tullut. Ihmisillä on omat asiat, jotka ovat itselleen lähellä sydäntä ja niiden takia haluaa taistella. Minä taistelen elinkeinoni, eläinteni ja niiden hyvinvoinnin puolesta. Jonkun mielestä on moraalisesti väärin rakastaa eläimiään ja laittaa niitä teuraaksi. Ja että eettistä lihaa ei ole olemassa koska teurastaminen ja lihansyönti on väärin. Olen täysin eri mieltä. Minun eläimeni syntyvät tilalla,saavat elää n.8 kk ikään emon alla laumassa ja sen jälkeen lajitovereiden laumassa. Laumat laiduntavat ympäri vuoden tilavilla laitumilla ja voivat toteuttaa luontaista käyttäytymistään. Emot saavat elää niin kauan kun pysyvät terveinä ja kaikki on hyvin,teurassonnit noin kolmeen ikävuoteen asti. Sen jälkeen teuraseläimet laitetaan lihaksi jolla saadaan ihmisille ruokaa. Jokainen eläin on minulle rakas,jokaista hoidan henkilökohtaisesti ja jokaisen tunnen. Mielestäni kasvatan eläimiäni eettisesti enkä näe ristiriitaa tässä.
Tuotantoeläinten kasvatusta aina parjataan ja niiden oloja, mutta itse säälin eniten koiria ja kissoja, jotka elävät pitkän elämänsä jossain pienessä kerrostaloasunnossa päästen pari kertaa päivässä ulos ja viettäen usein kaiket päivät yksin. Ja silti niitä yleensä pidetään hengissä vielä kun pitäisi jo päästää irti, eläin on jo vanha ja kipeä, mutta ei, eläimen täytyy kuolla luonnollisesti. Kiinnostaisi myös ne tuotantoeläinten vanhainkodit. Kaunis ajatus, mutta eläinlääkärikulut mahtaa olla melko kovat. Ja ei se tosiaan ole eläimelle aina mikään paras asia että saa elää niin pitkään kuin mahdollista. Joskus on vain oikein päästää eläin kivuistaan vaikka se pahaa tekisi.
Kirjoitukseni varmasti provosoivat usein koska kirjoitan niin kiivaasti omasta aiheestani. Maatalous, eläintalous ja eläinten hyvinvointi ovat lähellä sydäntäni. Rakastan eläimiä, syön silti lihaa. Rakastan jokaista eläintäni, silti niistä joutuu joskus luopumaan. On monia jotka ovat eri mieltä kanssani ja he ovat usein hyvinkin itsepintaisia, joten yleensä ei koskaan päästä yhteisymmärrykseen. Olisi mukava silti yrittää, mutta usein kyllä joudun luovuttamaan koska tuntuu että sanomani menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kuitenkin jos saan ajatuksillani ja kirjoituksillani edes jollekin kerrottua tästä arjesta ja siitä millä tavalla eläimiä voidaan kasvattaa hyvin ja eettisesti eikä lihansyönti ole mikään synti kun syö kohtuudella ja laadukasta lihaa niin olen tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mieltä olet?