Salainen vs. avoin

Kirjoitin keväällä blogitekstin koskien uutisointia, joka nousi silloin julkaistusta Eveliina Lunqvistin kirjasta Salainen Päiväkirja Eläintiloilta. Aihe aiheutti sekä omassa blogissani että ympäri sosiaalistamediaa sekä lehdistöä paljon keskustelua. En tuolloin lukenut kirjaa vaikka sitä kritisoin. Nyt ystäväni huomasi että Lunqvist tulee Porvoon pääkirjastoon pitämään keskustelutilaisuuden/vastaavan, jossa kertoo kirjastaan. Olihan sinne päästävä, jo ihan silkasta mielenkiinnosta. En ajatellut lähteä kiistelemään tai kertomaan omaa mielipidettäni, lähinnä kuuntelemaan mitä kirjan kirjoittajalla on sanottavaa.

Kuva täältä

Tilaisuus kesti noin puolitoistatuntia, josta tunti oli Eveliinan kertomaa. Häntä haastateltiin ja hän kertoi kirjastaan, tuotantoeläimien asemasta sekä omista vierailuistaan tiloilla sekä sitten saksalaisessa eläinten turvakodissa. Tilaisuus nostatti verenpainettani enkä voi sanoa olevani monestakaan asiasta samaa mieltä. Esimerkiksi lypsylehmien pitämisen vertaaminen orjuuteen oli minusta hieman liikaa. Tai kun hän sanoi että tilalliset kutsuvat eläimiään työkavereiksi ja sitten laittavat ne teuraiksi, että hän ei tekisi niin omille työkavereilleen. Tai että esimerkiksi Avoin kuvapäiväkirja maaseudun tuottajilta ryhmässä laitetaan vain kuvia laiduntavista eläimistä. Onhan sekin ihan yhtälailla arkea tiloille kun muukin! Kyllä eläimiä on pelloilla. Mutta itse tilaisuuden jälkeen sain hetken aikaa keskutella Lunqvistin kanssa kasvokkain, mikä oli minusta mukavaa ja kutsuin hänet myös tutustumaan tilaamme, jos hänellä joskus on aikaa. On surullista jos hän on nähnyt vain huonoja eläintiloja. Ei meidänkään tila mikään eläinten taivas varmasti ole, mutta minusta eläimet ovat ihan hyvissä oloissa. Minä tiedän tilamme ongelmakohdat ja koska olemme vasta alkutaipaleella, pyrimme koko ajan korjaamaan asioita, muuttamaan asioita jotka eivät toimi. Toki ulkopuolinen voi asian nähdä eri tavalla, varsinkin aktivisti. Ja toki kun toinen on vegaani, joka haluaa lopettaa eläintuotannon ja toinen metsästävä lihakarjankasvattaja, näkemykset ymmärrettävästikin eroavat toisistaan. Isosti. Mutta hienoa on jos he kuitenkin voivat keskustella keskenään.

Eläinten ulkokasvatuksessa eläinten oloihin vaikuttaa suuresti vallitseva säätila. Jos sataa ja sinulla on savimaata, niin se valitettavasti menee kuraan. Varsinkin niiltä alueilta, joissa eläimet kulkevat paljon esim. ruoka ja juomapaikat. Muualta löytyy vähemmän kuraista aluetta, jossa levätä. Usein eläinsuojelijat haluavat että eläimet ovat ulkona, mutta sitten nousee valitus jos onkin vähän kuraista. Voin kokemuksesta kertoa että sille ei voi mitään vaikka kuinka haluaisi, koska esimerkiksi traktorilla joutuu viemään paalin ja traktori painaa paljon ja jättää jäljet. Osa pellosta voi olla kurassa, mutta osa voi olla luonnostaan täysin hyvää ja sen lisäksi sitten kuivitetaan peltoa oljilla, että saadaan kuivia makuupaikkoja jos niitä ei ole.

Lainasin sitten Lunqvistin kirjan kirjastosta ja luin sen läpi samana iltana. Olen Lunqvistin kanssa itse asiassa samaa mieltä monesta asiasta. Iso vika on lainsäädännössä joka antaa mahdollisuuden toteuttaa sitä ihan minimissään, jolloin olot eivät ole välttämättä kummoiset. Eläinsuojelulaissa on myös hyvin epämääräisiä ilmauksia kuten riittävästi tai vastaavaa, jotka antavat oikeuden laittaa vaikkapa possuille kourallisen purua ja tuottaja voi sanoa että hänen mielestään se oli riittävää. Olen samaa mieltä myös siitä että eläimille pitäisi laittaa kipulääkkeet, kun kyse on esimerkiksi kastraatiosta (sian sukupuolirauhaset poistetaan) tai nupoutuksesta (lehmän sarven alut poltetaan, jotteivat ne kasva). Eläimillä pitäisi olla mahdollisuus lajinmukaiseen käyttäytymiseen. Eläimien pitäisi päästä ulos. Vaikka minä kasvatan lihakarjaa, olen myös eläinsuojelija. Minusta eläimiä ei pidä inhimillistää, mutta minusta niillä on oikeus elää hyvää ja lajinmukaista, turvallista elämää oli sen pituus mikä tahansa. En arvosta ylijalostettuja eläinrotuja ja oli hienoa että kirjassa oli mainittu myös lemmikkien pito ja niiden jalostus, mikä minusta on jopa suurempi ongelma kuin tuotantoeläimet.

Eläintaloudessa on erilaisia ongelmakohtia ja minä ymmärrän sen. Kirja oli kirjoitettu ihan hyvin, mielekkäästi. Toki keskustelutilaisuudessakin Lunqvist sanoi kun kysyin oliko mikään eläintila hänen mielestään hyvä niin hän kertoi että lammastilalla eläimiä kohdeltiin paremmin, mutta hän kuitenkin sanoi (ei juuri näillä sanoin) että mikään tila, jossa eläimiä kasvatetaan ei lähtökohtaisesti voi olla hyvä, koska eläimiä käytetään tuotantovälineinä. Myös metsästys on väärin. Hän sanoi että että monille eläimille oli parempi kun ne kuolivat heti pieninä etteivät ne joutuneet kärsimään elämäänsä tuotanto-olosuhteissa. Minusta eläimillä voi olla hyvät olot, eläimet voivat voida hyvin vaikka ne eläisivät tuotantoeläiminä. Minusta ei ole ristiriitaa siinä että kasvattaa eläimiä ja rakastaa niitä.

Ymmärrän myös sen miksi aktivistit ajattelevat että eläinteollisuus on pahasta. He vertaavat sitä orjuuttamiseen ja että ihmiset ovat päättäneet että eläimiä syödään niin niitä syödään jne. Minä ymmärrän sen ajatuksena. Eläinteollisuus voi olla julmaa jos eläimiä kohdellaan massana isoissa tuotantolaitoksissa, jossa niillä ei ole mitään arvoa. Siksi olen jo pitkän aikaa sanonut, että lihansyöntiä pitäisi vähentää ja keskittää se lihansyöminen ja ostaminen sellaiseen lihaan, jota voi katsoa ja josta tietää mistä se on tullut. Onhan se älytöntä että kaupan hyllyt notkuvat toinen toistaan halvempia lihoja. Ei siinä ole mitään järkeä. Myönnän että ostan itsekin välillä lihaa kaupasta, mutta pääasiassa ostan sen suoraan tiloilta. Ostan kerralla isomman määrän ylämaankarjanlihaa, jonka pakastan ja käytämme sitten sitä. Kananmunat tulevat omasta pienkanalasta ja kukkopojat päätyvät lautasellemme myös. Minusta ei ole mahdollista että eläinteollisuus poistuisi, minusta on tehtävä siitä mahdollisimman hyvä eläimien kannalta. Se on yksi syy miksi minä kasvatan lihakarjaa. Toivoisin että kaikki liha voisi kasvaa näin kuten ylämaankarja, isoilla laidunalueilla vapaasti laiduntaen. Vasikat emojen luona noin 8 kk ikään asti ja eläimet teurastetaan 3 vuoden iässä. Ne eivät syö lisärehua vaan käyttävät hyväkseen vain ja ainoastaan nurmea, mitä ihmiset eivät voi käyttää.

Eläinten luontaista käyttäytymistä.

Jossakin vaiheessa eläimet ovat olleet elinehto selviämisen suhteen. Eivät ne enää ole sitä teollisissamaissa. En kuitenkaan nää mahdollisena että kaikki eläimet vapautettaisiin luontoon, jossa ne kuolisivat sitten kun eivät osaa etsiä ruokaa. Aluksi kävisi niin, kyllähän sitten luonnonvalinnan kautta sieltä selviäisi parhaimmat yksilöt ja rodut. Mutta silti ihmiset varmasti metsästäisivät, mikä on minusta mainio tapa saada lihaa myös. Luonnon lihaa. Minusta lihansyönti ei ole väärin. Minusta on myös ihan asiallista kasvaa eläimiä ruoaksi, kunhan se tapahtuu oikein. Tiedän tasan tarkkaan että eläinaktivisti/vegaani ei hyväksy tätä ja näkee vain monta ongelmakohtaa ja ristiriitaa. Uskon kuitenkin että hekin olisivat kanssani samaa mieltä siitä, että eläintuotanto ei ole lähiaikoina loppumassa, joten on tärkeää, että eläintenhyvinvointi niissä tuotanto-olosuhteissa kuitenkin lisääntyy ja lihansyöntiä vähennettäisiin ja keskitettäisiin esimerkiksi suoramyyntitiloille. Minusta on olemassa hyviä maatiloja ja eläintiloja. Se on iso elinkeino ja minusta sitä kannattaa tukea. Eläimet ansaitsevat hyvän elämän ja minä uskon että monessa paikassa ne elävätkin niin. Jokainen ylämaankarjatila ainakin,jonka tiedän, tunnistaa eläimensä nimeltä ja viettää vapaa-aikanasa harjaamalla eläimiään. Ei se ainakaan voi olla huonoa elämää. Eläimelle eikä ihmiselle :)

Kesälaidun on vihreä, talvilaidun valkea, keväisin ja sykyisin melko harmaa ja väritön, kurainenkin.

ps. Aion palata vielä kirjaan muissa blogikirjoituksissani. Aihe on niin valtava. Ja onhan se totta, että ylämaankarja on hyvin eri asia kun vaikka lihasika, broileri tai lypsylehmä. Olosuhteet on niin erit. Mutta se on juuri syy, miksi oma lihankulutukseni on lähinnä luomuylämaankarjaa, koska tiedän millaisissa oloissa ne elävät. Uskon vanhavsti että omalla kulutuksella on vaikutusta.