perjantai 1. elokuuta 2014

Lihakarjan kasvatuksesta

Ylämaankarja on sympaattisen ja hellyyttävän näköistä karjaa, johon ihmiset helposti ihastuvat ja joita monet haluavat ottaa muutaman vähän kuin lemmikeiksi pihapusikkoja hoitamaan. Siksi monet unohtavat, että ylämaankarja on lihakarjaa. Emolehmiä kasvatetaan, jotta ne tuottavat vasikoita, joista osa menee jalostukseen ja osa kasvatetaan teuraaksi. Sonnit edustavat usein ylämaankarjassa juuri tätä liha-puolta, hiehot ja lehmät emo-puolta. Ylämaankarjaa ei ole jalostettu älyttömäksi lihakoneeksi, vaan se on pysynyt luonnollisena rotuna ja hyvin alkuperäisessä muodossaan samana kuin mitä se oli silloin 1800-luvulla Skotlannin nummilla, jolloin se oli sen ajan viljelijälle elinehto - eläin, josta saatiin maitoa, verta, lihaa, köysitarpeita ja lämmintä vaatetta. Nykyään ylämaannautaa ei ehkä täysin käytetä samalla tavalla, mutta elinkeino ja ystävä se on edelleen.

Aragorn



Minusta on jotenkin hienoa, että kyseinen rotu on pysynyt muuttumattoana vuosisatojen ajan. Toki jokainen kasvattaja jalostaa omaa karjaansa koko ajan kun päättää mitä eläimiä käytetään jalostuksessa ja minkälaisia asioita eläimessä arvostaa, mutta minusta on hienoa, että ylämaannauta on edelleen rotu, joka kasvaa karkearehulla eikä sille syötetä väkirehua nopeuttamaan kasvua. Se saa kasvaa omaan tahtiin. Vasikat saavat olla emojensa kanssa 8-9 kuukauden ikään, hyödyntää emon maidon omaan kasvuun. Ylämaansonnit laitetaan teuraaksi 2,5-3,5 vuoden iässä, kun esimerkiksi charolaissonni voi mennä teuraaksi jo 12 kk iässä. Ylämaanhiehot myös astutetaan vasta 2-3 vuotiaina. Nämä ovat siis hidaskasvuisia eli eivät sovi roduksi sellaiselle, joka haluaa nopeasti ja tehokkaasti tulosta. Tämä sopii meille, jotka haluamme nauttia eläinten kasvattamisesta.

Monesti minulta kysytään että miten aion pystyä laittamaan eläimen sitten teuraaksi kun aika on. Vaikea sanoa. Se tulee olemaan todella kova paikka. Mutta minä olen kasvattanut ja kesyttänyt sen eläimen vasikasta asti, tiennyt että se tulee menemään teuraaksi ja tajonnut sille hyvän, rodunomaisen elämän. Minä olen rapsutellut sitä, kutsunut sitä nimeltä, pitänyt siitä huolta. Tiedän, että se on elänyt hyvän elämän. Vaikkei se saisi elää 10 vuotiaaksi niin ne sen kolme vuotta, jotka se on elänyt, se on elänyt hyvin. Sitä on ruokittu ja juotettu, se on saanut elää luonnonmukaisen elämän lauman parissa. Ei se minusta niin väärin voi olla sitten laittaa se teuraaksi niin että se itse viedään lähiteurastamolle. Tiedän, että itku tulee jokaisen teuraaksi menevän kohdalla, mutta ei se ole surua, se on haikeutta. Mutta niiden eläinten ansiosta saan tarjota ihmisille mitä parhainta luomulihaa. Jos en voisi laittaa eläimiä teuraaksi en voisi kasvattaa ylämaankarjaa ollenkaan, sillä emme saisi siitä muuten mitään tuloa. Minusta on hienoa jos joku voi pitää vain muutaman eläimen, mutta meidän on ainakin kehitettävä tilaa ja jos haluamme elää tällä on myös lihaa saatava myyntiin.

Lihantuotanto on monelle sellainen punainen vaate, jota syytetään kaikista ongelmista. Me kasvatamme luomulihakarjaa eettisesti, tarjoamme niille luonnollisen elämän laumassa, ne saavat syödäkseen vain laidunta ja karkearehua, ne laiduntavat ulkosalla ympäri vuoden, niillä on käytössä myös metsää tai muuta suojaa. En koe olevani murhaaja tai muutenkaan paha ihminen siksi että tuotan eettistä, suomalaista lihaa, jonka kasvatusta ja elinolosuhteita saa tulla katsomaan. Jos haluaa syödä lihaa niin tällaista lihaa sitä juuri kannattaisi syödä.


Alfred ja Arthur

Se on jännä miten vieläkin monet ostavat ulkomaista, halpaa lihaa. Minua ei saisi ostamaan ulkomaista lihaa. Minusta on kauheaa kuinka suomalaista lihantuotantoa mollataan ja haukutaan eläinten olosuhteita ja sitten valitetaan kuitenkin kalliista hinnasta. Sitten ostetaan sitä brasilialaista tehotuotettua lihaa koska ne saavat varmaan elää siellä hyvin ja vapaasti. Juu ei. Suomessa eläinten olot ovat ihan huippuluokkaa! Ja jos haluaa vähentää lihansyöntiä ja edistää eläinten oloja niin ostakaa hyvät ihmiset suoraan tiloilta. Siellä saa käydä samalla katsomassa eläinten olosuhteita ja tietää mistä se liha tulee. Ei tarvitse arvailla. Hinta ei ole päätä huimaavaa, mutta se jää juurikin sinne tilalle ja sen avulla niitä eläinten oloja voidaan entisestään kohottaa. Eläinten olot paranevat kun ihmiset ovat valmiita maksamaan siitä lihasta.Lihaa tullaan kasvattamaan, joten jos sitä ostaa niin kannattaa ostaa sellaista lihaa, että sitä voi hyvällä omalla tunnolla syödä.

Meidän on tarkoitus aloittaa lihanmyynti ensi vuoden lopulla tai seuraavana keväänä, riippuen miten pojat kasvavat. Onhan siinä oma haikeus, kun tietää että ne viime kevään vasikat ovat kasvaneet isoiksi lihapojiksi ja joku päivä ne astuvat autoon ja lähtevät teurastamolle. Mutta minä kiitän jokaista sonnipoikaani siitä, että ne tuottavat minulle meidän elinkeinon. Ja halaan vähän lujemmin.

Eikä tämä lihantuotanto mitään salatiedettä ole. Tuolla ne pojat laiduntavat omalla lohkollaan eikä se ole mikään salaisuus että ne menevät joskus teuraaksi. Joku järkyttyy kun sanoo että noista tulee lihaa, mutta jos sanoisin että siellä ne elää elämänsä loppuun asti niin mitä avoimuutta se olisi. Maatalous on hyvin avointa hommaa. En minä sitäkään salaa että tuo sonni on tuolla emolaumassa sen takia, että se tiineyttää ne kaikki. Joku järkyttyy siitäkin. Niin se vain menee että ikinä ei voi miellyttää kaikkia, mutta kun tekee niinkuin sydämessä hyvältä tuntuu, aidosti ja rehellisesti, niin silloin sen tekee oikein.

                                                  Elämäni on tällaista. Avoimesti.

6 kommenttia:

  1. Kirjoitat hyvin! Arvostan työtä mitä teette ja toivon, että voin joskus tulla ostamaan teiltä tai joltakin muulta tuottajalta maukasta lihaa! Kaikkea hyvää nyt ja tulevaan!

    VastaaPoista
  2. Niin totta joka sana.. Tänään oli taas itsellä vaikea päivä kun harjailin meidän omia lihasonneja; aatua ja artturia. sydän muljahteli ja tippa oli silmäkulmassa koko ajan, tuntuu että teen väärin kun laitan ne teurasautoon. Sitten on päiviä että ei mitään ongelmaa, tajuan tämän meidän tuotantosuunnan ihan täysin. Ehkä se on se kun lähestyy se aika jolloin ensimmäinen lähtee niin se tuntuu kovalta. Mutta sen sanon että en ikinä tule siihen asiaan tottumaan, se on varmaan. Mutta niin onnellista haikunlihaa tulee kuluttajat meiltäkin saamaan että ei pelkoa eläinten huonosta kohtelusta.

    Terhi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, onnellisia eläimiä, joista on pidetty hyvää huolta. En vain jaksa nähdä siinä mitään pahaa että tuotamme hyvää lihaa ihmisille :)

      Poista
  3. Juuri näin. Jokaisen eläimen tulee elää hyvä elämä,oli se lyhyt tai pitkä. Kirjoitat tosi hienosti. Anne

    VastaaPoista

Mitä mieltä olet?