Kanat ovat taas rauhoittuneet elämään normaalielämää. Pesissä ei ole tappelua, kukaan ei yritä hautoa ja kaikki elävät sulassa sovussa. Luoja kiitos. Äitikana pikkutipuineen on yhdistetty isoon laumaan, mutta pääsevät vielä omaan soppiin piiloon kun niin haluavat ja aika paljon haluavatkin. Muun parven olen päästänyt aika paljon ulkoilemaan pihalle, ne viipottavat menemään ympäriinsä. Setterinpentu innostui niitä yksi päivä vahingossa jahtaamaan kun unohdin että ne oli vapaana. Onneksi mitään peruuttamatonta ei tapahtunut.
Muutama kana on aloittanut jo sulkasadonkin. Kanat pitävät munintatauon ja sulkasadon noin kerran vuodessa, yleensä syksymmällä mutta viime vuonna kuoriutuneet tiput ovat nyt jo sulkasadossa. Että voi kana olla rumannäköinen kun se vaihtaa sulkiaan. Ihan kaljuja länttejä siellä täällä, sulkien tupet näkyy ja muutenkin se näyttää valehtelematta kynityltä kanalta. Sen lisäksi kanala on täynnä irtohöyheniä. No, kohta on muutenkin taas kanalan siivous edessä, tänä vuonna olen fiksu ja yritän tehdä sen vasta kun suurin osa on sulkansa vaihtanut.
Minusta sympaattisinta tipuissa on se kun ne ovat emokanan alla suojassa ja kurkistelevat sieltä. Se on niin liikuttavaa. Hirmu nopeasti ne kasvavat. Aikaisemmista alkaa jo erottaa sukupuolet, kahdesta toinen on kana ja toinen kukko, näistä nuoremmista en vielä osaa sanoa. Kanoja tietysti toivoen :)
 |
| Epäilen että harmaa on kukko ja musta kana. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mieltä olet?