sunnuntai 10. elokuuta 2014

Syyttävä sormi

Onpas ollut taas hieman masentava viikko olla maanviljelijä ja suomalaisen puhtaan ja eettisen ruoan tuottaja. Ihan oikeasti. Syyttävä sormi on taas osoittanut kohti viljelijää ja eläintilallista.  Tällä viikolla on taas lehdissä mässäilty eläinten huonosta kohtelusta, eläinsuojelulainmuutoksesta ja tietysti saatu huonoja uutisia esimerkiksi maidontuottajille kun Venäjän rajat ovat menneet kiinni ja tuottajahinnat ovat laskussa. Taas on kirjoitettu kuinka parsinavetoissa elävät lehmät ovat "pysyvästi kiinnitettynä parteen" ja "odottava emakko laitetaan porsimaan pieneen häkkiin." Ei kuitenkaan muisteta mainita, että parsinavetoissa lehmien on päästävä vähintään laidunkaudeksi ulos pellolle laiduntamaan ja että emakot porsivat häkeissä porsaiden turvallisuuden vuoksi. Kirjoitetaan faktoja, jotka eivät kuitenkaan ole sitä. Surkeaa ja surullista. 





Ei ole väärin nostaa keskustelua eläinten hyvinvoinnista, mutta olisi syytä kirjoittaa asiaa. Nyt kun viljelijät ja eläintilalliset ovat kirjoittaneet vastineita niin valitetaan että se älähtää johon kalikka kalahtaa, vaikka se on aivan muuta. Sanotaan että tuottajat eivät kerro avoimesti tiloistaan, mutta sitten kun ne tekevät niin niin se onkin väärin. Minusta väärin on se, että kuluttajat valittavat eläinten elinoloista, mutta he itse eivät ole kuitenkaan valmiita tekemään sen eteen mitään. Kuluttajat eivät ole valmiita maksamaan enempää siitä lopputuotteesta, joka eläimistä saadaan, vaan aina pitäisi saada vain halvemmalla. Jos KULUTTAJA olisi valmis maksamaan maidosta, lihasta ja kananmunista hieman enemmän, myös tuottaja pystyisi laittamaan eläimiinsä ja niiden hyvinvointiin hieman enemmän rahaa. 




Maanviljely ja eläimien pitäminen on kallista. Katsokaapa vaikka paljonko maksaisi yksi traktori, puimuri, niittokone, paalain, navetan rakentaminen. Tai yksi eläinlääkärikäynti. Eräskin maidontuottaja sanoi että maataloustuet eivät riitä edes kattamaan sitä rahamäärää mitä hänellä menee eläinten ruokiin. Siksi on turha kadehtia sitä, että maanviljelijä saa maataloustukia. Se on ihan ehdoton asia maatalouden pyörittämiseksi. Tai turha kadehtia sitä että saa aina olla kotona kun on kotona töissä. Se myös tarkoittaa sitä että töissä ollaan aina, jokainen päivä, kesät talvet, arki ja pyhä, 24/7. Ja että tuntipalkka ei päätä huimaa. Me tuotamme teille ruokaa, jota jokainen kuluttaa, jokainen päivä. Se leipä mitä syöt on tehty viljasta, jota me viljelemme. Se makkara siinä leivän päällä on eläimistä, joita me kasvatamme, hoidamme ja huolehdimme. Se maito siinä lasissa on siitä meidän lehmästä, jota lypsämme kaksi kertaa päivässä. 




Suomalaista eläintuotantoa jaksetaan parjata ja sitä kuinka eläimillä on huonot olot, liian vähän tilaa jne. Kun ne ovat ulkona keväällä ja on kuraista, aktivistit sanovat että ne ovat kuraisia, niiden pitäisi päästä sisään! Sitten kun ne ovat sisällä, aktivistit sanovat, että kauheaa kun niitä pidetään sisällä, niiden pitäisi olla ulkona. Tiedän, että eläinaktivistien ainut päämäärä on lopettaa eläintuotanto Suomessa eivätkä he halua nähdä sitä että tuotantoeläimet voisivat elää hyvääkin elämää. Olisi silti asiallista ottaa selvää asioista ennen kuin saarnaa eläinten oloista. Aktivistit myös yleistävät äärimmäisellä tasolla eläinten oloja huonoiksi Suomessa. Olisiko sitten parempi että koko eläintuotanto lakkautettaisiin Suomessa ja sitä lihaa tulisi sitten ulkomailta, jossa olot eivät monessakaan paikkaa varmaan ole lähelläkään Suomen tasoa. Ja jos tuotanto lopetettaisiin niin päästettäsiinkö sitten kaikki eläimet elämään villeinä luontoon, jossa ne kuolisivat tauteihin jne. Olisi ihan järkevää ajatella omien ajatusten seurauksiakin. 


Suomessa on ihan oikeasti tuotantoeläinten olot niin hyviä verrattuna vaikka siihen brasilialaiseen nautaan että on ihan naurettavaa että täällä kuluttaja valittaa suomalaisten eläinten oloista, menee sitten kauppaan ja ostaa sitä ulkolaista tehotuotettua lihaa. Joka alalla ja joka asiassa on niitä, jotka toiminnallaan pilaavat koko yrittäjäkunnan mainetta, mutta ottakaa nyt järki käteen ja miettikää kuinka paljon Suomessa eläinten oloja ja asioita valvotaan! Ja kuinka paljon tuottajat laittavat niihin kiinni rahaa, aikaa ja ajatusta. Ostakaa suoraan tiloilta, niin tiedätte mitä ostatte ja missä oloissa se lautasenne liha on elänyt. Ostakaa ja tukekaa suomalaista tuotantoa. Maatalous luo pohjan niin monelle työntekijälle Suomessa niin monella alalla. Minä ainakin haluan jatkossakin saada suomalaisia tuotteita omaan ruokapöytääni. Maanviljelijän on oltava optimisti, jotta tätä jaksaa ja uskaltaa tehdä, muuten olisi synkät ajat edessä ainakin lehtijuttujen perusteella.
 




Tänään sunnuntaina kun niin moni nukkui vapaapäivänään pitkään, minä nousin varttia yli kuusi hoitamaan eläimiäni kuten jokaikinen muukin aamu. Minulle ei ole väliä onko arki vai pyhä, eläimeni tarvitsevat vettä ja on tarkistettava että kaikki on kunnossa. Me emme laske työtunteja tai sitä määrää mitä eläimiimme kuluu rahaa ja aikaa. Jokainen eläin on yksilö. Minä hoidan niitä parhaani mukaan ja toivon joskus saavani niistä jotain tuloakin, jonka voin taas käyttää siihen, että niidenkin elinolosuhteet pysyvät hyvinä. 


Tuetaan suomalaista tuotantoa niin saamme hyvää, suomalaista ruokaa.



Viittaan seuraaviin teksteihin:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä mieltä olet?