perjantai 15. elokuuta 2014

Supernainen

Ihmeiden aika ei ole ohi, sain tytön nukkumaan jo klo 21.40. ja vielä omaan sänkyynsä. Harvinaista meillä sillä usein nukkumaanmeno venyy puoleen yöhön jolloin tulee otettua tyttö suoraan viereen kun ei meinaa itsekään enää pysyä hereillä. En ole otannut kylläkään tuosta stressiä niinkuin en muustakaan äitiyteen liittyvästä. Meillä on niin erilainen elämä kuin ihan perusperheellä kun lasta täytyy kuljettaa mukana töissä että ei ihme että meillä lapsi nukkuu paljon päikkäreitä ja valvoo myöhään. Tiedän että en varmasti ole mikään malliäiti ja teen paljon töitä, mutta onni siinä on se että lapsi voi olla kanssani mukana mutta silloin tietysti työnteko ei ole niin yksinkertaista. Sitä omaa aikaakaan ei tahdo olla, joten tällaiset illat on ihan luksusta.

Pitäisi ottaa mallia näistä emoista omaan äitiyteen, sen verran huippuäitejä ovat.Osaisipa itsekin!


Olen ollut viime aikoina melko alamaissa. Pääsin viime viikolla kuitenkin vapaalle sillä lähdimme kaveriporukalla mökille. Silloin tuli oltua tämän voiden toinen kokonainen vuorokausi poissa farmilta, yleensä tulee aina hoidettua ainakin aamu tai ilta-askareet jos jossain tulee käytyä. Loma tuli todelliseen tarpeeseen, ihan kaikesta. Siellä vasta huomasikin kuinka poikki olen oikeasti ollut. Maatilan ja lapsen ja parisuhteen yhteensovittaminen ei ole helppoa ja eniten se vaatii veronsa minusta ja parisuhteesta. Työt ja lapsi on hoidettava tilanteesta riippumatta. Sain kuitenkin vähän voimaa lomasta ja niinpä nyt on ollut taas vähän helpompaa. Olen ollut myös vähän paremmalla tuulella, mikä sekin on jo suuri voitto, kaikille.On tullut ryvettyä vähän alamaissa kun on ollut niin paljon hommia tai vaikkei ole niin ihan perusaskareetkin tuottaa välillä vaikeuksia kun on lapsi. Että ehtii kaiken tehdä päikkäreiden aikana. Ja sitten kun näkee iloisia nuoria naisia ja kuinka he ovat nättejä ja iloisia niin tulee kriisi kun itse on ruma, vanha ja ränsistynyt, surullinen ja alamaissa. Olen kriiseillyt ja stressaillut enkä enää ole nauranut masennukselle tai burn outille. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa että tuo muutama päivä poissa kotoa, arjesta, eläinten ja lasten luota teki kyllä ihmeitä.



Tähän äitiyteen asennoituminen on minulle ollut jotenkin kamalan vaikeaa. Rakastan lastani ja jos hänelle kävisi jotain kuolisin. Minusta on kuitenkin vaikeaa kun en ole enää minä vaan olen äiti. En pysty tekemään samoja asioita kuin ennen ja joka väittää että lapsen kanssa voi tehdä kaikkea, valehtelee. Tai voi toki, mutta mikään ei siinä tapauksessa ole kovin helppoa tai mukavaa. En enää hallitse omaa elämääni enkä voi vain lähteä käymään jossain jos haluan. Siihen on ollut vaikea suhtautua. Varsinkin kun tuntuu ettei miehen elämä ole muuttunut mitenkään vaan hän voi edelleen mennä ja matkustella miten tykkää, käydä kaljalla kavereiden kanssa.  Joskus vain tuntuu että minä olen ainut joka elää ja pyörittää tätä arkea. Joka päivä ja koko ajan.



Ei ole liioiteltua kun lapsen saadessa aina puhutaan että kannattaa muistaa ottaa omaa aikaa ja aikaa parisuhteelle. Pitäisi kyllä, jos vain kerkiäisi. Tämä ilta on ollut jo hyvää omaa aikaa eikä se parisuhdekaan vielä ihan rappiolla ole, vaikkei se nyt ihan kukoistuksessakaan ole. Ehkä taas joku päivä. Mutta jos minä saan päättää niin lapset oli tässä ja minä keskityn eläinten hoitoon. Mieli onneksi tahtoo muuttua aika useinkin :)


Tämä kappale koskettaa minua ja syvältä

Airot mun käsissä veneessä istun
Kun oikeella vedän mä oikeelle liikun
Kunpa elämä toimisi näin
Veis' mut minne haluun
Eikä myrskyjä päin


Kun pyydän omenaa saan päärynän
Vaik' tummista tykkään
Niin vaalee oli hän
Piti lukuja jatkaa mut koulu palo pois
Myyjän sijaan täs' venees' nyt tohtori ois


Mut just tällä hetkellä
Ei taivaal' oo pilven häivää
Ja mä oon veneretkellä
Keskellä tyyntä päivää

 
Onkohan kalat koskaan surullisii?
Kyllästyykö nekin
Näihin makeisiin vesiin?
Piti munki juosta ja valloittaa maat
Mutta kompastuin huntuun
Ja sukkanauhaan

 
Silti just tällä hetkellä
Ei taivaal' oo pilven häivää
Ja mä oon veneretkellä
Keskellä tyyntä päivää
On vapaita linnutkin
Käsivarsilla tuulen hennon
Jos se kantaisi minutkin
Niiden mukaan lähtisin, vannon

 
Mut katoaa kaipuu ja kutsu mereltä
Eikä säästy mun sandaalit tulvavedeltä
Kun tulppa haljennut on veneestäin
Ja niinhän se äyskäri rannalle jäi

Chisu-Veneretkellä

3 kommenttia:

  1. Voimia sinulle arkeen!! Ei ole aina helppoa sovittaa lapsia ja hommia yhteen, mutta niin paljon niistä saa kuitenki iloa elämään. Huomaan itse että mitä useampi lapsi on tullut sen helpommin kaikki luistaa :)
    Hyvä että pääsit vähän irrottautumaan arjesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä se vasta supernainen oletkin kun on liuta lapsia ja eläimiä ja olet itse kuitenkin niin nuori ja kaiken jaksat ja kerkeät tehdä! Itse olen jo ihan finaalissa muutaman eläimen ja yhden lapsen kanssa. Huh. Vau sinulle :)

      Mites teillä eläimet voi? :)

      Poista
    2. Hyvin eläimet voi ja tällä hetkellä niitä on jo 7 päätä. Äkkiä tuo lauma näyttää kasvavan :)
      Sonni saapui meille noin kuukausi sitten ja toivotaan että täyttää tehtävänsä siitosuralla.

      Poista

Mitä mieltä olet?